Nykyisin tuntuu, että kaikesta pitää aina huudella mahdollisimman laajasti. Mutta se on aina niin, että kun jostain kivasta alkaa liikaa huudella, se loppuu.
Muistaakohan vielä joku tämän artikkelin alussa kerrotun jutun:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006247494.htmlTyyppi oli keksinyt, että Stockn kanta-asiakaskorttiin aikanaan kuulunutta tunnin ilmainen pysäköinti -etua hyödyntämällä saattoi ajaa parkkihalleja pitkin keskustan ali ilmaiseksi neljässä minuutissa. Ja sitten hän ajeli sitä pitkin joka päivä työmatkansa edestakaisin. Niin teki moni muukin ja homma toimi ja tuotti hyötyä monille, mutta jostain syystä tämä oheisessakin jutussa mainittu kaveri päätti kertoa siitä Hesarin jutussa. Seuraus? Stockmannilla tietysti alkoivat käydä parkkihallin lokitietoja läpi ja huomasivat, että työmatka-aikaan kortilla mentiin ahkerasti sisään ja tultiin muutamassa minuutissa ulos ja päättelivät, että korttiahan käytetään läpiajoon. Määrät olivat ilmeisen kovia, koska ei tuo Hesarissa keksinnöllään ylpeillyt tyyppi toki ollut ainoa, joka sen oli keksinyt. Seuraus oli, että se kanta-asiakasetu lopetettiin pikavauhtia Hesarin jutun jälkeen. Ymmärrettävää tietysti, koska eihän pysäköintietua ollut siihen tarkoitettu ja kun juttu kerrottiin lehdessä, hommahan olisi revennyt käsiin (lue: parkkihalliin). Moni kärsi yhden hölösuun takia. Eivätkä pelkästään ne, jotka ajoivat kortilla keskustan ali vaan vielä suurempi joukko, joka säännöllisesti käytti tunnin ilmaista parkki-aikaa. Sehän oli todella iso etu: auto ilmaiseen sisäparkkiin tunniksi Helsingin ydinkeskustassa.
Opetus? Jos löytää jonkun hyvän, kivan ja toimivan jutun, siitä ei kannata liikaa huudella, tai sen tulee tuhonneeksi sekä itseltään että siinä sivussa myös monilta muilta. Erityisesti tällä alalla on paljon sellaista, mikä toimii parhaiten, kun pidetään matalaa profiilia ja käytetään vähän järkeä siinä, mitä ja missä kerrotaan.