Tämä hupakoissakäynti on mulla ollut vielä vähän tällaista harjoittelua. Nyt alkaa tuntua siltä, että pikku hiljaa löytyy järkevä tapa tehdä tätä. Muutama sellainen kiinnostava hupakko on löytynyt, jotka tekevät työtään enemmän tai vähemmän ammattimaisesti. Olisi pitänyt uskoa vanhempia turskaveljiä (ja myös joitakin hupakoita), kun joskus neuvottiin ja ehkä vähän varoiteltiinkin amatöörien kanssa toimimisesta.
Ajatus naapurintyttömäisestä amatööristä houkuttelee edelleen. Valitettavasti kaikki amatöörikokemukseni ovat olleet jollain tavalla sellaisia, että jälkeenpäin on kaduttanut koko tapaaminen. Ainoa mikä tapaamieni amatöörien eduksi voidaan laskea, on halpa hinta. Tälläkin alalla totuus mun kokemukseni perusteella on kuitenkin se, että halpa ja hyvä ovat kaksi eri hupakkoa.
Mulle tärkeimmät erot ammattilaisen ja amatöörin välillä ovat olleet sellainen tietty asiakkaanlukutaito, näyttelijänlahjat, ajanvarauksen helppous ja ehkä vähän yllättäen myös työskentely-ympäristön viihtyisyys. Näiden perusteella jotenkin aistii, että hommaa tehdään myös sydämellä eikä pelkästään rahan takia.
Koska olen pohjimmiltani sellainen sisäänpäin kääntynyt ihmistenvihaaja ja jossain määrin sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, joka ei mielellään tutustu uusiin tyyppeihin, on mulle tärkeää tavata hupakoita jotka saavat mun oloni rennommaksi heti ovella. Jos olisin aikoinaan mennyt ensi käynnille huoriin jonkun amatöörin luokse, olisi harrastus todennäköisesti jäänyt yhteen kertaan. Onneksi vastassa oli ammattilainen, joka osasi lukea asiakastaan ja teki kaikkensa, jotta kokemus olisi positiivinen. Ja kyllähän se oli.
Lahnamaisena makaava hupakko on todellinen tunnelmantappaja. Toisaalta huono ja usein liioitteleva näytteleminen tekee mulle ihan saman. Nautin erityisesti, kun hupakko onnistuu luomaan illuusion siitä, että tekee mulle mitä haluaa, vaikka oikeasti on kyse mun haluista. Tätä voi olla vähän vaikea selittää, mutta uskon monien turskien ja hupakoiden ymmärtävän mitä ajan takaa.
Ajanvarauksen helppous on varmaan kaikille itsestään selvä juttu, joten sitä ei tarvitse sen enempää selittää. Painkymmenen viestin päiväkausia jatkuva sähköpostirumba ei nyt vaan jaksa oikein sytyttää.
Kun näillä tapaamisilla tulee usein käytyä suihkussa mennen tullen, olen kiinnittänyt huomiota hupakon vastaanottotilaan. Repsottava lattian muovimatto ja hometta kasvava suihkuverho eivät luo kovin eroottista tunnelmaa. Siihen kun lisätään repaleinen pyyhe, patja lattialla ja parvekkeen ikkunasta näkyvä kokoelma oluttölkkejä kukkuroillaan tupakannatsoja, niin eipä ole kehumista fasiliteeteissa. Nämä ovat varmaan jollekin toiselle sivuseikkoja, mutta ei mulle. Jos en matkoillakaan mene yhden tähden hotelliin, niin miksi sitten menisin siihen epäsiistiin panoluukkuun? Tämäkin piti valitettavasti tajuta kantapään kautta.
Tällaisia asioita heräsin pohtimaan, kun alkuviikon amatöörisäätö päättyi taas yllättäen melkoiseen mahalaskuun. Olisiko se nyt vihdoin viimeinen kerta, kun hupakoissakäynti kaduttaa jälkeenpäin?
