Laitetaanpa tällainen keskustelunavaus äskettäisen "Pisin vakkarisuhde-ketjun" innoittamana...:
1) Mihin tai miten tiiviimmät ja pidemmät vakkarisuhteesi (jos sellaisia on ollut) ovat päättyneet? Alkoiko vain kyllästyttämään ja lopahtiko mielenkiinto vai lopettiko toinen harrastuksen/myynnin, muuttuiko jommankumman elämäntilanne, paikkakunta tai jotain muuta?
2) Miten päättyminen käytännössä hoitui: saitko vain viestin tai jopa niin, että yhtäkkiä vastauksia ei enää tullutkaan tai asiakas ei enää ottanutkaan yhteyttä? Oliko päättyminen tiedossa viimeisellä tapaamisella, kävittekö jopa päättäjäisillallisella tms.?
3) Entä miltä sellaisen tiiviimmän vakkarisuhteen päättyminen tuntui (vai tuntuiko missään) ja miten pääsit yli? Tekikö tiukkaa tai oliko edes pientä haikeutta ilmassa (ainakin jälkikäteen) vai oliko se vain heipat ja kohti uusia seikkailuja? Tässä lajissa ollaan kuitenkin poikkeuksellisen läheisessä kontaktissa mitä yksityisimpien asioiden äärellä ja vieläpä niin, että vakkari-pr tai -asiakas saattaa tuntea toisen yksityisimmistä yksityisintä puolta paremmin kuin kukaan muu. Ja sitä kautta kyse on melkoisesta luottamussuhteesta ja mitä pidemmästä, sen syvemmästä. Ja yleensä ainakin asiakkaan kannalta vakkarivierailut ovat niitä arjen erityisiä juhlahetkiä, jolloin niillä on usein ihan erityinen paikkansa.
Keskustelunavaus sekä asiakkaille että palveluntarjoajille (saa kertoa joko omasta näkökulmasta tai havaintoja asiakkaista). Mutta sellaisille, joilla pidempiä ja tiiviimpiä vakkarisuhteita on ollut ja joilla on langan aiheesta omakohtaista kokemusta. Uskoisin, että tästä aiheesta on monenlaisia tarinoita kerrottavaksi.
Ja tässä vielä aiheen tilanteeseen liittyvä elämänviisaus (soveltuu moneen muuhunkin): Älä itke siksi, että se on ohi. Hymyile siksi, että se tapahtui
1) Mihin tai miten tiiviimmät ja pidemmät vakkarisuhteesi (jos sellaisia on ollut) ovat päättyneet? Alkoiko vain kyllästyttämään ja lopahtiko mielenkiinto vai lopettiko toinen harrastuksen/myynnin, muuttuiko jommankumman elämäntilanne, paikkakunta tai jotain muuta?
2) Miten päättyminen käytännössä hoitui: saitko vain viestin tai jopa niin, että yhtäkkiä vastauksia ei enää tullutkaan tai asiakas ei enää ottanutkaan yhteyttä? Oliko päättyminen tiedossa viimeisellä tapaamisella, kävittekö jopa päättäjäisillallisella tms.?
3) Entä miltä sellaisen tiiviimmän vakkarisuhteen päättyminen tuntui (vai tuntuiko missään) ja miten pääsit yli? Tekikö tiukkaa tai oliko edes pientä haikeutta ilmassa (ainakin jälkikäteen) vai oliko se vain heipat ja kohti uusia seikkailuja? Tässä lajissa ollaan kuitenkin poikkeuksellisen läheisessä kontaktissa mitä yksityisimpien asioiden äärellä ja vieläpä niin, että vakkari-pr tai -asiakas saattaa tuntea toisen yksityisimmistä yksityisintä puolta paremmin kuin kukaan muu. Ja sitä kautta kyse on melkoisesta luottamussuhteesta ja mitä pidemmästä, sen syvemmästä. Ja yleensä ainakin asiakkaan kannalta vakkarivierailut ovat niitä arjen erityisiä juhlahetkiä, jolloin niillä on usein ihan erityinen paikkansa.
Keskustelunavaus sekä asiakkaille että palveluntarjoajille (saa kertoa joko omasta näkökulmasta tai havaintoja asiakkaista). Mutta sellaisille, joilla pidempiä ja tiiviimpiä vakkarisuhteita on ollut ja joilla on langan aiheesta omakohtaista kokemusta. Uskoisin, että tästä aiheesta on monenlaisia tarinoita kerrottavaksi.
Ja tässä vielä aiheen tilanteeseen liittyvä elämänviisaus (soveltuu moneen muuhunkin): Älä itke siksi, että se on ohi. Hymyile siksi, että se tapahtui