^ Tuota välimatkaa ja hakualuetta kannattaisi kyllä kasvattaa. Ei se 100 km ole kuin suunnilleen tunnin ajomatka yhteen suuntaan. En nyt tiedä asuuko ap kaupungissa vaiko maalla, mutta seuranhaun takia on joskus hyvä lähteä omaa kylää kauemmas. Aikuisena se voi olla välttämätöntäkin, koska seuranhakijoita alkaa olla vähemmän. Itselläni pisin välimatka ensitreffeille on ollut 350 km.
Asun jonku 40-reilu 70 000 asukkaan kaupungissa, sanotaan näin. Alle 100 000 kuitenki. Vähä riippuu, et mitä kaikkii lasketaan noiden kuntaliitosten jälkeen.
Ja muuten oisin varmaan lähtenytkin, mutta kokemusta oli jo ennestään aika monista treffeistä, ja ajattelin mahdollisuutta sille perinteiselle. Eli "eipä meillä nyt oikeen synkannu".
Nuorempana kyllä on itekki tullu kertaalleen heitettyä joku about 350km matka etukäteen näkemättä, mut nykyään kyllä jo joku 130km matkakin on jo siinä ja siinä. Johtuen juuri noista aiemmista kokemuksista, ja kun tietää mikä on pelin henki. Nuorempana tuo tuli tehtyä vähän extemporena, mikä oli sinänsä tyhmää, vaikka kyllä niinsanotusti maaliin päästiin tämänkin naisen kanssa. Vaikkakin ei se nyt ollu aivan sitä mitä odotin, ja sinällään ois voinu jättää tekemättäki. Tuohon aikaan en ollu vielä edes käyny hupakoissa, joten sitäkään ei kyllä voi laittaa syyksi, et miksi jotenki alko paikanpäällä empimään, ja tuli tavallaan "no hoidetaan samalla nyt tääki pois"-asenteella vedettyä. Ja eipähän tarvinnu majapaikkaa alkaa vaihtamaan. Oli siis etukäteen luvannu, et voin olla siellä yötä.
Joo, hankala tuota tosiaan on muotoilla treffi-ilmoon.
Mietin tuossa siis sitä et jos hakisin seuraa ja mulla olisi kokemus, että jokin asia olisi sellainen mikä ollut kynnyskysymys deittikumppaneille, niin mieluummin karsisin ne joille se ei käy jo mahdollisimman varhain pois. Mä en usko, että jos jollekin joku asia oikeesti on todella tärkeä, niin se siitä mihinkään muuttuisi. En siis ikinä kuvittelisi että "kun se tutustuu muhun niin kyllä sen mieli muuttuu".
Usko pois, joskus kaikki voi olla todella pienestä kiinni, niin välillä voi olla vaan viisaampaa jättää mainitsematta. Etenkin tuolla tinderissä. Sillon voi huomaamattaan karsia todella paljon kaikkee muutaki pois. Ku siinä voi tulla just se laumaefekti, et ku jollekki ei joku kelpaakkaan, nii ei se käy seuraavallekkaan.
Ja esimerkiks yks kaverini kerran valehteli hieman pituuttaan, ja samalla myös sen, että "on ollut" aiempi suhde takana. Ja homma päätyi seurusteluun, mutta kaikki ois voinu päätyä toisin, jos ois pysyny täysin totuudessa.
Tietysti tästä ei nyt oo täyttä näyttöä, miten ois voinu käydä, mut ihan täysin mahdollinen yhtälö, että homma ois loppunu siihen, ennenkuin ois kerenny kunnolla ees alkaakkaan.
Ja esimerkiks kuten aiemmin täällä joku mainitsikin, et erittäin suuri osa vastustaa hupakointia, mikä varmasti pitää paikkansa. Mutta missä määrin sitä on viisasta alkaa mainostamaan? No ei missään. Kysyttäessä viisaampaa vaan kiistää kaikki, vaikka tavallaan epäreilua se onkin, mut minkäs teet jos nykyinen asetelma on tämä. Toivon mukaan tulevaisuudessa nämä tabut häviäisi monen asian, kuten myös tämänkin suhteen.
Ei vaan kuulosta musta oudolta. Jos kuulostaisi oudolta, niin mulla varmaan olisi tullut useita kysymyksiä siihen liittyen mieleen. Mutta ei oikein tule, koska ei tuossa mitään ihmeellistä ole.
Jaa? Musta tuo kuulostaa vähän oudolta, ku ekan kerran joskus 21-vuotiaana musta ihmeteltiin, etten oo seurustellu aiemmin. Tosin se nainen oli itekki jotai 22v.
Ja tavallaan kyllä katon tämän nykyisenki seurustelemattomuuden itsestä johtumattomaksi syyksi. Vaikkakin jos nyt saisin päättää, niin tietysti olisin tehnyt joitain asioita toisin, ja jättänyt joitain asioita kertomatta, tai kertonut ne vähän eri tavalla.
Tietty vaihtoehto 2 ois ollu jatkaa juttua aiemmin jonku semmosen kaa, kenen kaa tuli lyötyä homma poikki. Jos ois vähän pidemmälle jatkanut, hakenu vähän "oppia" ja sit lyöny vasta poikki, eikä tyyliin parin viikon jälkeen.
Olen vähän hajanaisesti lukenut tätä ketjua. En tiedä onko kyseessä sukupuoliero mutta ainakaan itselleni miehenä naisen aiemmilla seurustelusuhteilla taikka niiden puutteella ei ole mitään merkitystä. Teen itse omat johtopäätökseni kustakin henkilöstä ja ihastun tai en ihastu. Mulle on ihan samantekevää mitä muut miehet ajattelevat jostakin naisesta.
Miehen kannalta katsoen, jotta saisit seurustelukumppanin, minusta oleellista on yrittää vaikuttaa niihin asioihin itsessäsi joihin voit vaikuttaa. "Hyvä käytös" sanotaan usein ja tietysti on aina positiivista jos sellaisen omaa mutta itseään ei vaan voi muuttaa muunlaiseksi kuin on. Sen sijaan, kannattaa hankkia hyvä työpaikka. Etenkin pienituloisten naisten keskuudessa - joita on paljon - asialla on suuri merkitys koska käytettävissä olevat tulot antavat mahdollisuuksia tekemään sellaista joka aiemmin ei ollut mahdollista. Kohottavat elämäntasoa esim ulkomaan lomamatkojen muodossa. Hyvätuloisille naisille asia ei liene niinkään merkityksellinen koska hyvätuloinen kumppani ei muuta tilannetta muuksi.
Oon aika samoilla jäljillä sun kanssa, eli ei itellekkää oo merkitystä onko nainen seurustellut aiemmin vai ei, ja tilanne katsotaan aina tämän hetken mukaan.
Tuon työpaikan suhteen on vaan yks ongelma... Itse pidän käytännön työstä enemmän. Tietysti kyllä halutessaan voi käydä vaikka useamman vuoden koulua, ja lukea vaikka insinööriksi, mutta en tiedä viihtysinkö toimistotyössä.
Enemmän tykkään olla "kentällä" ja tehdä käytännön juttuja.
