Tuli luettua loppukesän ja syksyn aikana virolaisen Mart Sanderin Ilolinnut -trilogia läpi. Alkuperäisteoksen virolainen nimi Litsid, englanniksi nimellä Madame K, myös Madame Kukkin tytöt. Tästä on tehty kansainvälisestikin levinnyt tv-sarjakin, tosin kumma kyllä sitä ei ole esitetty Suomessa eikä tekstitetty suomeksi.
Kyseessä on historiallinen romaani Viron kohtalonvuosista 1939-1941, joka kuvaa Viron tapahtumia vuosina 1939─41 pienen tallinnalaisen luksus -ilotalon (kirjassa herrainklubiksi kutsutun) näkökulmasta. Tarjoaa kiinnostavan inhimmillisen näkökulman ilotalon työntekijöihin ja heidän muodostamaansa työyhteisöön. Ja siinä samalla tulee sivistäneeksi itseään naapurimaamme traagisesta lähihistoriasta, jonka tunteminen myös selittää paljon nyky-Viron tilaa. Ja on myös viiltävä analyysi siitä, miten kokonainen kansakunta saadaan pakotettua alistajan muottiin ja aatemaailmaan.
Eräästä kirja-arvostelusta poimittua luonnehdintaa:
Rouva Kukk pyörittää Herrainklubia Tallinnan laidalla kartanomaisessa miljöössä, jonne hän viiden tyttönsä kanssa kirjassa muuttaa. Renate, Vivian, Linda, Monika ja Anastasia tulevat tutuiksi lukijalleen, jopa likeisiksi, inhimillisiksi ainakin. Myös lähetystöneuvos Metsla, jonka suojeluksessa homma hoituu jos on hoituakseen ja joka painottaa, nyt kun Neuvostoliitto on pian kuskin paikalla, muistamaan tosia-asian: “Teidän on syytä käsittää, että niin kauan kuin tätä poikkeuksellista tilannetta kestää, idästä tulevat vieraat ovat tärkeimpiä asiakkaitanne.” Paitsi alistumisen ja nöyrtymisen takia, myös tämän takia: “Olen hieman tutkinut Neuvostoliiton lakeja: kaikki yleiset naiset julistetaan virallisesti työtä vieroksuviksi, luokkavihamieliseksi ainekseksi ja heidät lähetetään työleireille.” Asiakkaille ei tarvinnut antaa sydäntään eikä sieluaan. Vaan entä nyt kun koko kansan piti teeskennellä uuden vallan pitäjille, jotka vaativat aatteelleen kaiken ihmisestä – ja kaikilta asukkailta: “Koko kansan piti omaksua prostituutio.”
Erittäin vahva lukusuositus. Todella hyvin kirjoitettu kirja, jota ei malta laskea käsistään. Sujuvaa ja eläväistä kerrontaa.
Kyseessä on historiallinen romaani Viron kohtalonvuosista 1939-1941, joka kuvaa Viron tapahtumia vuosina 1939─41 pienen tallinnalaisen luksus -ilotalon (kirjassa herrainklubiksi kutsutun) näkökulmasta. Tarjoaa kiinnostavan inhimmillisen näkökulman ilotalon työntekijöihin ja heidän muodostamaansa työyhteisöön. Ja siinä samalla tulee sivistäneeksi itseään naapurimaamme traagisesta lähihistoriasta, jonka tunteminen myös selittää paljon nyky-Viron tilaa. Ja on myös viiltävä analyysi siitä, miten kokonainen kansakunta saadaan pakotettua alistajan muottiin ja aatemaailmaan.
Eräästä kirja-arvostelusta poimittua luonnehdintaa:
Rouva Kukk pyörittää Herrainklubia Tallinnan laidalla kartanomaisessa miljöössä, jonne hän viiden tyttönsä kanssa kirjassa muuttaa. Renate, Vivian, Linda, Monika ja Anastasia tulevat tutuiksi lukijalleen, jopa likeisiksi, inhimillisiksi ainakin. Myös lähetystöneuvos Metsla, jonka suojeluksessa homma hoituu jos on hoituakseen ja joka painottaa, nyt kun Neuvostoliitto on pian kuskin paikalla, muistamaan tosia-asian: “Teidän on syytä käsittää, että niin kauan kuin tätä poikkeuksellista tilannetta kestää, idästä tulevat vieraat ovat tärkeimpiä asiakkaitanne.” Paitsi alistumisen ja nöyrtymisen takia, myös tämän takia: “Olen hieman tutkinut Neuvostoliiton lakeja: kaikki yleiset naiset julistetaan virallisesti työtä vieroksuviksi, luokkavihamieliseksi ainekseksi ja heidät lähetetään työleireille.” Asiakkaille ei tarvinnut antaa sydäntään eikä sieluaan. Vaan entä nyt kun koko kansan piti teeskennellä uuden vallan pitäjille, jotka vaativat aatteelleen kaiken ihmisestä – ja kaikilta asukkailta: “Koko kansan piti omaksua prostituutio.”
Erittäin vahva lukusuositus. Todella hyvin kirjoitettu kirja, jota ei malta laskea käsistään. Sujuvaa ja eläväistä kerrontaa.