[mattssonni]

Fiksu mimmi, välillä on hyvä ottaa tuntuva aikalisä ja miettiä mitä haluaa. Alan raadollisinta puolta ei tarpeeksi tuoda esiin kun voimaantumisesta vouhkaavat eivät sitä kestä.

Oikea tieto tuo ymmärrystä ja oikeat, rehelliset kokemukset alasta on mitä tarvitaan, väärän tiedon ja uskottelu että seksityö on pelkästään helppoa rahaa, pitäisi lopettaa. Kaikkein fanaattisimmille seksityötä vastustaville päättäjille jatkuva hehkuttaminen on kun tarjoaisi mahdollisuuden lakien tiukennukseen kultalautasella.

^Samat ajatukset Hottis puuman kanssa. Tämä oli hyvä artikkeli, joka toi pitkästä aikaa uutta näkökulmaa näihin lehtijuttuihin, jotka toistavat samaa yksipuolista narratiivia. Todella hyvä, että kerrankin joku suomalainen PT toi realisimia mukaan kuvaamalla avoimesti myös kolikon toista puolta. Kuitenkin juttu oli kirjoitettu asialliseen kiihkottomaan sävyyn, jossa homman raadollisemmat puolet ja pitkäkestoisemmat vaikutukset tuotiin avoimesti mutta kiihkottomasti esiin.

Kirjoituksen loppukaneetissa ollaan mielestäni asian ytimessä:
"Roosa toivoo, että seksityöstä voitaisiin puhua entistä avoimemmin ja ilman moralisointia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei seksityötä voisi käsitellä kriittisesti ja nostaa esiin myös sen ongelmia.
– Julkisessa keskustelussa korostuvat yhä edelleen seksityön neutraalit puolet ja myönteiset elämäntarinat. Kaipaisin moninaisempaa keskustelua, Roosa pohtii.

Myös Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen toivoo, että seksityötä käsiteltäisiin julkisuudessa eri näkökulmista.
– On turha metsästää yhtä totuutta"

[mattssonni]

...tähän yhteyteen voisi vinkata kesällä lukemani ruotsalaisen Hanna Widerstedtin omaelämäkerrallinen kirjan "Postia pokilleni: Elämäni Berliinin seksiklubeilla".
Siinä on myös aika tasapainoisella tavalla käsitelty alan molempia puolia ja miten seksityö vaikuttaa siviilityöhön ja -minään homman ulkopuolella ja vielä senkin jälkeen, kun on lopettanut hommat. Kirja on hyvä kuvaus siinä, että se kertoo koko tarinan aina alalle päätymisestä alalta poistumiseen ja myös sen jälkeiseen aikaan. Kirja on hyvin ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettu helppolukuinen teos, jolle uskallan antaa vahvan lukusuosituksen.

[palvelunostaja]

Vähän kyllä ihmettelen että missä sellainen kupla oikein on, jossa seksityö esitetään yksipuolisesti itsenäisten naisten kivana voimaantumiskokemuksena? Tuossa jutussakin siihen viitataan, mutta ihan hiljattain mielestäni ollut ainakin kaksi erillistä ihmiskauppa-/parituskeissiä uutisissa, ja pari kuukautta sitten oli se poliisijäbä kertomassa miten kaikki seksityöntekijät ovat hyväksikäytettyjä. Vai ajatellaanko että noi jutut tapahtuu vain joillekin toisille, ei kantasuomalaisille?

Tällä foorumilla tai muilla koko kansalle avoimilla markkinointikanavilla ei toki ihan hirveästi käy pt:t repimässä haavojaan auki. Suomiskenessä  välillä tuleekin mielikuva, kuin että seksityön suurin vääryys on se kun maksuvälittäjät ei suostu yhteistyöhön. Mutta olisihan se hankalaa pohjustaa oma näkökulma kansainvälisessä kontekstissa ennen joka lausetta.

[Viola]

Seksityö on yksi työmuoto kaikkien muiden joukossa.
Joillekin se sopii hyvin. Joku toinen ongelmoi mutta silti jatkaa. Ja sitten ne jotka eivät pysty ollenkaan tekemään seksityötä jostain syystä.
On moraalisia esteitä, tunne-elämään liittyviä. Otetaan seksityö ja asiakkaat liian henkilökohtaisesti, päästetään liikaa iholle.

En minäkään tykkäisi olla kaupan kassalla. Mutta tämä työ on ihan yes.
On päiviä, jolloin ei jaksaisi. Ja sitten on päiviä jolloin kaikki asiakkaat on ihania ja elämä loistavaa.

Oma asenne ratkaisee aika paljon jaksamisen. Miten osaa priorisoida ajankäytön. Näkeekö itsensä palvelutyöntekijänä vai oman kehon myyjänä. Näillä iso ero. Toisessa työ etäännytetään minästä. Toisessa työ tulee liian lähelle.

Miten on se oma elämä tämän työn ulkopuolella. Siellä olevat ihmissuhteet, harrastukset, rahatilanne. Osaako lokeroida asiat. Työ työnä ja kun se on hoidettu, se unohdetaan ja keskitytään muuhun elämään.

[normisuomalainen]

Roosan kadonnut nautinto palautuu seuraavilla asioilla: 1) masturbaatiolakko 2) pitempiaikainen parisuhde

[Venla]

"Julkisessa keskustelussa korostuvat yhä edelleen seksityön neutraalit puolet ja myönteiset elämäntarinat. Kaipaisin moninaisempaa keskustelua, Roosa pohtii."
-> Mä näen aika isona voittona (pitkän taistelun jälkeen), jos tuollainen fiilis laajemminkin julkisesta keskustelusta tulee.
Ymmärrän toki tuon pointin moninaisesta keskustelusta, ja kyllä, jossain määrin lehdistö on mennyt laidasta "hyi, ei me nyt ainakaan huorien mielipiteitä julkaista" laitaan "hei, mistä mä saisin oman luottohoron lähteeksi, jotta voisin suoltaa loputtoman määrän myyviä artikkeleita".
Mutta...kun olin itse siinä 2012 vuoden paikkeilla yksi niistä, jotka koitti epätoivoisesti saada seksiyöntekijöiden ääntä kuuluville eli mielipidekirjoituksia julkaistua melkein missä tahansa asiallisessa mediassa &/ melkein kenet vaan haastattelemaan sekistyöntekijöitä ja kirjoittamaan siitä. Melkein kaikkialla nousi seinä vastaan. Seksityöntekijöistä julkaistiin silloin pääosin alan ulkopuolisten äänellä kirjoitettuna vain uhri-tarinoita toinen toisensa perään.
Joten jippii ja hurraa, jos fiilis nyt on se, että positiivista sanomaa tulee tuutin täydeltä. Jo oli aikakin tasapainottaa vuosikymmeniä jatkunut vääristely tän duunin tiimoilta. 

Mutta artikkeliin, niin, seksityö ei sovi kaikille.
Jos seksiin kovin yhdistää tunteita &/ seksi kuuluu vain parisuhteeseen, niin voi olla ettei huoraaminen ole oikea valinta. Ainakin se on tuolloin haastava valinta, ja en tiedä saako sitä sitten oikein pitkän päälle toimiin kuitenkaan.
Paljon parempi lähtökohta on esim. vaikka se ettei seksi merkitse yhtään mitään tai nai anyway kaikkea mikä liikkuu (=seksiä pelkän seksin vuoksi).

[NeitiRubens]

Jos lähtökohtaisesti ei halua olla monien vieraiden miesten kanssa, niin se saattaa olla haasteellisempaa ja vaikuttaa seksihaluihinkin hyvin voimakkaasti.

Itsellä on tähän harrastukseen liittynyt vahva rahaseksifetissi. Kiihotun kun joku haluaa maksaa mulle siitä. Jonkun toisen mielestä se taas on erittäin paheksuttavaa. Kuten olen lukenut artikkeleista joidenkin naisten sanovan, että heille on tarjottu vaikkapa 10 000e mutta eivät suostuisi sellaiseen alennustilaan mistään hinnasta.
Jokaisella on myös oma moraalikäsitys. Itsellä on seksiasioissa ollu melkoisen löysä moraali muutenkin Enkä kadu tai häpeä sitä yhtään, mitä nyt joskus hetkittäin
Mutta sitten taas toisissa asioissa saatan olla hyvinkin tiukkamoraalinen.

Ja fetissihän on joillakin ilman rahaakin, ja tykkäävät esim gang bangista, tai sekstailla lukemattomien vieraiden miesten kanssa. Itseä on aina viehättänyt olla monien eri miesten kanssa ja haalia harrastuksen tiimoilta erilaisia kokemuksia, millaisia ei voi saada, jos on koko elämänsä vain yhden miehen kanssa.

Toisaalta, kun itse olen seurustellut tai tapaillut vain yhtä miestä pitempään niin kyllähän se rakastelu menee hyvin paljon syvemmälle tasolle kuin päivällä harrastettu vastikkeellinen seksi. Mutta tekniikoita ja fetissejä on niin monia, eikä kaikki sovi kaikille, niin siksikin ollut kiva kokeilla paljon erilaisia miehiä ja ottaa selvää mikä on juuri sen hetkisen miehen bravuuri. On oppinut paljon sekä itsestään, että miehistä ja varsinkin heidän anatomiastaan ja seksuaalisuudestaan. Kyllä, mielenkiintoinen matka.

Jokainen kokee seksityön, kuten minkä tahansa muunkin työn, yksilöllisesti.
Ja myös hyvät ja huonot vaikutukset jokainen kokee omalla tavallaan.

Ja tosiaan, itse olen sitä mieltä myös, että on mahtavaa, että hyviä asioita seksityöstä tuodaan yhä enemmän ja enemmän esiin. Vuosikymmeniä, ellei satoja, on kuullut enimmäkseen niitä surkeampia tarinoita. Siksi esim itse pyrin välttämään liikaa huonojen puolien esiintuomista, sillä niitä on jo tarpeeksi tuotu esiin, oikein jauhamalla jauhettu, saarnattu ja toitotettu, varoituksista puhumattakaan etc.

Se, milloin oikeasti voi puhua työn haasteista laajemmin ja yksityiskohtaisemmin, syvemmällä tasolla ihan asiallisesti ja julkisesti ilman, että joku tulee sanomaan: Voi voi, mitäs läksit nii. Tai muuta vastaavaa syyllistämistä.
Sen aika ei ole vielä. Mutta sekin aika toivottavasti, ja luultavasti tulee joskus.
Kun moni vihaa homoja ja muita seksuaalivähemmistöjäkin vielä ja "huorathan" on sitten ihan alinta kastia mitä maapallo päällään kantaa, niin ei voi olettaa kehityksen sujuvan kovin nopeasti tässäkään asiassa.

Kyllä tässä työssä aika paljon Suomalaista sisua tarvitaan, että jaksaa ulkopuolisten rääpimistä, arvostelua, tuomitsemista ja neuvoja ja moraalista saarnaa siitä, mikä itselle on paras harrastus tai työ.
Se on näitten kaikkien vuosien jälkeen ollut se raskain taakka tässä työssä, ihan oikeasti.