Aina voi majoittua teltassa ja kalastaa (ongella) jos ei napostele tehdä töitä.
Juurikin näin.
Uutiset:
Aina voi majoittua teltassa ja kalastaa (ongella) jos ei napostele tehdä töitä.
^aina voi muuttaa vaikka Venäjälle, jos ei länsimainen sivistysyhteiskunta ja jokaiselle turvattavat perus- sekä ihmisoikeudet maistu.
Morjes. Ei tule ikävä.
^aina voi muuttaa vaikka Venäjälle, jos ei länsimainen sivistysyhteiskunta ja jokaiselle turvattavat perus- sekä ihmisoikeudet maistu.
Morjes. Ei tule ikävä.
^Perustuslaki takaa tämän, ruoka ja koti on niitä elämän välttämättömyyksiä, kaikki muu on ekstraa ja ne pitää kustantaa itse. Perustuslain muuttaminen olisi mullistus ja iso sellainen. Jos olisi pienikin aasinsilta että voisi miltään osin olla mahdollista, siitä olisi jo huudettu isoin otsikoin joka sellaista eduskunnassa pohtii. Toki voi olla että mulla on mennyt jotain ohi kun en vaan kaikkia uutisia ehdi lukemaan.Perustuslaki.
Siellähän luvataan mitä vaan. Täynnä unelmahöttöä joka on kirjoitettu niin väljästi että jokainen voi tulkita sitä mielensä mukaan.
Siellä sanotaan mm. "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, ... tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
Ja kuitenkin asevelvollisuus kohdistuu vain miessukupuoleen.^Perustuslaki takaa tämän, ruoka ja koti on niitä elämän välttämättömyyksiä, kaikki muu on ekstraa ja ne pitää kustantaa itse.
Eli ruokaa ja kotia ei siis tarvitse kustantaa itse? Edelleen ihmettelen että mistä ne tipahtaa, taivaastako? Eikun hei, nyt mä keksin, ne kustantaa aina henkilö nimeltään Joku Muu.
Perustuslaki on yksi vitsi.
Oletko koskaan ollut Kierrätyskeskuksessa hommissa? Et varmaan, mutta minä olen päivän ollut.
Työkokeilussa. Elämäni töitä tehneenä.
Olin kuljetuspuolella. Ensimmäisenä päivänä satuin vahingossa kysymään työvaatteista. Muut vammaiset nauroivat. Joku vammainen esihenkilö heitti sellaisen Motonetin euron huomioliivin, missä luki selässä Kierrätyskeskus.
.
.
.
Joten kaikki nuo työkkärin kuntouttamis- ja työkokeilupaskat liittyvät maahantunkeutumiseen ja hölmöläisten hyväksikäyttöön.
Pitkäaikaistyöllistettynä 6kk, jonka jälkeen työllistyin vakituisesti. Työparina "vaikeasti" työllistyvä joka jäi työttömäksi jakson jälkeen, kun oli mukavampi loisia kotona.
Kuntouttavan ja valmentavan työtoiminnan valvontaa ja ohjausta olen tehnyt kolme vuotta.
Firman kautta työllistettyjä (lähinnä vaikeasti työllistyviä) tukien avulla pyörittänyt kanssa muutaman vuoden. Ei tarvitse kadehtia, yritykselle lähinnä imagollinen etu, rahallista hyötyä edes sitä tuettua palkkaa vastaan ei saa. Mutta mukavia tarinaniskijöitä ovat kaikki olleet vaikkei heistä tuottavaan työhön olekaan.
Joten väitän että kosketuspintaa tähän aiheeseen löytyy ja tiedän mistä puhutaan. Kyllä ihmisestä näkee ensimmäiseen ruokatuntiin mennessä, haluaako hän tehdä tuottavaa työtä vai onko kaikki yhteiskunnan vika.
^ ymmärrän sun pointin. mutta vaikka nuo laskisi mukaan niin jokainen joka on tehnyt pitkän työuran voi hyvillä mielin maata himassa puoli vuotta, räkiä kattoon ja nostaa työkkärin päälle toimeentuloa. kyllä omansa saa pois ottaa. muuten tulee huono mieli ja pitää kiukutella almalle ja petterille.
Eniten pelottaa se että joudun olemaan töissä selvinpäin. Sitten musta tulee sossun pummi heti
Mutta toisaalta kun olen omien boomer-vanhempieni loputonta kipuilua omien saavuttamattomien ihanteiden kanssa katsellut, niin ei musta ihan ongelmaton ratkaisu sekään ole, jos sanoo että "joo pysy siellä 9-5 duunissa, sopeudu ja pidä mölyt mahassa". Sillä tällaisesta ratkaisusta kasvavia katkeruuksia voi kertyä kymmeniä vuosia ja ne purkaantuvat vasta oman työkyvyn haipuessa pois. Sitten kun ei ole enää työyhteisöä, jossa päteä, voi oma ego osoittautua aika ruipeloksi ja paska alkaa pyrkiä pintaan.Mietin tätä kappaletta ja sitten peilasin siihen itseäni koska kenestäpä muustakaan asiooita tiedän kuin itsestäni. Mietin aikaani taaksepäin ja laskin että ennen kuin valmistuin ammattiin, olin työsuhteessa kuudella eri työnantajalla, nämä on pääosin kesätyöpaikkoja joita tuli jo koulupoikana ja jossakin paikassa olin töissä useampana kesänä joita en laskenut eri jutuiksi. Ammattiin valmistumisen jälkeen olen väliin vähän vaihdellut ja eri työpaikoista nykyinen on seitsemäs. Liittyen mihin tahansa mainitsemistani työpaikoista, sitaatteihin laittamani työelämän kuvaus ei ole mielestäni mitenkään kuvaava. Kaikki ovat olleet ihan ok töitä ja vaikka kaikissa en olekaan menestynyt taikka viihtynyt yhtä hyvin, syy löytyy suurelta osin itsestäni. Jotakin olen matkan varrella oppinut ja pyrkinyt oppimaan virheistäni ja kaipa ikäkin on karsinut minusta pahimpia särmiä pois joskin osa on edelleen jäljellä. Kyllä työnteko on silti hyvä juttu ja parempi kuin sen vaihtoehto eli se että ei kävisi töissä.
Työpaikkaa voi vaihtaa ja aina välillä voi olla paikallaan toimia niin. Minusta töissäkäynti on aikuisen työikäisen ja työkuntoinsen ihmisen velvollisuus, tolla sanalla on hieman negatiivinen varaus mutta en keksi parempaakaan. Tokihan yhteiskunta kestää yksittäisen "Alva Tuuvan" mutta laajemmassa mittapuussa Suomi on sellaisessa tilanteessa jossa meillä ei ole varaa elää nykyisellä tavalla eli esim maksaa työttömyyskorvauksia. Me elämme velaksi ja asiaan on saatava muutos. Jos sanotaan että kaikilla on "oikeus" asuntoon ja ruokaan vedoten ihmisoikeuksiin taikka johonkin muuhun vastaavaan niin samalla tulee kertoa että millä kyseinen palvelu rahoitetaan.
Minusta töissäkäynti on aikuisen työikäisen ja työkuntoinsen ihmisen velvollisuus, tolla sanalla on hieman negatiivinen varaus mutta en keksi parempaakaan. Tokihan yhteiskunta kestää yksittäisen "Alva Tuuvan" mutta laajemmassa mittapuussa Suomi on sellaisessa tilanteessa jossa meillä ei ole varaa elää nykyisellä tavalla eli esim maksaa työttömyyskorvauksia. Me elämme velaksi ja asiaan on saatava muutos. Jos sanotaan että kaikilla on "oikeus" asuntoon ja ruokaan vedoten ihmisoikeuksiin taikka johonkin muuhun vastaavaan niin samalla tulee kertoa että millä kyseinen palvelu rahoitetaan.
Yhteenvetona: minusta ei kannata olla kovin yksisilmäinen kun miettii, mitä hyötyä ihmisestä on yhteiskunnalle.