Paras tulos saavutetaan varmaan silloin kun opetetaan ihmisiä auttamaan itseään.
Kiinalainen sananlasku:"Anna lapselle kala ja huomenna hän pyytää lisää kaloja. Opeta lapsi kalastamaan niin hän saa kaloja pyytämättä".
Usein näennäisesti kovat toimet ovat sitä parasta ja pitkäkestoisinta auttamista.
Mä ymmärrän tänkin näkökulman, mutta meillä on suomessa ihmisiä, jotka ovat, ikävä kyllä, sellaisessa asemassa etteivät he pysty auttamaan itse itseäänkään. Tää toimii sellaisille ihmisille, joiden tilanne on väliaikainen ja esim taloudellisella tukemisella ja saikuttamisella tästä pääsee yli.
Kroonisten sairauksien hoito, heille kuuluvien tukien hakeminen ja jopa itse diagnosointi on pitkä, monivuotinen prosessi. Varsinkaan jos ei pysty hakeutumaan yksityiselle, vaan on julkisen sektorin hoidettavana, joka ei tunnusta joitain sairauksia. Sen lisäksi Kela mielivaltaisesti kävelee lääkäreiden lausuntojen yli, näkemättä edes potilasta.
Sitten lapsiperheet. Olet lapsi reilun 10 vuotta elämästäsi ja ne ensimmäiset vuodet rakentaa sun elämälle pohjaa loppuelämäksi. Lapsiperheitä on _äääääärettömän_ tärkeää tukea. Ihan noin niinkuin jos haluaa tulevaisuudessa suht koht terveitä ja työkykyisiä yksilöitä pyörittämään meidän valtiota.
Kun lapsien lapsuus saadaan turvattua, moni muu asia paranee siinä ohella.
Mutta miksipä heillä pitäisi olla ratkaisuja talousongelmiin, eihän edes vasemmistopolitiikoilla ole.
Oisko sulla esittää mulle joku ajatus, mikä olisi hyvä ratkaisu?