Tapasimme viimein, kun aikataulut osuivat kohdilleen. Viesteillä tapaamisen sopiminen sujuvasti. Keskeinen sijainti ja hyvät ohjeet. Oven avasi naapurintyttömäinen, luonnollinen ja kuviakin kauniimpi, naisellinen solakka nainen. Häneltä mutkaton suhtautuminen tapaamiseen, mutta jostain syystä itseä jännitti - ehkä ikäero vaikutti jotenkin Daliin. Suutelua, kuin olisi tullut matkoilta ja tyttöystävä odotti tapaamista. Normaalit alkurutiinit, turvallista. Suutelemme pitkään seisten, unohdan hengittää. Hän joutuu vähän varvastelemaan ja ajattelen, että tämä tuntuu mukavalla tavalla tavalliselta. Asennetta, rohkea nainen. ”Pidän suuseksistä”. ”Olet tullut oikeaan paikkaan” hän vastaa hymyillen veikeästi, kuin 30-luvun mykkäfilmissä. Taitaa tietää, miten tässä käy. Ja sitten Dalia viedään. Kierteitä, pitkään ja syvälle, pohjaan saakka uudestaan ja uudestaan. Kielellä tehtyjä tuntemuksia, jota on vaikea käsittää. Pakko katsoa välillä alas, kun tuntoaisti ei enää pysy mukana. Ylös pitkin selkää kulkevia väreitä jotka päässä muuttuvat valoksi. Ihana paikka olla, ottaa vastaan. Iho kananlihalla, taas niin syvällä. Tekisi mieli tulla mutta sen sijaan kiitän ja suutelen, tämä oli ihanaa, Dali ei kestä tätä lajia yhtään enempää. Sitten syvempää syleilyä, lämmintä ja yhteensopivaa, suutelua. Kuin tyttöystävä. Kuin olisi tullut matkalta takaisin kotiin, jossa on jo odoteltu.