2010-luvun alussa vapauduin juuri sopivasti (parisuhdestatukseltani, en siis vankilasta) takaisin näihin hommiin. Eroa 3-4 vuoden tauolle oli jotain, Tallinnassa kannatti vielä reissata harrastuksen merkeissä (mukavaa siellä on vieläkin mikäli matkalle löytyy toinenkin vissi tarkoitus...), mutta verrattuna esim. 2000-luvun ensimmäisiin vuosiin joku oli silloin muuttunut - ehkä se Turskapapan mainitsema talouskasvu - mene ja tiedä, kun en ole visionääri enkä suurten linjojen mies, enempi kokemuksen ja joidenkin havaintojen/muistikuvien mukaan mosaiikkipalojen kokoaja niin niillä eväillä on mentävä. - Mutta vuosikymmenen alkupuoli meni virolaisten/baltialaisten kanssa voittopuolisesti, silloiselta Opistolta toki löytyi muutamia kotimaisia (sittemmin jo lopettaneita hyviä ammattilaisia, joiden nimiä kai tässä on enää turha tuoda julki.)
Sen huomasin, että soomiporo alkoi olla vähenemässä väärin ns. "kovaa valuuttaa" lahden eteläpuolella. Virolaisia ja venäläisiä (tai baltialaisia virolais/venäläis/latvialais/liettualais-naisia) kävi kyllä vielä ainakin Helsingissä keikoilla mutta se loppui hyvinkin - oman tuntumani mukaan - jo ennen vuosikymmenen puoliväliä. Ne palveluntarjoajat jotka täällä vaikuttivat/vaikuttavat ns. vakinaisesti myöskin asuvat täällä käsitykseni mukaan (mutta se ei ole meikäläisen asia.) Vielä heistäkin muutamista löytyy kunnollista palveluasennetta ja tasoa mikäli ei ole kranttu. Tai mikäli hakee suhteellisen pikaista tapaamista, on kohtelias, ajallaan yms. - Ja tietää heidän tapansa toimia.
Muistaakseni talvella 2012 eräs suomalainen mukava ja taitava kotimainen palveluntarjoaja (wörkilläkin aikanaan kohtalaisen aktiivisesti - paljon ennen itseni liittymistä - vaikuttanut) kysyi ensi kerran tavatessamme, että joko olen päässyt halpojen tsekkien makuun. - Olin tuolloin käynyt heikäläisiäkin jokusen kerran treffaamassa mutta jotenkin se - ainakin omalle kohdalle sattuneiden - asenne (kuvankauniista ulkonäöstä huolimatta) laukeamiskertojen laskeminen esim tunnin tapaamisilla ei oikein jaksanut sytyttää. Mutta koska olin jo 90-luvun loppupuolen ns. "ensimmäiseltä kierrokselta" tämän tavan oppinut jo Tallinnassa niin en koskaan juuri nähnyt syytä ruveta purnaamaan heidän käytäntöään. Kyllä hekin omalla tavallaan hintansa väärtejä olivat, mikäli kaunis kroppa riitti (oli heissä toki hyvänkin palveluasenteen omaavia, ei sillä.)
Ennen Opistolle liittymistäni oli joku sellainen vaihe että saatoin heilua vähintään joka neljäs tai kolmaskin viikonloppu Tallinnassa - silloin etupäässä ilman autoiluvelvollisuutta ja vielä silloisten halpojen hintojen perässsä. - Kun olin kumminkin jo vuosikymmenen alussa päässyt kuitenkin tämän jo paljon mainitun gfe:n makuun ja koska olin lukenut pitkän aikaa rapsoja kotimaisista palveluntarjoajista jotka "laskuttivat ajasta, ei laukeamisista" siinä missä ulkkarit pääsääntöisesti "You came twice, now you must go" niin harkinnan jälkeen kirjauduin SW:lle enkä katunut, vaikka en juurikaan somessa muuten heilu. Vuosikymmenen loppupuoli meni kotimaisten ja ulkkareiden kannalta melko lailla tasan. Parhaimmat kokemukset löytyvät sieltä kotimaisista (ja löytynevät kai edelleenkin..)
Ei siinä, se oli viime vuosikymmentä se.