[Mustelmann]

Whiplash

Maailman parhaaksi jazz-rumpaliksi tähtäävä nuorukainen joutuu napit vastakkain ankaran opettajan kanssa, mikä johtaa intensiiviseen tahtojen taisteluun. Opettaja on henkistä ja toisinaan fyysistäkin väkivaltaa työkalunaan käyttävä tyranni, joka repii oppilaastaan kaiken irti sääliä tuntematta. Nuori poika sietää kovaa höykytystä, koska hän itsekin tavoittelee menestystä hinnalla millä hyvänsä.

Näin hyvää musaleffaa en ole aikoihin nähnyt, jos koskaan. Soittokohtaukset ovat mainioita ja lisäksi leffan musiikki svengaa täysillä, vaikka en jazzin ystävä olekaan.

[Thor Patsas]

Taas tuli katsottua Milos Formanin Amadeus

Tästä nauravaisen Mozartin roolista muistan Tom Hulcen aina parhaiten ja muutkin näyttelijät ovat loistavia mutta jostain syystä pidän eniten Salierea tulkinneesta F. Murray Abrahamista joka on myös tarinan kertoja.

Minulla on tämä leffa ohjaajan versiona DVD:llä ja olen katsonut monia kertoja. 👍

[Thor Patsas]

Rautaristi (1977)

Sam Peckinpahin ohjaamassa sotaelokuva sijoittuu vuoteen 1943 jonka päähahmona on maanläheinen saksalaissotilas Rolf Steiner (James Coburn). Sodan lisäksi Steiner käy tahtojen taistelua aristoraattista upseeria Stranskya (Maximilian Schell) vastaan lähes koko elokuvan ajan.

Loistava mutta karu kuvaus sodasta Saksan ja NL:n välillä ja lasten laulama alkutunnari jää jotenkin surullisella tavalla mieleen.

[Entto]

^
Rautarististä:

"Hei, miksi et ikinä peseydy?"

"Lika, yhdistettynä ihon luonnollisiin rasvoihin, tekevät sinusta vedenpitävän."

[Kössi]

Rautaristin kuvauksista kiertää hilpeä tarina. Studiothan olivat kohdelleet Peckinpahia kaltoin aiempien projektien kanssa - ja Sam kokapöllyisen paranoidina (ja asetta kantaen) flippasi totaalisesti kun joku studion pukumies saapui paikalle. James Coburn yritti suostutella hepun lähtemään pois jottei sattuisi haavereita - mutta typerys ei ymmärtänyt tilannetta. Coburnille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vetää miestä turpaan ja paiskata takaisin auton takapenkille ja käskeä autonkuljettajaa kurvaamaan pois. Ruumiita ei tullut.

[Pertti Ström]

Rautaristi on loistava elokuva ja olisi paikallaan nähdä se taas.

[AnniAuringonkukka]

Kävin kattoon joulukuun puolella leffassa Levottoman Tuhkimon. Mulla on aina ollut heikko kohta Dingoon.

Aika kaavamainen suomalainen musaleffa, hienosti leikattu aidoilta livekeikoilta matskua mukaan. Pääosan esittäjä oli omistautunut ja hänelle selkeästi tää on läpimurtorooli. Tuli mieleen, että Poriin voisi mennä jossain vaiheessa keikalle vähintään kuunteleen sitä aika HC murretta.

[Mustelmann]

Nightcrawler

Työtön pikkunilkki keksii ruveta freelancer-kuvaajaksi, joka myy materiaaliaan uutiskanavalle hyvään hintaan. Mitä rajumpaa ja verisempää sisältöä löytyy, sitä enemmän taaloja on luvassa. Nopeus on valttia, joten onnettomuus- ja rikospaikoille on ehdittävä ennen muita haaskalintuja ja mielellään jopa ennen viranomaisia. Jake Gyllenhaal tekee hyytävän viihdyttävän roolin kameramiehenä, joka ei epäröi moraalittomiakaan keinoja hyvää uutiskuvaa saadakseen.

[Stands]

Nosferatu.

Paras kauhu leffa mitä olen nähnyt vuosikausiin.
Tunnelma, kuvaus, näyttelijät, niin ihan 5/5.

Tarinahan on klisee Dracula juttu, eikä siinä mielessä tarjoa mitään uutta.
Käykää katsomassa isolta kankaalta.

[Kapu]

Blue Velvet - ja sinisempi oli yö.
D. Lynchin loistavassa ohjauksessa Isabella Rossellini ja Dennis Hopper suoriutuvat hienosti, kuten myös Laura Dern ja Kyle MacLachlan.

[RobertLey]

"Rikinkeltainen taivas" v:lta 2021. - Pääosassa mm Nicke Lingell, sivuosissa Jonna Järnefeltiä ja muita. Ihan hyvä raina mutta - niin Westön kuten monen muunkin monikerroksellisen romaanin tapahtumia - on vaikea pistää vajaaseen pariin tuntiin. Sama päti "Missä kuljimme kerran"-filmatisointiin. Vaikka ei tässä mitään elokuva-arvostelijoita olla. - Westön kirjat ovat kyllä järkiään hienoja kuvauksia ainakin Helsingistä.

[Thor Patsas]

The Pink Panther (1963)

Minulta löytyy The Pink Panther leffaboksi joten katsoin eilen sen ensimmäisen osan joka alunperin suunniteltiin David Nivenin näyttelemän jalokivivarkaan Charles Lyttonin pohjalle mutta Peter Sellersin tulkitsema kömpelö ranskalainen komisario Jacques Clouseau tavallaan varasti kaiken huomion ja jatko-osat rakennettiin Clouseau pääsankarina.

Juonesta pähkinänkuoressa: Lytton tavoittelee Prinsessa Dalan (Claudia Cardinale) omistamaa timanttia Cortina D'Ampezzossa jonne myös Clouseau saapuu vaimonsa (Capucine) kanssa ja hän lähtee jahtaamaan Lyttonia.

Elokuvan huumori on ehkä jo vähän vanhentunutta mutta hauskaa silti ja Fran Jefferiesin laulama Meglio Stasera jää letkeästi mieleen.