Se järki, ett kaikki ei käänny siinä ovella, vaikka pitäisi. Se on niin vitun ison ponnistuksen takana, ett saa käännyttyä, kun "petos" selviää äkkiä siinä ovensuussa.
Ite oon tässä vuosien aikana kehittäny sellasen taktiikan, ett psyykkaan itteäni rappukäytävässä ajatuksella, että "sitt käännyt, jos oven avaa feikki tai muuten tuntuu, että PT ei oikein väräytä". On toiminut hyvin mulla toi itselleni muistuttaminen.
Osasyynä tähän, että se on meille suomalaisille niin vaikeaa se kääntyminen on, että mun mielestä me ollaan, aivan turhaan, maailmanlaajuisesti paljon keskivertokansaa kiltimpiä. Siis nimenomaan tekemään toisten hyväksi asioita, vaikkei itseä todellakaan huvittaisi.
Harjoittelemalla se ei`n sanominen alkaa pikkuhiljaa sujua.