Viimein aikataulumme sattuvat kohdilleen ja tapaaminen Lahdessa järjestyy. Oven takana kuviakin kauniimpi, urheilullinen hoikka nainen. Iloinen hymy, silmät mukana. Halaamme, huikeiden korkojen päällä seisoen han on aivan sopivalla korkeudella. Suutelemme, ihon myötäinen kirkkaan punainen mekko ja kapea uuma. Huulipuna tuoksuu ihanalle, maistetaan toinenkin, sitten kolmas pidempään. Pieni, ilmaa haukkaava huokaus juuri suudelman lopuksi - tuntuu, että tästä on tulossa mahtava kohtaaminen.
Hyväilen kaulaa, lisää suutelua. Aivan upeat, pitkät hiukset. Pidän kauniita kasvoja käsissäni, pelkästään suudellen voisi jatkaa koko tapaamisen. Jatkamme niitä yhä lisää, vaatteet vähenevät. Kädet vaeltavat, ihastelevat kaunista uumaa. Löytävät vahvat selkälihakset. Korot pois ja kieritään sänkyyn, suudellaan lisää. Hengästyksiin asti. Huulipunan tuoksu on carnaubaa, jolla huumava vaikutus Daliin. Ei ole kiire, olemme tässä. Hymyä. Öljyä. Kädet. Tuntevat otteen ja heittäydyn nauttimaan. Hitain liikkein, mutta viedään saman tien reunalle. Tätä Dali ei osannut ollenkaan odottaa. Iho kananlihalla, ote ei päästä reunan yli. Otteen liike pysähtyi viime hetkellä. Uudelleen, taas uudelleen otteessa. Tiukasti, hieroen juuri oikeista kohdista. Avaan silmät ja katson alas, tuntoaisti ei taas pysy mukana, ei ymmärrä mitä tapahtuu. Silmät hymyilevät takaisin kun Dali on otteessa. Sormissa juuri havaittavia liikkeitä ja Dali taas reunalla. Paras sulkea silmät ja ajautua vaan mukana. Peukalon koukistus vain räjähdykseen. Isoon räjähdykseen. Mutta peukalo ei koukistu. Ote pitää kiinni. Ote ei kiirehdi. Taas suutelemme, yhä kiihkeämmin. Kielet leikkivät. Nopeasti. Sitten kieli vaeltaa ja ottaa Dalin haltuunsa, tuntoaisti menettää taas mahdollisuutensa pysyä mukana. Pitkään. Hitaasti ja voimakkaasti. Isompi ja kovempi kuin koskaan. Painetta. Kielikään ei salli päästä reunan yli, osaa lukea Dalia. Dali rukka ei enää tiedä, missä korkeudessa ollaan, reunaa ei enää tunne. Vain näitä nautinnon viestejä. Voi vaan heittäytyä ja luottaa, että Dalia pidetään otteessa.
Sitten taas suudellaan. Himokkaasti. Kieli on leikkisä, vahva. Hoikka, kaunis nainen istuu ratsaille, sovimme yhteen juuri sopivasti. Hymyt kohtaavat, mutta toinen hymy tietää paremmin. Tietää mitä kohta tapahtuu. Tietää mitä on pitää otteessa. Pitää otteessa ja viedä. Ensin yksi lämmin puristus, sitten toinen. Aaltona, kuin ahmaisten Dalia sisäänsä. Naurattaa. Aidosta hämmästyksestä. Nautinnosta ilmaa haukkoen. Tunteesta jonka vain mies voi tuntea ja johon tarvitaan otteen taitava nainen. Joka ympärilläni puristaa, huokaa ja hymyillen suutelee. Jo pitkään reunalla, ei pelkoa putoamisesta, täydellinen olo. Jokainen liike tuntuu pieneltä orgasmilta. Ilotulitusta työntö työnnöltä. Ja kuinka monella tapaa, monella liikkeellä voikaan ratsastaa. Ja suudella. Ja puristaa tiukasti. Aina kun Dali on reunalla, liike hidastuu. Dalia luetaan. Dalista pidetään huolta. Viedään. Pidetään tiukassa otteessa.
Päiviä myöhemmin, asiakkaan luona kokouksessa istuessa mieli karkaa taas takaisin tapaamiseen. Hiljaa sisällään Dalia hymyilyttää. Kukaan huoneessa ei tiedä, että huoneessa istuu Dali, joka vieläkin tuntee otteen.
Hyväilen kaulaa, lisää suutelua. Aivan upeat, pitkät hiukset. Pidän kauniita kasvoja käsissäni, pelkästään suudellen voisi jatkaa koko tapaamisen. Jatkamme niitä yhä lisää, vaatteet vähenevät. Kädet vaeltavat, ihastelevat kaunista uumaa. Löytävät vahvat selkälihakset. Korot pois ja kieritään sänkyyn, suudellaan lisää. Hengästyksiin asti. Huulipunan tuoksu on carnaubaa, jolla huumava vaikutus Daliin. Ei ole kiire, olemme tässä. Hymyä. Öljyä. Kädet. Tuntevat otteen ja heittäydyn nauttimaan. Hitain liikkein, mutta viedään saman tien reunalle. Tätä Dali ei osannut ollenkaan odottaa. Iho kananlihalla, ote ei päästä reunan yli. Otteen liike pysähtyi viime hetkellä. Uudelleen, taas uudelleen otteessa. Tiukasti, hieroen juuri oikeista kohdista. Avaan silmät ja katson alas, tuntoaisti ei taas pysy mukana, ei ymmärrä mitä tapahtuu. Silmät hymyilevät takaisin kun Dali on otteessa. Sormissa juuri havaittavia liikkeitä ja Dali taas reunalla. Paras sulkea silmät ja ajautua vaan mukana. Peukalon koukistus vain räjähdykseen. Isoon räjähdykseen. Mutta peukalo ei koukistu. Ote pitää kiinni. Ote ei kiirehdi. Taas suutelemme, yhä kiihkeämmin. Kielet leikkivät. Nopeasti. Sitten kieli vaeltaa ja ottaa Dalin haltuunsa, tuntoaisti menettää taas mahdollisuutensa pysyä mukana. Pitkään. Hitaasti ja voimakkaasti. Isompi ja kovempi kuin koskaan. Painetta. Kielikään ei salli päästä reunan yli, osaa lukea Dalia. Dali rukka ei enää tiedä, missä korkeudessa ollaan, reunaa ei enää tunne. Vain näitä nautinnon viestejä. Voi vaan heittäytyä ja luottaa, että Dalia pidetään otteessa.
Sitten taas suudellaan. Himokkaasti. Kieli on leikkisä, vahva. Hoikka, kaunis nainen istuu ratsaille, sovimme yhteen juuri sopivasti. Hymyt kohtaavat, mutta toinen hymy tietää paremmin. Tietää mitä kohta tapahtuu. Tietää mitä on pitää otteessa. Pitää otteessa ja viedä. Ensin yksi lämmin puristus, sitten toinen. Aaltona, kuin ahmaisten Dalia sisäänsä. Naurattaa. Aidosta hämmästyksestä. Nautinnosta ilmaa haukkoen. Tunteesta jonka vain mies voi tuntea ja johon tarvitaan otteen taitava nainen. Joka ympärilläni puristaa, huokaa ja hymyillen suutelee. Jo pitkään reunalla, ei pelkoa putoamisesta, täydellinen olo. Jokainen liike tuntuu pieneltä orgasmilta. Ilotulitusta työntö työnnöltä. Ja kuinka monella tapaa, monella liikkeellä voikaan ratsastaa. Ja suudella. Ja puristaa tiukasti. Aina kun Dali on reunalla, liike hidastuu. Dalia luetaan. Dalista pidetään huolta. Viedään. Pidetään tiukassa otteessa.
Päiviä myöhemmin, asiakkaan luona kokouksessa istuessa mieli karkaa taas takaisin tapaamiseen. Hiljaa sisällään Dalia hymyilyttää. Kukaan huoneessa ei tiedä, että huoneessa istuu Dali, joka vieläkin tuntee otteen.
No ehkä muutakin! ( 57 - 70 - 102 )
Kiitos veliseni, tämä oli hyvä! Saisinkohan kirjoja sittarin lehtihyllyyn myyntiin?