Omalta osalta voin sanoa, että viestittely tai puhelu (ja nimenomaan niiden tyyli ja sisältä) on itsellä ihan ratkaisevassa roolissa siinä, kenen kanssa tapaamiselle lopulta päädytään ja kenen luo palataan.
Ymmärränkö tuon lauseen oikein mutta kenen luo palataan? kysymykseen minulla selkeän vastauksen antaa se millainen kokemus jäi ensimmäisestä tapaamisesta. Jos asian haluaa uusia niin on sivuseikkaa miten pt viestii kunhan aika saadaan sovituksi. Ja jos ei huvita uusia niin asia ei muutu vaikka pt osaisi kirjoittaa vaikka kuinka houkuttelevia viestejä.
Kyllä ymmärsit. Viestittely on jatkonkin kannalta osa palvelukokemusta ainakin, jos puhutaan GFE:stä. GFE on herkkä tunnelmalaji, jossa pienet yksityiskohdat ratkaisevat illuusion onnistumisen. Vaikka tapaaminen olisi itsessään hyvä, niin jos viestittely tökkii joko sujumattomuudessaan tai lakonisuudessaan, niin se tunnelma kärsii. Ei ehkä ole huono, mutta ei pääse sille tasolle kuin GFE:ssä parhaimmillaan pitäisi. Ja kun miettii vaihtoehtojen välillä, että kenen luo tällä kertaa suunnistaa, niin tietenkin sen luo, josta tulee jo viestitellessä
-efekti.
Vertaa näitä olettaen, että kumpikin on tapaamisella yhtä hyvä:
-----------------------
"Moi! Olen taas kaupungissa, sopisiko huomisiltana taas
"
"Hei muru, ihanaa kun laitoit viestiä
Tosi kiva nähdä sinua pitkästä aikaa
, olenkin jo kaivannut. Monelta tulisit?"
"Sopisiko kasilta"
"Hyvin sopii, odotan jo kovasti, viimeksi oli ihan ilta, tehdään huomisesta samanlainen
"
------------------------
"Moi! Olen taas kaupungissa, sopisiko huomisiltana taas
"
"Joo"
"Sopisiko kasilta"
"Joo"
"Tulen siis kasilta"
"Joo"
------------------------
Arvaa, kumman luo palaan useammin? Minulle kokemus alkaa jo viestittelystä?
No, oli kyllä epärealistista sanoa, että kummassakin esimerkissä palvelukokemus on tapaamisella. Kyllä kokemus on opettanut, että jos flirttiä ei ole ilmassa viestittelyssä, ei sitä yleensä ole sitten tapaamisellakaan ainakaan siinä määrin, kuin huipputason GFE:ssä tarvitaan.