Eilinen hieno päivä merellä. Hyvin oli tuulta purjeissa. Rantauduttiin Varjakan saaren hyvin varustettuun vierasvenesatamaan. Varjakan nimen uskotaan olevan viikinkiajan perua. Ruotsalaiset viikingit eli varjagit purjehtivat myös Perämerellä ja rantautuivat saariin. Ei Varjakasta tosin ole mitään tuhat vuotta vanhoja varjagien jättämiä arkeologisia löytöjä tehty, mutta en tiedä että onko niitä kaivauksilla edes etsittykään. Mutta onhan se ainakin seikkailuromanttista ajatella, että Varjakan nimi on viikinkien antama
.
Ostettiin Kauppahallista siikoja ja peräpohjolaista ohutta rieskaa, Tyttärentytär Ada oli tehnyt meille kotonaan lounassalaatit. Savustettiin siiat veneessä sähkösavustimella, vaikka metsäpalovaroitus ei Oulussa enää olekaan voimassa. Ei täällä kyllä monta pisaraan ole vettä satanut. Ada halusi heittää talviturkin pois. Uitiin vaikka merivesi oli todella kylmää.
Käveltiin saaren läpi ja katseltiin paikkoja. Varjansaarella on kyllä mielenkiintoinen historia. Sata vuotta sitten siellä toimi pohjoismaiden suurin saha, ja vilkkaassa kylässä oli oma paloasema, elokuvateatteri, kauppoja ja putka. Sähkötkin saatiin ennen mannerta. 1930-luvun lama pysäytti sahan toiminnan ja vähitellen vilkas kylä autioitui. Varjakassa on ollut 1800-luvulla, kun Oulussa rakennettiin maailman parhaat purjelaivat, myös purjelaivatelakka ja venäläisten sotavankien sotavankileiri toisen maailmansodan aikana. Varjakansaarelle Oulun lääninarkkitehti Harald Andersenin työläisille suunnittelemien uusklassisten hirsitalojen eleganssi hivelee silmää vielä ränsistyneenäkin. Varjakansaaren rakennuksissa on käytetty edistyksellistä ja Suomessa harvinaista pystyhirsitekniikkaa, mikä nostaa alueen rakenushistoriallista arvoa entisestäänkin. Saha ja tuotantolaitokset ovat jo tuhoutuneet, eikä niistä ole jäljellä kuin kivijalat, mutta uljas paloasema korkeine palotorneineen on entisöity kuten myös sahan komea pääkonttori. Sahatyöläisten asuntoja on säilynyt parisenkymmentä.
Varjakalla on kyllä potentiaalia vaikka minkälaiseksi matkailukohteeksi, ja monenlaisia kunnianhimoisia suunnitelmia onkin vireillä. Mutta on se saari kyllä näin luonnontilaisenakin hieno paikka. Ja siellä hiljaisuudessa saaren rikas historia tulee kyllä jotenkin todella lähelle
.