Eilen illalla hetken vitutti.
Sain sovittua erään hehkutetun pt:n kanssa tapaamisen Tikkurilaan. No, asun jonkin matkan päässä pääkaupunkiseudulta, joten alueet eivät ole niin tuttuja. Sopimiseen kuului jonkin verran säätöä koska piti käyttää google translatea avuksi, kun en itse puhu espanjaa, ja hän ei näköjään oikeastaan ymmärtänyt englantia. Minä on se tyyppi jolla ei ole älypuhelinta, vaan olen siksi useimmiten hoitanut sähköpostilla harvat käyntini.
No, saavuin ajallani Tikkurilaan, sain auton parkkiin, ja sitten lähdin katsomaan asuntoa. Löysin osoitteen – tai niin luulin, sillä talon seinällä oli sopivasti kadunnimi ja numero. Oli siinä mainittuna toinenkin kadun nimi, mutta arvelin sen sitten olevan toiseen suuntaan menevän pienen kujankaltaisen nimi, kun missään ei ollut kylttejä. No, laitoin viestin, sain kaksinumeroisen koodin. Sen kun näppäilin oveen, niin se vilkutti punaista noin 10 s samalla kun summeri soi. Auki sitä ei saanut millään.
No aika monta viestiä myöhemmin hän tajusi että olen väärällä ovella, mutta ei pystynyt kommunikoimaan sitä englanniksi. Tai no – You not kadunnimi. Mutta kun 20 m vasemmalla olevassa oudossa kyltissä luki juuri tuo kadunnimi ja numerotkin täsmäsi. Ihmisiä ei ollut liikkeellä, niin kysyttyä ei saanut. Sitten katsoin sitä samaa kylttiä uudestaan – ja kun sitä tarpeeksi paljon katsoi niin sai selvää että siinä olikin koko kortteli. Ja siellä oli montakin oikeaa rappua. Mutta se mitä etsin oli täysin toisessa päässä. Kun sinne pääsin, oli mennyt jo noin 30 minuuttia, (on aika hidasta näpytellä vanhanaikasta kännykkää – 15 asteessa…) ja löysin oikean ovikellon, hän lähetti vain että not nice to tease go.
No, säästyipä rahaa. Ja opinpa että kotimaiset ovat parempia tai varmempia. Tosin mielessä oli tällä kertaa että minkälaista olisi jos ei oikeasti ole yhteistä kieltä. Se on minulle vielä jotakin joka on testaamatta ainakin osittain.