Tulin lapsen kaltaiseksi, en lapseksi taantuen. (Okei niinkin on huonoina vuosina meinannut käydä, mutta selvisin. Lapsellista mikä lapsellista.)
I have killed and destroyed my crazy ego (hopely forever, bitch)!
Katsoin parisen viikkoa sitten psykologian pääsykokeen alla Fight Clubin. Yhtä hyvää henkistä valmistautumista ja setitystä kuin Havahtuminen ja Läsnäolon voima. Oletko kuinka hereillä ja läsnä sekä käytkö vuoropuhelua egosi, oman mielesi, kanssa? Kuinka suuret ovat harhaluuloni, vaatimukseni, odotukseni? Etc.
Koen jotenkin elokuvan juonen noudattelevan samanlaista tappelutaistoviettiä kuin mitä yllättävänkin moni kai meistä käy jossakin vaiheessa elämäänsä päänsä sisällä. Niin kuin esim. minun. Kun on niin vaikea myöntää omaa mielipuolisuuttaan, paitsi jos nöyryyden puute ei ole enää elävässä elämässä tiellä estämässä hyväksyvää läsnäoloa ja sen hyväksymistä, mikä milloinkin on.
Mutta nykyään en halua tapella. En halua käydä sisäisiä konflikteja pääni sisällä, koska en halua pääni ulkopuolellakaan käydä enkä nähdä sellaista meininkiä. En halua enää aiheuttaa nykyhetkessä ylimääräistä kärsimystä, koska olen tainnut saada siitä viimeinkin tarpeeksi ja olen aiemmassa elämässäni käynyt pohjalla. Todella syvällä pohjalla. Eli ei siis enää jaksa ristiriitoja ja tappelua. Kaikki vaan on cool. Rauhalla ja rakkaudella HippiHayHei!
Ja Havahtumisen henkiopas-kirjaa lainatakseni:
"Psykologi parat, he tekevät hyvää työtä. He todella tekevät. On aikoja ja tilanteita, jolloin psykoterapia on suureksi avuksi, sillä jos ihminen on hulluuden rajoilla, menettämäisillään järkensä, hän on joko joutumassa psykoosiin tai tulossa mystikoksi. Mystikot ovat juuri mielipuolien vastakohtia. Yksi heräämisen merkki on, kun kyselette itseltänne: "Olenko minä hullu vai ovatko kaikki muut hulluja?" Näin todella on. Koska me olemme hulluja. Koko maailma on mieletön, pähkähulluja täynnä. Ainoa syy, miksi meitä ei lukita laitokseen on se, että meitä on niin paljon. Olemme siis hulluja. Elättelemme hulluja ajatuksia rakkaudesta, ihmissuhteista, onnesta, ilosta, kaikesta. Niin hulluja me olemme, että jos kaikki ovat jostakin asiasta yksimielisiä, se on varmasti väärin!"
Nykyään noita tekstejä tulee sulateltua joskus aiemmin jopa melkoisen radikaaleilta kuulostaneissa kohdissakin. Koska juurikin on sitä elämänkokemusta. Nöyryyttä ja armoa. Eikä ole häpeä tai vääryys eikä mikään. Jokaisellahan meillä ihmiskunnan oliolla on oikeus Fight Clubiin - korvien väliseen tappeluun. Ja voittaja ei ole se, joka tyrmää kovimmalla nyrkin iskulla toisen kanveesiin.
"So what is your Power Animal?" My power animal would be some kind of magic monster and this monster lives.
"First rule of the Fight Club is, you do not talk about Fight Club. Second rule of the Fight Club is:
You do not talk about Fight Club."