Arvostan, jos osataan pitää kiinni toisen henkilön yksityisyyden rajoista. Mikä sen sijaan tuntuu omituiselta ovat kaveripyynnöt tmv. somessa asiakkailta. Jos minä tunnistan somessa jonkun asiakkaan, annan asian olla, en rupea seuraamaan instatiliä, lähetä Facebookissa kaveripyyntöä tai ala yhtäkkiä kutsua asiakasta tämän oikealla nimellä, mikäli hän ei ole sitä itse minulle kertonut.
Jotta kertokaahan nyt toki kokemuksianne ja mielipiteitänne tuohon somen perkeleeseen liittyen myös.
Hyvä, että nostit tämän some-ulottuvuuden esiin, se on ilman muuta merkittävä erityisosa-alue tämän keskustelun aihepiirin alla. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Mielestäni molemminpuolinen anonymiteetin kunnioittaminen on tämän alan fundamentaaleja perusarvoja ja sääntö numero yksi. Oletusarvona on, että tätä palvelua sekä myydään että ostetaan anonyymisti. Siksi toisen anonyymiyttä sekä siviiliminän ja yksityiselämän yksityisyyttä pitää kunnioittaa. Sekä ostajan että myyjän pitää saada pitää tämä laji ja siviilielämä erillään. Toisen yksityiselämästä ei pidä udella eikä kysellä ellei toinen itse ala sitä kertoa ja avata. Ja silloinkin on kohteliasta olla kyselemättä enempää ja tarkemmin kuin mitä toinen itse kertoo. Asia on tietysti eri, jos toinen nimenomaisesti haluaa avata yksityiselämäänsä tai henkilöllisyyttään.
Jos asiakas tai myyjä bongaa toisen siviiliprofiilin somesta, siihen pitäisi minusta suhtautua oletusarvoisesti vahinkona, joka pitäisi ignorata. Sitä kautta saatuja tietoja ei saa hyödyntää mitenkään. Mielestäni seuraamis-/kaveripyynnöt somessa PT:lle tai asiakkaalle tai ylipäätään toisen siviilisomen seuraaminen ei ole sopivaa (palveluntarjoajien työprofiilit ovat toki eri juttu), jos siitä ei ole nimenomaisesti sovittu tai jos toinen ei ole muuten tehnyt selväksi, että hän ei toimi eikä halua anonyymisti.
Olen samaa mieltä myös siitä, että kummankaan ei ole sopivaa alkaa kutsua toista tämän oikealla nimellä, mikäli on saanut sen selville ilman, että toinen nimenomaisesti sitä tarkoitti. Asiakkaan ajattelen myös niin, että jos PT tekee hommaa taiteilijanimellä niin minä kutsun häntä aina sillä nimellä, vaikka hän olisikin minulle kertonut oikean nimensä. Tapaamisissa hän on joka tapauksessa työroolissa ja haluan kunnioittaa sitä.
Edelleen, jos joku lopettaa hommat (tai asiakas harrastuksen) se pitää saada tehdä vapaasti ilman, että menneisyys tervehtii, koputtaa olkapäähän, soittaa tai lähettää viestin. Se on myös yksi tämän alan perusjuttu, että alalle tullaan ja alalta lähdetään silloin kun haluttaa ja kun siltä lähdetään, kukaan ei soita perään eikä muistuta aiemmasta. Se on peruspelisääntö tässä lajissa.
Toki jos neito on kolme kertaa vanhemman kavaljeerin kainalossa, jätän nyökkäilyt sikseen. 
