”Opi rakastamaan vihaa. Syleile sitä. Nauti siitä. Olet ansainnut sen. Jokainen on oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja jokaisella tulisi olla mielipide sinusta. Vihaajat ovat positiivinen ongelma. Kukaan ei vihaa hyviä, he vihaavat parhaita.” - Kobe Bryant
Kerran, kun olin matkalla töihin julkisella liikennevälineellä, viikonloppuna tavattu sihteeri paukkasi sisään ja istahti lähelle HS-Pravdaa lukevaa amiraalia. Katseemme kohtasivat. Sanoisin, että molemmilla oli enemmän kysyvä tai hämmentynyt ilme. Se oli vähän semmoinen vieläkö muistat minua-näin monen panon jälkeen-hetki.
Toisen kerran, kun näin erään tutun sihteerin sattumalta kaupungilla, hän pyysi mukaan kahville ja ostoksille. Ja minähän menin, kun kerran kauniisti pyydettiin. Kivaa oli, vaikka pidettiin vaatteet päällä sen kerran. Tarinan opetus lienee: maakuutuomarista saa helposti makutuomarin, kun tekee vanhalle koiralle uudet temput.
Ny on niin hyvä kysymys, että samalla jatketaan, elikkäs hymyiletkö, jos kassajonossa tuloo vastaan asiakas/sihteeri?
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 17, 2019, 08:14:13 kirjoittanut Lord Nelson »