Se on... se on... nykyisin jotain aivan sairasta. Kun mä olen kuitenkin muutakin kuin pelkät tyhjät kreikkalais-Adoniksen kuoret. Mä olen kuitenkin myös älykäs ihminen. Siis ainakin omasta mielestäni. Tai jos en nyt älykäs niin ajatteleva kuitenkin. Tai jos en nyt ajatteleva niin... ihminen kuitenkin. Ennen Michael Jacksonin kuolinpesästä huutamaani täydellistä päälle topattavaa valekroppaa mun elämäni oli lähestulkoon kestämätöntä. Mä vedin viinaa, huumeita, pillereitä, en nukkunu vuorokausiin kun joka ainoa vastaantuleva nainen katsoi asiakseen ehdotella ja jopa kouria menin minne tahansa. Lähikaupassa nuoret kassatytöt antovat mulle pyytämättä puhelinnumeronsa ja itse omistaja, keski-ikäinen härski naispuolinen kauppias onnistui huijaamaan mut ilmasella keskioluella houkutellen varaston/takahuoneen puolelle ja oli ihan sekunneista kiinni että mä tajusin tilanteen ja pääsin siitä lastauslaiturin ramppia pitkin juoksemaan karkuun, hyppäsin alas ja vaikkei se pudotus ollu kun puolitoista metriä mä löin polveni asfalttiin ja siitä lähtien mä oon ontunu tätä oikeeta jalkaani. Parturissa sitte kerrankin kolme keski-ikästä parturikampaajaa, läheisen kukkakaupan just sillon siellä käymässä oleva omistajatar sekä eräs iloinen vanhahko homoseksuaalinen mies nimeltä "Penu" taas pistivät ovet säppiin mutta mä...
Oletko jo päättänyt ketä aiot äänestää presidentinvaaleissa?