Aloitin seksityön kuluneena kesänä. Nytpä jaan hieman havaintojani ja ajatuksiani ensimmäisiltä kuukausiltani. Haluan tallettaa näitä asioita muistiin itsellenikin, sillä tässä työssä aika kuluu yllättävän joutuisasti ja koen tämän hyvin erityiseksi ajaksi omassa elämässäni. Kenties näistä saa joku muukin jotain irti.
Huom! Kyseessä ovat ainoastaan omat kokemukseni. Jokaisen polku näyttää erilaiselta. En edes yritä vetää mitään johtopäätöksiä koko alasta. Jaan ainoastaan, mikä itselleni on ollut kiinnostavaa huomata tässä alkuvaiheessa.
Tasapaino on kaikki kaikessa
Oman tankkini täynnä pitäminen on itselleni ollut tässä työssä alusta asti prioriteettini. Ensinnäkin, kyseessä on hyvin henkilökohtainen palveluammatti. Mikäli en itse voi hyvin, eivät tapaamani ihmisetkään saa kovin kaksista palvelua.
Tiesin alusta asti, että haluan pitää paljon vapaapäiviä (tai kokonaisia viikkoja) hyvin matalalla kynnyksellä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn siihen useimmiten taloudellisesti ja ennen kaikkea henkisesti. Tällä iällä priorisoin omaa jaksamistani yli kaiken. Olen yhden burnoutin jo selättänyt enkä ajatellut toista enää hankkia. Varsinkaan kullia imemällä, niin kivaa kuin se onkin. Tai ehkä priorisoin niitä juuri siksi, miten tärkeää seksi ja läheisyys itselleni ovat. Ne ovat liian pyhiä asioita, että pilaisin ne itseltäni hankkimalla liian paljon kuormittavia kokemuksia niiden ympäriltä.
Omaa jaksamistaan voi joutua tasapainottamaan myös, koska näin alkuhuumassa saattaakin olla liian kivaa.
Voin rehellisesti kertoa, että hupakointi on ollut itselleni hyvin jännittävää, ilmoitusten laatimisesta itse asiakastapaamisiin ja jopa eri lainsäädännön osa-alueisiin tutustumisiin. Yhteydenotot sekä itse tapaamiset tuntemattomien kanssa ovat tarjoilleet todellisen hormonicocktailin. Riihikuiva käteinen käteeni ojennettuna sekä erityisen kiva seksi tai kemiat jonkun kanssa ne vasta dopamiinia antavatkin.
Nyt huomaan tuon efektin tasoittuvan, mutta oman energian säätely on silti ehkä itselleni tärkein taito. Kun olen hyvin levännyt ja ravittu, olen luonnostani leikkisä, rento, hyväntuulinen ja kiertoni vaiheesta riippuen yleensä myös himokas. Jo ensihetkistä alkaen tiesin, että jos haluan jaksaa tätä leikkiä pidempään kuin pari kuukautta itselleni (ja muille) hallaa, on parempi, että pidän omaa kuppiani täynnä vaikka se välillä tarkoittaisi tulojen menetystä. Kuten sanotaan, kaikki raha ei ole hyvää rahaa. Tämän takia en myöskään kuuntele hyvää tarkoittavia bisnesneuvoja ihmisiltä, jotka eivät ole itse tätä työtä tehneet eivätkä ymmärrä millaisia asioita tämä saattaa henkisesti vaatia.
Miten sitten olen pitänyt tasapainoa käytännössä?
Vaalin untani enkä tapaa ketään öisin, myöskään turvallisuussyistä.
Teen duunia kuukautiskiertoni mukaan. Sijoitan suurimman osan työpäivistä follikulaariseen vaiheeseen ja ovulaatioviikolle, jolloin oloni on luonnostaan hyvin energinen (ja seksikäs). PMS:n ja menkkojen aikaan en tapaa ketään. Silloin vetäydyn introverttikuplaani sohvaperunoimaan ja minimoin sosiaalisen elämän muutenkin. Olen toiminut näin muutaman vuoden ja seksityön aloittaminen vain korostaa tämän oman ajan tärkeyttä. Parisuhteissa ollessani olen yleensä rakastanut lohdullista kuukautisseksiä kaikessa sen sotkuisuudessa ja intiimiydessä, mutta tässä työssä pilluni ja kroppani selkeästi tarvitsee aikaa, jolloin sinne ei työnny toisen ihmisen mikään uloke ja jolloin ne tai huomioni eivät ole saatavilla kenellekään ellen toisin päätä.
Olen herkkä ihminen. Olen tehnyt tämän herkkyyden uudelleenlöytämisen ja jääkuningattaren kuoren sulattamisen eteen paljon vaivaa.
Herkkyys vaatii myös vahvat rajat, niin muiden kuin varsinkin itseni ja oman käytäkseni suhteen. Erityisesti seksityössä. Sydämen pitäminen auki myös vaatii, että suojelen itseäni hyvin. Näen, että miten tässä työssä voisi helpostikin kyynistyä, alkaa ihmisvihaajaksi tai uuvahtaa työn henkisellä tai jopa fyysisellä kuluttavuudella.
Uupumista saattaa tapahtua myös siksi, miten lystiä tämä saattaa parhaimmillaan olla, varsinkin alkuhuuman aikana. Oma ahneus on pidettävä kurissa myös siksi, että se voi tuhota jotain kaunista.
Sydämen asialla
Herkkyydestä on kuitenkin myös apua myös ammatillisesti. Sosiaaliset taidot toki ovat ajatonta valuuttaa, tulevaisuudessa kenties vielä enemmän. Ajattelen tämän sydänkeskeisyyteni kuitenkin olevan myös yksi syy miksi olen alusta asti saanut erittäin koskettavia kiitosviestejä perään niin monilta asiakkailta ja miksi jotkut kohtaamiset ovat rehellisesti sanoen muuttaneet minuakin ihmisenä.
Näin ei toki aina ole eikä tarvitsekaan olla. Monet hakevat vain kassien tyhjennystä. Sekin on täysin ok, niin kauan kuin toista ei kohtele kuin hengittävää seksilelua ellei siitä ole erikseen sovittu. Voin tosin myös kertoa, että tuollaiset wham, bam, thank you m'am -kohtaamiset ovat itselleni niitä kuluttavimpia vaikka ne olisivat samalla myös lyhyimpiä kestoltaan. Siksi pyrin minimoimaan niitä ja suosin pidempiä treffejä ja vähemmän tavattavia ihmisiä. Tiedän, että joillain toisilla palveluntarjoajille asia taas on aivan päinvastoin.
Toki tuo erilaisten tarpeiden todistaminen on myös hauskaa. Tykkään erityisen paljon siitä, miten pääsen tässä työssä todistamaan aitiopaikalta erilaisista ihmisistä puolia, joita harvat näkevät. Toisin kuin mitä monien ulkokuorista voisi kuvitella, myös miehet voivat olla pohjattoman herkkiä. Opin siitä tässä työssä joka päivä lisää. Olen ollut jo ennen seksityötä ollut huomaavinani, että mitä karskimpi kaveri, sitä varmemmin sieltä sisältä löytynee ihanaa pehmeää pullamössöä <3 Hupakot ovat monille mahdollisesti niitä ainoita henkilöitä, joille tätä omaa pehmeää puoltaan kokee turvalliseksi näyttää. Koen suureksi kunniaksi saada nähdä ja houkutella sitä jopa vielä enemmän esiin. Tiedän, mitä on elää jumissa jääkerroksen alla.
Omaa herkkyyttäni haluan sekä vaalia ja myös kehittää. Olen kuitenkin näiden kuukausien aikana myös mokaillut aiheen tiimoilta. Aivan kaikkien kanssa en ole aina osannut olla tarpeeksi hienotunteinen tai tahdikas. Varsinkin alussa sekoitin tätä jotenkin liikaa ns. deittimaailman sääntöihin, joissa uteliaisuus ja mielenkiinto toista kohtaan voi olla hyvinkin toivottu ominaisuus. Tässäkin työssä se on, mutta sitä vain ilmennetään eri tavalla; tarkkailukyvyllä ja kevyillä tapaamiseen liittyvillä ehdotuksilla ennemmin kuin kyselemällä liikaa tai liian syvältä toisen yksityiselämästä.
Syynä ei välttämättä ole edes se ilmeisin, eli että asiakkaana ollaan liikkeellä oman luvan kanssa. Kyseessä voi myös olla se, että seksin ostamiseen liittyy näköjään edelleen monille asiakkaille niin suuri tunnelataus, että sitä ampiaispesää ei ole minun fiksua käydä sörkkimään, ainakaan jos rentouttava tapaaminen on aikeissa. Samalla lailla turvallisuus ja stranger danger on heilläkin mielessä kuten itsellänikin.
Ne, jotka haluavat jotain jakaa, jakavat kyllä.
Ristiriitaisuus
Kuten monet muutkin alan toimijat ovat sanoneet, yksi kuluttavampia asioita on kuitenkin yhteiskunnan stigma. Itse heräilin alkuvaiheessa kirjaimellisesti uniltani kauhuissani, että NYT OLEN PILANNUT ITSENI JA (määrittelemättömän) KAIKEN LOPULLISESTI. Tunnistin tuon jo silloin ajatuksen tasolla vanhaksi kunnon huora/madonna -kipuiluksi, mutta piti se minua hetken otteessaan silti ja tulee ehkä hetken pitämäänkin.
Ns. kunnon nainen, mikä ikinä se sitten edes mahtaisi olla, en ole (onneksi) ollut yhteisön silmissä varmaan koskaan. Siihen olen aivan liian iloluontoinen ja ryntääni ovat nähneet aivan liian monet ihmiset jo kauan ennen tätä. Mutta on tämä silti laittanut miettimään, että olenko tällä valinnalla myös sulkenut itseltäni joitain ovia, joita olisin ehkä halunnutkin vielä tässä elämässä avata.
Tunne on ollut ristiriitainen ja hämmentävä osaltaan myös siksi, että samaan aikaan kun olen Suomen pankeille kakkosluokan kansalainen ja monien silmissä ihmisroskaa, mun omat työpäiväni ovat tarjonneet aivan toisenlaista kokemusta. Olen nauttinut tästä työstä enemmän kuin mistään duunistani mistään. Asiakkaani kohtelevat minua keskimäärin kuin kukkaa kämmenellä (tähän tosin vaikuttaa se, että viestilaatikossani pidän tiukkaa jöötä enkä tapaa ketään, joka perseilee tai muuten epäilyttää).
Rakastan yrittäjyyttä. Kukaan ei mikromanageroi. Tässä toimistossa on juuri sellainen henki, lounastauot ja firman pikkujoulubileet kuin itse haluan. Saan itkeä ja nauraa duunissa vapaammin kuin koskaan ennen. Myös kanssani itketään ja nauraa hohotetaan ja minulle kerrotaan välillä hyvin syvältäriipaisevia asioita, panemisen lisäksi. Pidän sitä hyvin palkitsevana ja mielenkiintoisena. Saan käyttää luovuutta, sosiaalisia taitojani ja tuoda flirttipersepuoleni ja sisäisen lumppuni oikein luvan kanssa töihin. Ja pitää juuri tälläisia työvaatteita olen myös aina halunnutkin piettää 😀
Tähän kipuiluun auttoi eniten se, että tulin jokin aika sitten ulos horokaapista muutamalle luottoystävälleni. Heidän rajaton tukensa ja hyväksyntänsä auttoi valtavasti. Niin auttoivat myös tietyt asiakaskohtaamiset, jotka muistuttivat itseäni siitä vähän suuremmasta syystä, miksi tätä teen rahan lisäksi: koska olen aivan loputtoman utelias epeli ja haluan ymmärtää uusia asioita seksuaalisuudesta, hyvinvoinnista, tunteista, toiveista, peloista ja ihmisenä olosta ylipäätään. Monet kohtaamiset ovat venyttäneet minua (giggidy) tavoilla joita en olisi voinut ennen tätä kesää voinut kuvitellakaan. Olen oppinut lähestulkoon jokaiselta kohtaamaltani ihmiseltä jotakin.
Kaiken kaikkiaan, helvetin mielenkiintoista on ollut.
Huom! Kyseessä ovat ainoastaan omat kokemukseni. Jokaisen polku näyttää erilaiselta. En edes yritä vetää mitään johtopäätöksiä koko alasta. Jaan ainoastaan, mikä itselleni on ollut kiinnostavaa huomata tässä alkuvaiheessa.
Tasapaino on kaikki kaikessa
Oman tankkini täynnä pitäminen on itselleni ollut tässä työssä alusta asti prioriteettini. Ensinnäkin, kyseessä on hyvin henkilökohtainen palveluammatti. Mikäli en itse voi hyvin, eivät tapaamani ihmisetkään saa kovin kaksista palvelua.
Tiesin alusta asti, että haluan pitää paljon vapaapäiviä (tai kokonaisia viikkoja) hyvin matalalla kynnyksellä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn siihen useimmiten taloudellisesti ja ennen kaikkea henkisesti. Tällä iällä priorisoin omaa jaksamistani yli kaiken. Olen yhden burnoutin jo selättänyt enkä ajatellut toista enää hankkia. Varsinkaan kullia imemällä, niin kivaa kuin se onkin. Tai ehkä priorisoin niitä juuri siksi, miten tärkeää seksi ja läheisyys itselleni ovat. Ne ovat liian pyhiä asioita, että pilaisin ne itseltäni hankkimalla liian paljon kuormittavia kokemuksia niiden ympäriltä.
Omaa jaksamistaan voi joutua tasapainottamaan myös, koska näin alkuhuumassa saattaakin olla liian kivaa.
Voin rehellisesti kertoa, että hupakointi on ollut itselleni hyvin jännittävää, ilmoitusten laatimisesta itse asiakastapaamisiin ja jopa eri lainsäädännön osa-alueisiin tutustumisiin. Yhteydenotot sekä itse tapaamiset tuntemattomien kanssa ovat tarjoilleet todellisen hormonicocktailin. Riihikuiva käteinen käteeni ojennettuna sekä erityisen kiva seksi tai kemiat jonkun kanssa ne vasta dopamiinia antavatkin.
Nyt huomaan tuon efektin tasoittuvan, mutta oman energian säätely on silti ehkä itselleni tärkein taito. Kun olen hyvin levännyt ja ravittu, olen luonnostani leikkisä, rento, hyväntuulinen ja kiertoni vaiheesta riippuen yleensä myös himokas. Jo ensihetkistä alkaen tiesin, että jos haluan jaksaa tätä leikkiä pidempään kuin pari kuukautta itselleni (ja muille) hallaa, on parempi, että pidän omaa kuppiani täynnä vaikka se välillä tarkoittaisi tulojen menetystä. Kuten sanotaan, kaikki raha ei ole hyvää rahaa. Tämän takia en myöskään kuuntele hyvää tarkoittavia bisnesneuvoja ihmisiltä, jotka eivät ole itse tätä työtä tehneet eivätkä ymmärrä millaisia asioita tämä saattaa henkisesti vaatia.
Miten sitten olen pitänyt tasapainoa käytännössä?
Vaalin untani enkä tapaa ketään öisin, myöskään turvallisuussyistä.
Teen duunia kuukautiskiertoni mukaan. Sijoitan suurimman osan työpäivistä follikulaariseen vaiheeseen ja ovulaatioviikolle, jolloin oloni on luonnostaan hyvin energinen (ja seksikäs). PMS:n ja menkkojen aikaan en tapaa ketään. Silloin vetäydyn introverttikuplaani sohvaperunoimaan ja minimoin sosiaalisen elämän muutenkin. Olen toiminut näin muutaman vuoden ja seksityön aloittaminen vain korostaa tämän oman ajan tärkeyttä. Parisuhteissa ollessani olen yleensä rakastanut lohdullista kuukautisseksiä kaikessa sen sotkuisuudessa ja intiimiydessä, mutta tässä työssä pilluni ja kroppani selkeästi tarvitsee aikaa, jolloin sinne ei työnny toisen ihmisen mikään uloke ja jolloin ne tai huomioni eivät ole saatavilla kenellekään ellen toisin päätä.
Olen herkkä ihminen. Olen tehnyt tämän herkkyyden uudelleenlöytämisen ja jääkuningattaren kuoren sulattamisen eteen paljon vaivaa.
Herkkyys vaatii myös vahvat rajat, niin muiden kuin varsinkin itseni ja oman käytäkseni suhteen. Erityisesti seksityössä. Sydämen pitäminen auki myös vaatii, että suojelen itseäni hyvin. Näen, että miten tässä työssä voisi helpostikin kyynistyä, alkaa ihmisvihaajaksi tai uuvahtaa työn henkisellä tai jopa fyysisellä kuluttavuudella.
Uupumista saattaa tapahtua myös siksi, miten lystiä tämä saattaa parhaimmillaan olla, varsinkin alkuhuuman aikana. Oma ahneus on pidettävä kurissa myös siksi, että se voi tuhota jotain kaunista.
Sydämen asialla
Herkkyydestä on kuitenkin myös apua myös ammatillisesti. Sosiaaliset taidot toki ovat ajatonta valuuttaa, tulevaisuudessa kenties vielä enemmän. Ajattelen tämän sydänkeskeisyyteni kuitenkin olevan myös yksi syy miksi olen alusta asti saanut erittäin koskettavia kiitosviestejä perään niin monilta asiakkailta ja miksi jotkut kohtaamiset ovat rehellisesti sanoen muuttaneet minuakin ihmisenä.
Näin ei toki aina ole eikä tarvitsekaan olla. Monet hakevat vain kassien tyhjennystä. Sekin on täysin ok, niin kauan kuin toista ei kohtele kuin hengittävää seksilelua ellei siitä ole erikseen sovittu. Voin tosin myös kertoa, että tuollaiset wham, bam, thank you m'am -kohtaamiset ovat itselleni niitä kuluttavimpia vaikka ne olisivat samalla myös lyhyimpiä kestoltaan. Siksi pyrin minimoimaan niitä ja suosin pidempiä treffejä ja vähemmän tavattavia ihmisiä. Tiedän, että joillain toisilla palveluntarjoajille asia taas on aivan päinvastoin.
Toki tuo erilaisten tarpeiden todistaminen on myös hauskaa. Tykkään erityisen paljon siitä, miten pääsen tässä työssä todistamaan aitiopaikalta erilaisista ihmisistä puolia, joita harvat näkevät. Toisin kuin mitä monien ulkokuorista voisi kuvitella, myös miehet voivat olla pohjattoman herkkiä. Opin siitä tässä työssä joka päivä lisää. Olen ollut jo ennen seksityötä ollut huomaavinani, että mitä karskimpi kaveri, sitä varmemmin sieltä sisältä löytynee ihanaa pehmeää pullamössöä <3 Hupakot ovat monille mahdollisesti niitä ainoita henkilöitä, joille tätä omaa pehmeää puoltaan kokee turvalliseksi näyttää. Koen suureksi kunniaksi saada nähdä ja houkutella sitä jopa vielä enemmän esiin. Tiedän, mitä on elää jumissa jääkerroksen alla.
Omaa herkkyyttäni haluan sekä vaalia ja myös kehittää. Olen kuitenkin näiden kuukausien aikana myös mokaillut aiheen tiimoilta. Aivan kaikkien kanssa en ole aina osannut olla tarpeeksi hienotunteinen tai tahdikas. Varsinkin alussa sekoitin tätä jotenkin liikaa ns. deittimaailman sääntöihin, joissa uteliaisuus ja mielenkiinto toista kohtaan voi olla hyvinkin toivottu ominaisuus. Tässäkin työssä se on, mutta sitä vain ilmennetään eri tavalla; tarkkailukyvyllä ja kevyillä tapaamiseen liittyvillä ehdotuksilla ennemmin kuin kyselemällä liikaa tai liian syvältä toisen yksityiselämästä.
Syynä ei välttämättä ole edes se ilmeisin, eli että asiakkaana ollaan liikkeellä oman luvan kanssa. Kyseessä voi myös olla se, että seksin ostamiseen liittyy näköjään edelleen monille asiakkaille niin suuri tunnelataus, että sitä ampiaispesää ei ole minun fiksua käydä sörkkimään, ainakaan jos rentouttava tapaaminen on aikeissa. Samalla lailla turvallisuus ja stranger danger on heilläkin mielessä kuten itsellänikin.
Ne, jotka haluavat jotain jakaa, jakavat kyllä.
Ristiriitaisuus
Kuten monet muutkin alan toimijat ovat sanoneet, yksi kuluttavampia asioita on kuitenkin yhteiskunnan stigma. Itse heräilin alkuvaiheessa kirjaimellisesti uniltani kauhuissani, että NYT OLEN PILANNUT ITSENI JA (määrittelemättömän) KAIKEN LOPULLISESTI. Tunnistin tuon jo silloin ajatuksen tasolla vanhaksi kunnon huora/madonna -kipuiluksi, mutta piti se minua hetken otteessaan silti ja tulee ehkä hetken pitämäänkin.
Ns. kunnon nainen, mikä ikinä se sitten edes mahtaisi olla, en ole (onneksi) ollut yhteisön silmissä varmaan koskaan. Siihen olen aivan liian iloluontoinen ja ryntääni ovat nähneet aivan liian monet ihmiset jo kauan ennen tätä. Mutta on tämä silti laittanut miettimään, että olenko tällä valinnalla myös sulkenut itseltäni joitain ovia, joita olisin ehkä halunnutkin vielä tässä elämässä avata.
Tunne on ollut ristiriitainen ja hämmentävä osaltaan myös siksi, että samaan aikaan kun olen Suomen pankeille kakkosluokan kansalainen ja monien silmissä ihmisroskaa, mun omat työpäiväni ovat tarjonneet aivan toisenlaista kokemusta. Olen nauttinut tästä työstä enemmän kuin mistään duunistani mistään. Asiakkaani kohtelevat minua keskimäärin kuin kukkaa kämmenellä (tähän tosin vaikuttaa se, että viestilaatikossani pidän tiukkaa jöötä enkä tapaa ketään, joka perseilee tai muuten epäilyttää).
Rakastan yrittäjyyttä. Kukaan ei mikromanageroi. Tässä toimistossa on juuri sellainen henki, lounastauot ja firman pikkujoulubileet kuin itse haluan. Saan itkeä ja nauraa duunissa vapaammin kuin koskaan ennen. Myös kanssani itketään ja nauraa hohotetaan ja minulle kerrotaan välillä hyvin syvältäriipaisevia asioita, panemisen lisäksi. Pidän sitä hyvin palkitsevana ja mielenkiintoisena. Saan käyttää luovuutta, sosiaalisia taitojani ja tuoda flirttipersepuoleni ja sisäisen lumppuni oikein luvan kanssa töihin. Ja pitää juuri tälläisia työvaatteita olen myös aina halunnutkin piettää 😀
Tähän kipuiluun auttoi eniten se, että tulin jokin aika sitten ulos horokaapista muutamalle luottoystävälleni. Heidän rajaton tukensa ja hyväksyntänsä auttoi valtavasti. Niin auttoivat myös tietyt asiakaskohtaamiset, jotka muistuttivat itseäni siitä vähän suuremmasta syystä, miksi tätä teen rahan lisäksi: koska olen aivan loputtoman utelias epeli ja haluan ymmärtää uusia asioita seksuaalisuudesta, hyvinvoinnista, tunteista, toiveista, peloista ja ihmisenä olosta ylipäätään. Monet kohtaamiset ovat venyttäneet minua (giggidy) tavoilla joita en olisi voinut ennen tätä kesää voinut kuvitellakaan. Olen oppinut lähestulkoon jokaiselta kohtaamaltani ihmiseltä jotakin.
Kaiken kaikkiaan, helvetin mielenkiintoista on ollut.