Kuuleppas petoseni tiedän oikein hyvin, että pitkissä parisuhteissa paitsi ihmiset, myös elämäntilanteet muuttuvat. Ja ne muuttavat myös suhdetta. Ja luonnollisesti aina ei ole kivaa, ja monille tulee varmasti eteen hetkiä, kun pitää miettiä, ollaanko yhdessä enää vain niiden lasten ja asuntolainan ja yhteisten kavereiden takia. Ja jos ollaan, niin riittävätkö ne oikeasti syyksi.
Siltikin olen sitä mieltä, että silloinkin, kun ei ole enää ihan varma, onko kyseinen suhde sen arvoinen, niin ratkaisu ei ole kumppanista valittaminen suhteen ulkopuolisille, tai toisen pakottaminen muottiin, johon hän ei sovi.
Mut hei, mä olenkin tällainen suhde-anarkisti joka vannoo avoimen keskustelun ja kunnioituksen nimiin. Ja koska en yksilöi siviili-ihmissuhteitani täällä sen tarkemmin, voidaan vaikka sopia, että en vaan tajuu ja tiedä miten hommat oikeasti toimii, ja siksi mulla on pinkit lasit.
Siltikin olen sitä mieltä, että silloinkin, kun ei ole enää ihan varma, onko kyseinen suhde sen arvoinen, niin ratkaisu ei ole kumppanista valittaminen suhteen ulkopuolisille, tai toisen pakottaminen muottiin, johon hän ei sovi.
Mut hei, mä olenkin tällainen suhde-anarkisti joka vannoo avoimen keskustelun ja kunnioituksen nimiin. Ja koska en yksilöi siviili-ihmissuhteitani täällä sen tarkemmin, voidaan vaikka sopia, että en vaan tajuu ja tiedä miten hommat oikeasti toimii, ja siksi mulla on pinkit lasit.