[Azazello]

Oli se hyvä että Ukkola lähti Yleltä. Aiemmat blogit ovat olleet samanlaista irrottelua.

Onks miesmalli taas muuttumassa, tarvitaanko sitä vanhaa äijää taas kehiin. Soijapojat lattekupin äärellä ovat beta miehiä, keitä edes kovimmat femakot eivät halua sänkyynsä?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ab2389aa-c6fb-4e89-8ccf-ded378f06602

Nykyajan miessankarin pitäisi puhua vuolaasti tunteistaan, kyynelehtiä soijalattensa ääressä ja pohtia Rennossa feministiryhmässä, kuinka hän itse voisi synnyttää.

Samaan aikaan, kun teemme parhaamme emaskuloidaksemme miehet, ihmettelemme, miksi syntyvyys laskee.

Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta suurin osa tuntemistani naisista haluaa sänkyynsä miehen, ei henkisesti kastroitua tossukkaa. Vaikka he eivät sitä edes myöntäisi ääneen, useimmat heteronaiset haluavat itselleen mieluummin maskuliinisen alfauroksen kuin heikkouttaan kitisevän lapatossun.

Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies? En keksi. Ehkä Homer Simpson.

[Vieras0140]

Nää on aina ikäviä, kun joku mies taikka nainen kertoo, millainen sen vastakkaisen sukupuolen kuuluisi olla. Ja sitten sitä vielä perustellaan sillä, ettei kukaan nainen/mies halua tällaista naista/miestä. Ei kenenkään elämäntehtävän tarvitse olla vastakkaisen sukupuolen miellyttäminen.

[Azazello]

Vastakkaisen sukupuolen miellyttäminen taitaa olla aika korkealla meidän tarvehierarkiassa.

[Vieras0140]

Joo voipi olla, mutta jokainen valitkoon itse, kuinka paljon ja millaista porukkaa haluaa miellyttää.

[Vieras1703]

^, ^^ Mutta juuri sitä vartenhan palveluntarjoajat ovat, ja parhaat heistä ovat miellyttämisessä - ettenkö sanoisi - erinomaisia. 

[Vieras0140]

Tämä onkin työtä, ei elämäntehtävä. Kotona voinkin olla jotain ihan muuta... 

[Tiia]

Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies? En keksi. Ehkä Homer Simpson.

Mä keksin:
- ihminen (sukupuolesta viis), joka besserwisseröi muiden elämää ja kertoo ylhäältäpäin, mikä on ok ja mikä ei
- vihamielinen mukahauskuus (sukupuolesta viis)
- feminiinisyyden dissaaminen (sukupuolesta viis)
- alfa- ja betamiehistä puhuminen ikään kuin kyse olisi pätevästä jaottelusta (sukupuolesta viis)

[Ilotikku]

Te tosimiehet ette tajua millaisten haasteiden kanssa me betat ja omegat joudutaan painimaan! Juttelin äsken mun bestiksen kanssa niin kauan puhelimessa, että mun mansikkamokkafrappucino jäähtyi. Enkä aamulla löytänyt mun lemppari hiuspantaa ja nyt mun man bun roikkuu ihan miten sattuu!!

[Vieras0029]

Mielestäni varsin oikeaan osunut kirjoitus naispuoliselta psyko- ja pariterapeutilta: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006393290.html

Jotkut piirit toki tuostakin inhaloivat palkokasvin siemeniä nenukkiinsa.

^^^ Heh, pitikin todeta, että huorat nyt myyvät miehille eräänlaista illuusiota, jossa nainen miellyttää miestä. Ja ties millaisia pirttihirmuja ovat yksityiselämässään, kuten Anniina tuossa yllä vahvistaa

Näin asennoituvat siis valitettavan monet suomalaiset naiset, muualta voi löytää ehkä toisenlaistakin naisainesta ja asennetta.

[Vieras0140]

Heh, pitikin todeta, että huorat nyt myyvät miehille eräänlaista illuusiota, jossa nainen miellyttää miestä. Ja ties millaisia pirttihirmuja ovat yksityiselämässään, kuten Anniina tuossa yllä vahvistaa

Se, että en ole kotonani "asiakaspalvelija", ei välttämättä tarkoita, että olisin pirttihirmu. Jotain varmaan löytyy sieltä väliltäkin. 

[Vieras0029]

^ Kyseessä oli pieni provo, josta et toivottavasti suuttunut Eikä ollut tarkoitus suinkaan henkilökohtaisesti tölviä, vaan korostaa tuota tuon Valastin kirjoituksen asiaa, josta olen kyllä samaa mieltä muutaman parisuhteen läpi kahlanneena. Edellinen kommenttisi oli vaan niin kivasti tarjolla, ettei siihen voinut olla tarttumatta. Kiitos ja anteeksi

[Vieras0140]

Kyllä minä nyt suutuin ja pääsit mun mustalle listalle, joka on pitkä kuin nälkävuosi. 

Olen sitä mieltä, ettei tuo pirttihirmuus ole mikään sukupuolikysymys, eikä sitä pitäisi sellaisena käsitellä.

[Seepeli]

Minkälainen miehen tai naisen kuuluu olla, ketä pitää miellyttää ja ketä ei, en tiedä. Mutta sen tiedän että tapaamisilla minä saan olla sellainen kuin olen ilman mitään roolia. Vielä kun tähän heittää päälle että kemiat kohtaa ja seksin lisäksi on muutenkin tosi kivaa niin ihan mahtavaa. 😍 

[Vieras0029]

^^ No voi että. Kyl mää ny mokasin Mutta hupsukat on vähän kuin Stadin sporat. Jos missaa yhden, niin mitäs sitä itkemään, kun kohta tulee jo seuraava

Itse tarkoitin ”pirttihirmuudella” juurikin tuota Sanna Ukkolan ja Heidi Valastin kirjoituksissaan käsittelemää naisten ”normaalia” kontrollia miesten tekemisiin ja olemisiin. Asia ei voi olla ihan tuulesta temmattu, kun siihen jo osa naisistakin herää. Viimeistään sitten, kun miehiä ei enää seksikään kiinnosta ja syntyvyyskin laskee, eli ilmiö näkyy ihan väestötasolla.

Ja on se vähän niinkin, että jos pimperoa saadakseen pitää olla naisen lakeija kotona, hoitaa lapset, pyykit, tiskit ja kuunnella naisen sukulaisten jaarituksia soijalattea juoden, niin sitä mieluummin lähtee vaikka miehisten harrastusten pariin tai kaverien kanssa kaljalle. Tai ulkoistaa sen seksin huorille, niin ei tarvitse käydä koko ajan vaihtokauppaa pildestä. Erohan noista sitten usein on vaan seurauksena.

Eri asia on sitten sairaalloiseen mustasukkaisuuteen tms. luonteenpiirteisiin liittyvä toisen kontrollointi. Tässä kyllä miehet osaavat olla yhtä julmia kuin naisetkin, myös fyysisempiä, ja varmasti käyttäytyvät noin yhtä usein kuin naisetkin. Mutta itse tosiaan tarkoitin pirttihirmuudella juurikin tuota ”tavallista naisten kontrollia”, joista noissa kirjoituksissakin oli kyse. Sisältäähän se jo sananakin vivahteen huumoria, ainakin omasta mielestäni

[Vieras0032]

Minä tykkäisin vaan ihan tavallisesta HK-lenkkiä ja kaljaa nauttivasta miehestä. Kateltais Salkkareita ja Suurinta pudottajaa ja käytäisi koiria kusettamasssa. Pantaisiin jos seisoo tai emännällä tekee mieli, muuten vaan oltaisiin.

[Vieras0036]

^^ No voi että. Kyl mää ny mokasin Mutta hupsukat on vähän kuin Stadin sporat. Jos missaa yhden, niin mitäs sitä itkemään, kun kohta tulee jo seuraava

Itse tarkoitin ”pirttihirmuudella” juurikin tuota Sanna Ukkolan ja Heidi Valastin kirjoituksissaan käsittelemää naisten ”normaalia” kontrollia miesten tekemisiin ja olemisiin. Asia ei voi olla ihan tuulesta temmattu, kun siihen jo osa naisistakin herää. Viimeistään sitten, kun miehiä ei enää seksikään kiinnosta ja syntyvyyskin laskee, eli ilmiö näkyy ihan väestötasolla.

Ja on se vähän niinkin, että jos pimperoa saadakseen pitää olla naisen lakeija kotona, hoitaa lapset, pyykit, tiskit ja kuunnella naisen sukulaisten jaarituksia soijalattea juoden, niin sitä mieluummin lähtee vaikka miehisten harrastusten pariin tai kaverien kanssa kaljalle. Tai ulkoistaa sen seksin huorille, niin ei tarvitse käydä koko ajan vaihtokauppaa pildestä. Erohan noista sitten usein on vaan seurauksena.

Eri asia on sitten sairaalloiseen mustasukkaisuuteen tms. luonteenpiirteisiin liittyvä toisen kontrollointi. Tässä kyllä miehet osaavat olla yhtä julmia kuin naisetkin, myös fyysisempiä, ja varmasti käyttäytyvät noin yhtä usein kuin naisetkin. Mutta itse tosiaan tarkoitin pirttihirmuudella juurikin tuota ”tavallista naisten kontrollia”, joista noissa kirjoituksissakin oli kyse. Sisältäähän se jo sananakin vivahteen huumoria, ainakin omasta mielestäni

Loistava analyysi. Tulisi vihreä pallero, jos tällä kapulalla pystyisi antamaan repua. Siihen, kun lisäät aikaisemman analyysisi, kuinka miehen tehtävä on parantaa naisen sosio-ekonomista asemaa toisiin naisiin nähden, niin puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Tosiaan nykymies on kuin yksi perheen lapsista, jolle kuuluvat kotitehtävät, ja sen jälkeen katsotaan, mitä kivaa nainen on keksinyt miehen päänmenoksi.

Mies tienaa yleensä enemmän, ja silti joutuu sietämään tyrannosaurusta ja hänen epätasa-arvoista käytöstä kotona, ei ole ihme monella ukolla  alkaa kytkin jossain vaiheessa nousta, jos kiristetään seksillä,komennellaan ja kontrolloidaan ei anneta juoda bisseä ja nähdä kavereita tai ylipäätään harrastaa mitään ilman naisen valvontaa.

Lähden tästä ryystämään yhden moccalatten, älkää kertoko vaimolle. Sanokaa että olen matkalla kotiin.

[IlonaTequila]

Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies? En keksi. Ehkä Homer Simpson.

Mä keksin:
- ihminen (sukupuolesta viis), joka besserwisseröi muiden elämää ja kertoo ylhäältäpäin, mikä on ok ja mikä ei
- vihamielinen mukahauskuus (sukupuolesta viis)
- feminiinisyyden dissaaminen (sukupuolesta viis)
- alfa- ja betamiehistä puhuminen ikään kuin kyse olisi pätevästä jaottelusta (sukupuolesta viis)

Täysin samaa mieltä ylläolevasta!

*

Mun on aina ollut tosi vaikea ymmärtää, miksi olla parisuhteessa tyypin kanssa, josta täytyy valittaa kavereilleen tai jota täytyy yrittää jotenkin muokata/kahlita (paitsi sänkyyn... ). Jos joku on niin ihana, että jaksan viettää hänen kanssaan arkipäiviäni, niin hän on myös sellainen, jonka hyväksyn ihan kaikkineen, sellaisena kuin on. Ilman tarvetta kontrolloida tai yrittää muuttaa. Ja samaa odotan takaisin.

En väitä, ettenkö olisi törmännyt sekä naisiin, jotka valittavat miehistään, kuin miehiin, jotka valittavat naisistaan, en vain ymmärrä ilmiön viehätystä.

Lisäksi ylipäätään kaikenlainen ulkoapäin tuleva määrittely (mitä esimerkiksi tuo kolumni on täynnä) "tee näin", "kasvata poika näin ja tyttö näin", "naiset haluavat", "kaikki miehet ovat" on loppujen lopuksi vain yleistystä, joka saattaa päteä johonkuhun, muttei suinkaan kaikkiin.

Me ollaan hei uniikkeja lumihiutaleita! 

[Seepeli]

^
Niin naulan kantaan! Toista ihmistä ei pysty muuttamaan, ainoa jota voi muuttaa on itseään. Eikä sekään helppoa ole

Ja myös tuo että yleistykset ei oikein toimi. Ai että, ihan kuin olisin itse kirjoittanut.

[Vieras0029]

Mun on aina ollut tosi vaikea ymmärtää, miksi olla parisuhteessa tyypin kanssa, josta täytyy valittaa kavereilleen tai jota täytyy yrittää jotenkin muokata/kahlita (paitsi sänkyyn... ). Jos joku on niin ihana, että jaksan viettää hänen kanssaan arkipäiviäni, niin hän on myös sellainen, jonka hyväksyn ihan kaikkineen, sellaisena kuin on. Ilman tarvetta kontrolloida tai yrittää muuttaa. Ja samaa odotan takaisin.

En väitä, ettenkö olisi törmännyt sekä naisiin, jotka valittavat miehistään, kuin miehiin, jotka valittavat naisistaan, en vain ymmärrä ilmiön viehätystä.

Lisäksi ylipäätään kaikenlainen ulkoapäin tuleva määrittely (mitä esimerkiksi tuo kolumni on täynnä) "tee näin", "kasvata poika näin ja tyttö näin", "naiset haluavat", "kaikki miehet ovat" on loppujen lopuksi vain yleistystä, joka saattaa päteä johonkuhun, muttei suinkaan kaikkiin.

Me ollaan hei uniikkeja lumihiutaleita! 

Katsos, Ilonaiseni , kun ihmiset ja parisuhteet muuttuvat ajan saatossa ja elämän murjoessa. Riittävän monta vuotta kun taivaltaa toisen kanssa, tästä saattaa kuoriutua ihan outoja piirteitä. Ja omasta itsestään myös. Näitä voivat aiheuttaa ihmisen sisäinen kasvu (tai jumiutuminen), kuten ammatilliset ambitiot tai muut unelmien tavoittelemiset, tai ulkoiset tapahtumat, kuten jonkun läheisen vakava sairastuminen tai kuolema. Tai mikä vaan syy.

Se syy miksi kannattaa vähän aikaa yrittää ei-niin-optimissakin suhteessa, on useimmiten lapset. Joillakin myös yhteinen asuntolaina ja ystäväpiiri. Tietysti näitä juttuja voi olla vaikea hahmottaa jos ei ole elänyt noita elämänvaiheita läpi. Tietenkään esim. väkivaltaa - myöskään henkistä - ei kannata kauaa sietää, sillä tuskinpa se kumppani tuosta käyttäytymismallistaan itse luopuu.

Mutta me Homo Sapiens - elukat emme ole ihan niin uniikkeja, kuin länsimaisessa harhassamme luulemme. Meillä on vuosituhantisiin vietteihin ja tarpeisiin perustuvat, osin sukupuolisidonnaiset käyttäytymiskaavat. Myös suurimmassa osassa parisuhteita on erotettavissa ihan selkeät vaiheet ja Homo Sapiensille lajityypilliset käyttäytymismallit. Jos näin ei olisi, tieteenhaaralla nimeltään psykologia voisi pyyhkiä peppuaan Parisuhteisiin nyt kuuluu yleensä ihastumis-rakastumisvaihe, jolloin kaikki mitä toinen tekee tai sanoo, on uutta ja ihmeellistä. Sitten tulee tasainen arki, ja viimeistään noin viiden vuoden päästä kyllästyminen ja jopa vittuuntuminen toiseen. Mutta jos on ne lapset, velka-Audit ja kesämökit hommattu, niin tuossa vaiheessa kysytään sitä tahtoa rakastaa myös vastamäessä. Joskus suhde lujittuu kriisin jälkeen, joskus ei.

Mutta se pitää kyllä paikkansa, että kumppaniaan ei voi väkisin muuttaa. Voi yrittää muuttua vain itse, joko kumppanin määrittelemään tai itse haluamaansa suuntaan. Näistä jälkimmäinen on usein kestävämpi tie, ja joskus se johtaa eroon.

Edit/ Ja Nelsonnilta hyvä kirjoitus myös. Repupyssy juntturissa.

[IlonaTequila]

Kuuleppas petoseni  tiedän oikein hyvin, että pitkissä parisuhteissa paitsi ihmiset, myös elämäntilanteet muuttuvat. Ja ne muuttavat myös suhdetta. Ja luonnollisesti aina ei ole kivaa, ja monille tulee varmasti eteen hetkiä, kun pitää miettiä, ollaanko yhdessä enää vain niiden lasten ja asuntolainan ja yhteisten kavereiden takia. Ja jos ollaan, niin riittävätkö ne oikeasti syyksi.

Siltikin olen sitä mieltä, että silloinkin, kun ei ole enää ihan varma, onko kyseinen suhde sen arvoinen, niin ratkaisu ei ole kumppanista valittaminen suhteen ulkopuolisille, tai toisen pakottaminen muottiin, johon hän ei sovi.

Mut hei, mä olenkin tällainen suhde-anarkisti joka vannoo avoimen keskustelun ja kunnioituksen nimiin.  Ja koska en yksilöi siviili-ihmissuhteitani täällä sen tarkemmin, voidaan vaikka sopia, että en vaan tajuu ja tiedä miten hommat oikeasti toimii, ja siksi mulla on pinkit lasit.