tätä ketjua oli kyllä villiä lukea, kiitos osanottajille!
ite oon nykyään ainoastaan avoimissa suhteissa. yksiavioisuus ei toimi, se on tylsää ja ankeaa ja mustasukkaisuus on aivan turha tunne mistä ei ole mitään hyötyä oikein mihinkään suuntaan, jos sitä ei kanavoi siihen, että kehittää suhdetta ja itseään. mä oon paljon mieluummin ihmisen kanssa kuka valitsee olla mun kanssa, kuin ihmisen, jota kiellän olemasta muiden kanssa.
ja sit siihen naisten halukkuuteen ja halujen eriparisuuteen: mä olen kategorisesti ollut oikeastaan kaikissa menneissä parisuhteissani (onneksi en nykyisessä) se osapuoli, kuka haluaa enemmän seksiä, ja kuka jossakin kohtaa alkaa tympääntymään, jos seksiä ei ole tarpeeksi.
oon huomannut tähän liittyen sellasen mielenkiintosen ilmiön: on aika tyypillistä, et mies on tottunut aiemmissa suhteissaan siihen et nainen sanelee sen kuinka usein seksiä on, tai jopa siihen, että nainen reagoi kielteisesti "vonkaamiseen". sitten kun tämän tottumuksen jälkeen tulee nainen, joka tekee itse aloitteita ja haluaa paljon seksiä, mies laiskistuu eikä oikein tee aloitteita enää. se ikään kuin johtaa siihen että mies ehdollistuu siihen ettei aloitteita tartte tehdä tai eikä naista vietellä. mies tulee kuin valmiiseen pöytään, eikä tee oikein enää mitään sen eteen että sitä seksiä olisi, koska minä kuitenkin teen aloitteet seksiin ja haluan sitä säännöllisesti. eli oikeastaan ihan sama dynamiikka kuin useissa sellaisissa parisuhteissa, joissa nainen haluaa vähemmän. ehkä sillä pienellä erotuksella että sain pakit harvemmin kuin mies saisi. ja voi herranjestas että se olikin tympäisevää ja tylsää.
sen takia koen kyl tosi paljon ymmärrystä niitä miehiä kohtaan keiden itsetuntoa raastaa että kotona ei ole seksiä, tai vaikka olisikin, vaimo ei koskaan tee aloitetta seksiin, tai ylipäätään tuntuu siltä ettei ole itse haluttava. kyllä sitä tunnetta että on rakkaansa mielestä hyvännäköinen, kuuma, houkutteleva ja seksikäs kaipaa meistä jokainen sukupuolesta riippumatta.
oon kyl myös miettinyt tosi paljon sitä, et miten ihmiset päätyykin niin usein suhteisiin, joissa ei olla seksuaalisesti ollenkaan samalla levelillä ja halut ja mieltymykset on ihan eripariset. parhaimmillaan se on sellasta, että kumppanista ei oikeasti edes pidetä seksuaalisesti. vakiohomma tuntuu olevan että "meillä menee muuten niin hyvin ja tullaan toimeen ja arki toimii niin ei haittaa että seksi on paskaa" ja usein se on ollut paskaa alusta saakka. koetaanks se sitten jotenkin "pinnalliseks" haluta että kumppanin kanssa hommat toimii vällyjen välissä? varsinkin monosuhteissa tää on ihan tosi absurdia, jos se idea on just se et sitä seksiä ei ole kuin sen yhden kumppanin kanssa, niin sit se yksi ainoa hyväksytty mahdollisuus saada sitä seksiä sitten hassataan.