Läheisyys ja seksi nimenomaan ovat ihmisen perustarpeita. Eivät ole ihan suoraan rinnastettavia ruokaan ja syömiseen. Ilman ruokaa ihminen ei pärjää. Ihminen pärjää ilman läheisyyttä ja seksiä. Vai pärjääkö sittenkään?
Nälkään voi kuolla. Läheisyyden puutteeseen ja seksittömyyteenkin voi kuolla, tai ainakin melkein. Jos mies jää pariutumisen osalta kokonaan markkinasegmentin ulkopuolelle, niin se on merkittävä elämänlaatua heikentävä asia. Varsinkin, jos asia on miehelle vastentahtoinen. Aseksuaaleja on tyyliin prosentti ihmisistä, joten unohdetaan seksittömyyden vapaavalintaisuus nyt tällä kertaa. Metsotkin alkavat hyökkäilemään ohikulkevien ihmisten kimppuun metsäpoluilla, jos eivät löydä parittelukumppania.
Jos yhdenkään miehen ei tarvitsisi poistua koskaan baarista ilman naisseuralaista, niin kukaan ei saisi koskaan turpaansa baarien ulkopuolella sulkemisajan jälkeen.
Seksuaalisuuden jonkunlainen toteuttaminen on mun mielestä perustarve, mutta se ei aina tarkoita seksiä tai yhdyntää. Läheisyyttäkin voi olla ilman seksiä, esim yhden ihmisen tarpeisiin hyvin siinä avoimessa suhteessa, jossa toinen saa enemmän seksiä, mutta ei välttämättä sen enempää läheisyyttä.
Metsojen hyökkäilyn mainitseminen oli hämmentävä kommentti, ikäänkuin mentäisiin siihen iänikuiseen väitteeseen, että naiset ois miehille velkaa sen, että ne antaa pillua, jotta mies ei kuole seksittömyyteen tai turvaudu väkivaltaan.
Jos palaa aiheeseen, avoin suhde ei missään nimessä sovi kaikille, mutta uskon, että jokaisen elämää rikastuttaa pohtia asiaa. Ne syyt, miksi haluaa pitää suhteen monogaamisena on tärkeitä tiedostaa, jotta päätöstä ei tee odotusten mukaan. Kun itse on monogaamisessa suhteessa pitkälti alle kolmekymppisenä elänyt vuosien seksittömän kauden, joutuu väkisin miettimään omaa vastuuta onnellisuudestaan, parisuhdeodotuksia ja sitä, miten seksuaalisuuttaan voi toteuttaa jos ei ole halukasta kumppania, rahaa ostaa seksityöntekijän palveluita tai lupaa "käydä vieraissa".
Tää oli hyvin argumentoitu tuohon metsovertaukseen. Tosiaankaan kukaan ei ole mitään "velkaa" kenellekään. Ei naisten pidä antaa säälipillua miehille vain siksi, että he osaisivat käyttäytyä. Miesten (ja kaikkien muidenkin) täytyy ihan itse ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Jos ei seksiä muuten saa, niin ostaa sitä sitten, jos (mielen)terveys on siitä kiinni (jos on taloudellisesti kovin tiukkaa niin käydä edes vaikka puolen vuoden välein ja säästää välissä sitä varten, tietysti aika huisia olisi jos tähän saisi vähävaraiset avustusta). Ja onhan seksi ja kosketus ylipäätään todella iso tekijä hyvinvoinnin kannalta.
Sanoisin, että on yhtä tärkeää tiedostaa myös ne syyt, miksi haluaa avoimen-, poly- tai anarkistisen suhteen. Ettei toimi autopilotilla vain traumojensa ohjaamana, sillä helposti se oma suhdemuoto, jossa viihtyy, voi olla sitäkin. Ei siinä tosin mitään väärää ole, niin kuin ei siinäkään, jos elää odotusten mukaan, ei välttämättä voi ulkoa päin mennä kenelläkään sanomaan tai kyseenalaistamaan sitä, mistä heidän suhteessaan on kyse. Jokainen tekee oman henkilökohtaisen kasvumatkansa omaa tahtiaan ja on tavallaan just oikeassa kohdassa elämässään. Kukaan muu ei voi sanoa, onko se väärin tai oikein, niin kauan kuin se ei oikeasti silminnähden satuta ketään. En tässä viittaa enää lainaamaani kommenttiin ja tarkoita, että Julia ajattelisit näin, lähti vain pohdinnat etenemään.
