En usko, että pystyisin monosuhteeseen. Se ois vaan mun arvojen vastaista. Mä haluan suhteen, jossa voidaan olla kaikin puolin rehellisiä kaikesta. Se on mulle itelle paljon tärkeämpää kuin se, nussiiko jompikumpi joskus muitakin. Tai tapaileeko tai ihastuuko muihin. Mä en kaipaa romanttisiin suhteisiini rajoittavia sääntöjä sen enempää kuin kaverisuhteisiini.
Joidenkin kumppaneiden muitakin kumppaneita on tullut tavattua. Erään exän toisen tyttöystävän kanssa meistä tuli ihan erottamattomat, vaikka molemmat heivattiin se jäbä kuvioista pois lopulta. Aluksi hengailtiin paljon kolmistaan, mut sit me tyttöystävät alettiin hengailla vaan keskenämme
Tästä on 12 vuotta aikaa ja tuon eukon kanssa ollaan vieläkin tekemisissä. ❤️
Ei sillä, toki mä oon mustasukkanenki. Mutta haaveilen sellasesta suhteesta, jossa yhteys toiseen ois niin syvä että kukaan muu ei tuntuis uhalta sille suhteelle.
Voi olla, etten sellasta koskaan löydä. Sekin on ihan fine. Seksiä saa huoraamalla, lapsia voi tehä vaikka kaverin kanssa, asuinkumppaneiksi kelpaa hyvin kämppikset ja ystävien kans voi käydä niitä diippejä keskusteluja elämästä ja syödä sipsejä.
Ihmissuhdeanarkismiksikin tätä mun aivovammaa kutsutaan.