Sitten ihmetellään, miten ihmeessä tämä on stigmainen ala, ja miksi asiakkaat joutuu kärsimään stigmasta
Kuunnelkaa nyt hyvät asiakkaat omia puheitanne. Tässä on tosi vähän ymmärrystä siitä, että tämä on työ. Omat erityispiirteensä tässä on, kuten missä tahansa vähänkään ”erikoisemmassa” duunissa.
Ymmärrän kyllä sinänsä mistä nämä ajatukset juontaa ja siitä voisi kirjoitella vaikka yhden kirjan. Tai vaikka väikkärin: ”Seksityö, parisuhde, stigma ja yksilön seksuaalisuuden risteymät”. Saa käyttää, lähettäkää terkkuja kiitospuheessa! Mutta siis, silti mua aina harmittaa nähdä, miten asiakkaat kaivaa ihan omaa kuoppaansa. Toki on ihmisiä, jotka hyötyy stigmasta paljonkin, mutta tavan tallaaja hyvillä aikeilla siitä poikkeuksetta kärsii.
Järven soutu -vertauksilla pidetään yllä (naisen) seksuaalisuuden häpäisyä, ja siten oikeutetaan myös seksityön stigmatisointi. Jos meitä ja meidän työtä on vaikea nähdä kunniallisena ja arvokkaana, niin miten yhteiskunta näkee meidän luona käyvät? Teidät asiakkaat.
Jos tämä taas ei häiritse, niin suosittelen syväluotaavaa itsetutkiskelua esim. Mielenterveystalon seksuaalisuus-osiossa. Siellä on tosi hyviä tehtäviä, joita käytän itsekin! Elämä vaan (seksistä puhumattakaan) nyt on nautinnollisempaa, mitä lähempänä on itseään ja aidosti omia arvojaan (ei niitä, jotka on automaatilla imenyt ympäristöstä ja niellyt lähes kokonaisina).
Muiden arvostamiskyky vaatii usein myös itsen, omien valintojen ja elämän arvostamista.
Ja höpöhöpö, mä olen useamman vuoden urani aikana törmännyt Helsingissä yhteen asiakkaaseen, kun se käveli ohi. En edes tiedä huomasiko mua