Pohjois-Italian tilanne on vakava. Samoin tällä hetkellä Ranskassa, jonka voi odottaa antavan saman matkustusilmoituksen viikon kuluessa. Italiassa lääkärit itkevät, kun eivät kykene hoitamaan kaikkia. Huolimatta siitä, mitä luvuista, todennäköisyyksistä tai prosenteista puhutaan, on jokainen näistä kuolemista turha. Heikoimman vastustuskyvyn omaavat eivät välttämättä selviä. Ja yleensä varsinaiseen sairauteen harvemmin kuolee vaan jälkitauteihin. Keuhkokuume iäkkäille on suurimmalla todennäköisyydellä tappava.
On jokaisen omalla vastuulla se, onko edesauttamassa tämän taudin edistymistä. Koska Suomen terveydenhuollon valmiudet on, mikä on, en ole luottavainen. Resurssit eivät riitä. Lisäksi vallitseva välinpitämättömyys, kuten Eksoten tapaus osoitti, on huolestuttavaa. Hoitohenkilökunta varmasti tekee parhaansa, mutta hallinnollinen puoli ei välitä.
Taisi olla maikkarin uutisissa (korjatkaa, jos olen väärässä), että Italiassa on terveydenhuollossa vastaava pisteytysjärjestelmä, kuten Suomessa. Ihmiset on pisteytetty luokkiin, ketä hoidetaan, kuka jää hoitamatta ja elvyttämättä. Kysymys herää, mihin luokkaan itse kuulun...