[Mmeoww]

Saatte nyt enemmän henkistä puolta, siihen en oo harmikseni törmänny oikein pervoilun parissa.

Mutta itse mun matkastani:

Ensimmäiset kävijät oli kokeneempia, ihania asiakkaita jotka osasi ottaa mun rajat huomioon ja kaikki sujui helposti ja kivasti, kunnes tuli ne rajojen venyttäjät, vonkaajat, oharoijat ja jopa väkivaltaset asiakkaat..

Mielenterveys heitti "kepeän" kärrynpyörän ja jouduin pysähtyy miettimään mitä pystyn tarjoamaan, millasia asiakkaita haluan ja miten nämä kaksi kohtaa. Nää on ollut tärkeimpiä kysymyksiä oman työminän kehittymisen kannalta. Oon tajunnu ettei oma jaksminen kestä sitä vauhtia, mitä kuvittelin ja oon ruvennu ottaa asiakkaita mitkä vaikuttaa semmoselta, että kumpikin hyötyy tapaamisesta. Pystyn elämäään hetkessä ja nauttia jokaisesta asiakkaasta yksilönä. Ja mun jaksaminen on toiminut paremmin näin. Oon jopa älyttömän voimaantunut joidenkin asiakastapaamisten myötä ja tajunnnut että muuta en halua tehdäkkään enää. Viimeksi tänään kävelin ihanan palvontasession jälkeen pää aivan pilvissä ja tajusin että oon just oikealla tiellä ja kaikki on oikeesti just niinku pitääki ja sellanen yleinen luottamus omaan osaamiseen alkaa heräämään tässä työssä.

Oon ollu tosi kiitollinen myös niille rajojen venyttäjille, sillä jouduin hiljentämään vauhtia ja miettimään tähän työhön ja omaan elämään liittyviä asioita. Mitä haluan, mitä en halua ja mihin kulutan aikani. Ei siis kai mikään kepeä startti.

Olkaa nyt kuitenkin vielä varmuudeksi tulevaisuudessakin ihania meille palveluntuottajille, niin mekin jaksetaan olla ihana teille (: Henkinen kasvu ja uusien asioiden tutkiminen on uuvuttavaa, varsinkin ihmisläheisessä työssä.

Olipahan vitun siirappista. Toivottavasti löysitte jotain pohdittavaa. Painun röökille ja laitan Black Mountainin Cemetary Breedingin soimaan jonka tahdissa runkkailen itseni uneen ja herään aamulla hyvänä aspana uudelle asiakkaalle.

[DeiDei]

Kyllä rööki ja Black Mountain on aika hyvä, ainakin parempi kuin thai- kollegasi Lipo ja Yaba. 

[ThomasDundee]

Kiitos jakamisesta Mmeoww. Ei lainkaan liian siirappista ja löysin kyllä pohdittavaa. Näitä palveluntarjoajien kokemuksia ja pohdintoja on aina mielenkiintoista lukea, ne ovat tämän saitin parasta antia. Asioita, joita ei asiakkaan ominaisuudessa automaattisesti tule ajatelleeksi.

Oon ollu tosi kiitollinen myös niille rajojen venyttäjille, sillä jouduin hiljentämään vauhtia ja miettimään tähän työhön ja omaan elämään liittyviä asioita. Mitä haluan, mitä en halua ja mihin kulutan aikani. Ei siis kai mikään kepeä startti.
Olkaa nyt kuitenkin vielä varmuudeksi tulevaisuudessakin ihania meille palveluntuottajille, niin mekin jaksetaan olla ihana teille (:

☝️Tämä on tosi kivasti sanottu.
Itse kyllä aina pyrin olemaan palveluntarjoajalle miellyttävä asiakaskohtaaminen, enkä ainoastaan varmuuden vuoksi.

 

[Kielitieteilijä]

Saatte nyt enemmän henkistä puolta, siihen en oo harmikseni törmänny oikein pervoilun parissa.

Mutta itse mun matkastani:

Ensimmäiset kävijät oli kokeneempia, ihania asiakkaita jotka osasi ottaa mun rajat huomioon ja kaikki sujui helposti ja kivasti, kunnes tuli ne rajojen venyttäjät, vonkaajat, oharoijat ja jopa väkivaltaset asiakkaat..

Mielenterveys heitti "kepeän" kärrynpyörän ja jouduin pysähtyy miettimään mitä pystyn tarjoamaan, millasia asiakkaita haluan ja miten nämä kaksi kohtaa. Nää on ollut tärkeimpiä kysymyksiä oman työminän kehittymisen kannalta. Oon tajunnu ettei oma jaksminen kestä sitä vauhtia, mitä kuvittelin ja oon ruvennu ottaa asiakkaita mitkä vaikuttaa semmoselta, että kumpikin hyötyy tapaamisesta. Pystyn elämäään hetkessä ja nauttia jokaisesta asiakkaasta yksilönä. Ja mun jaksaminen on toiminut paremmin näin. Oon jopa älyttömän voimaantunut joidenkin asiakastapaamisten myötä ja tajunnnut että muuta en halua tehdäkkään enää. Viimeksi tänään kävelin ihanan palvontasession jälkeen pää aivan pilvissä ja tajusin että oon just oikealla tiellä ja kaikki on oikeesti just niinku pitääki ja sellanen yleinen luottamus omaan osaamiseen alkaa heräämään tässä työssä.

Oon ollu tosi kiitollinen myös niille rajojen venyttäjille, sillä jouduin hiljentämään vauhtia ja miettimään tähän työhön ja omaan elämään liittyviä asioita. Mitä haluan, mitä en halua ja mihin kulutan aikani. Ei siis kai mikään kepeä startti.

Olkaa nyt kuitenkin vielä varmuudeksi tulevaisuudessakin ihania meille palveluntuottajille, niin mekin jaksetaan olla ihana teille (: Henkinen kasvu ja uusien asioiden tutkiminen on uuvuttavaa, varsinkin ihmisläheisessä työssä.

Olipahan vitun siirappista. Toivottavasti löysitte jotain pohdittavaa. Painun röökille ja laitan Black Mountainin Cemetary Breedingin soimaan jonka tahdissa runkkailen itseni uneen ja herään aamulla hyvänä aspana uudelle asiakkaalle.

Mmeoww sai minut miettimään....
Toimin vapaaehtoisena Mieli.ryn kriisipuhelinpäivystäjänä...
Yhtään soittoa ei ole tullut pt.ltä eikä myöskään yksikään soittaja ole kertonut käyttävänsä pt.n palveluja.
Voisin kirjoittaa tuosta luurihommasta vaikka ja kuinka, se on minulle aivan mielettömän voimaannuttavaa vaikka joskus pitää puhaltaa ja itkua niellä.
Olisipa muuten hienoa joskus jutskata jonkun hengenheimolaisen kanssa 🤗
Eikä siis ollut, Mmeoww, yhtään siirappista vaan tosi hienosti, kauniisti kirjoitettu 🥀
Maailma on paska paikka mutta koitetaan me kaikki olla ihmisiä toisillemme.

[Mmeoww]

En mä koe että maailma olis mitenkään huono paikka, vaan meille on asetettu ehkä vähän vaikeat raamit missä toimia..

Mielenterveystyö on tärkeää, kiitos että teet sitä!

[Peetu]

Kiitos kun jaoit ajatuksiasi! Yksinyrittäjänä monet jaksamiseen liittyvät asiat ovat itsellenikin hyvin tuttuja. Tosin sinun työssäsi on varmasti vielä omat, lisärasitusta tuovat haasteensa – työtä tehdään tietyllä tavalla piilossa ja eristyksissä, ja sosiaalisia kohtaamisia tulee päivittäin. Ainakin tällaiselle lähtöjään introvertille ne voivat olla yllättävän kuluttavia.

Juuri pari viikkoa sitten uuden työterveyspalvelun lähtökartoituksessa tuli puheeksi tämä sama asia: miten tärkeää on, että on ihmisiä, joiden kanssa työstä ja sen kuormituksesta voi puhua. On se sitten kollegat, hyvin valitut ystävät tai vaikka työnohjaajat. Toki aina täytyy huomioida luottamuksellisuus ja rajat – kaikkea ei voi kertoa, mutta joskus jo se, että voi sanoa "tänään oli mahtava päivä, koska..." tai "en tajua, mikä asiakkaalle äkkiä tuli, kun kilarit sai", auttaa jäsentämään omia tunteita.

Itse olen huomannut, että kirjoittaminen toimii myös purkukeinona. Varsinkin ne pahimmat tilanteet on helpompi käsitellä, kun ne päätyvät paperille – joskus runon muodossa, joskus muuten. Sen jälkeen ne voi vaikka repiä tai polttaa, ja todeta, että asia on käsitelty ja siirrytään eteenpäin.

Olet ihan oikeassa siinä, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Mutta senkin pitäisi olla turvallista. Kaikille. Toivottavasti sinun rajoja ei enää venytetä miten sattuu – niissä tilanteissa on pysyttävä sanomaan ei, olipa kyseessä mikä tahansa työ tai tilanne. Yksinyrittäjällä on se hyvä mahdollisuus, että voi (ainakin yrittää) säädellä omaa työaikaa. Itse pyrin (vaihtelevalla menestyksellä) nelipäiväiseen työviikkoon. On riittävästi aikaa palautua, tutkia uusia juttuja jne.

Tsemppiä ja voimaa jatkoon! Hienoa kuulla, että olet löytänyt tapoja tehdä työstäsi kestävämpää ja mielekkäämpää.

[AnniAuringonkukka]

Kiva kirjoitus. Kiitos!

Oon ollu tosi kiitollinen myös niille rajojen venyttäjille, sillä jouduin hiljentämään vauhtia ja miettimään tähän työhön ja omaan elämään liittyviä asioita. Mitä haluan, mitä en halua ja mihin kulutan aikani.

Hienosti alkemisoitu paskasta kultaa. Tää työ kyllä karistaa sellaisen vääränlaisen ihmisten miellyttämisen äkkiä. Oon silti pahoillani, että oot kokenut väkivaltaa.

Kun kipuilin erään ahdistavan asiakastapaamisen ja työn muiden varjojen jäljiltä, seksityötä hyvin tunteva terapeuttini auttoi mua jäsentelemään kaikkea. Ainakin itselleni on himpun auttanut tän hyväksyminen alana, jossa väkivallan riski ON koholla, kuten vaikkapa sairaanhoitajilla, lähihoitajilla, poliiseilla tai nykyään valitettavasti myös opettajilla. Näin ei tietenkään pitäisi olla minkään ammattikunnan kohdalla, mutta todellisuus on muuta.

Alalla jossa on kohonnut väkivallan riski, on prioriteetti ottaa turvallisuus helvetin vakavasti, luottaa intuitioon ja saada tukea. Toisin kuin noilla muilla ammattiryhmillä, meiltä vielä puuttuu työnohjaus, useimmiten kollegat fyysisesti samassa tilassa turvana ja protokollat vaaratilanteisiin. Kaikki pitää luoda ja löytää itse. Sekin vaatii energiaa.

Kuten Peetu tuossa hyvin sanoi, on tärkeää, että on ihmisiä, joiden kanssa työstä ja sen kuormituksesta voi puhua.

[MikaM]

Periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä seksiyrittäjäksi. Näin ainakin media ja alan kirjallisuus antavat tuhkimotarinoissa yleisön ymmärtää. Seksiyrittäminen ei kuitenkaan sovellu kaikille. Yrittäminen vaatii kykyä mennä välillä ainakin hetkeksi omalle epämukavuusalueelle ja kykyä sietää epävarmuutta. Tällä en tarkoita väkivallan sietämistä tai selvästi sovittujen rajojen rikkomista. Seksiyrittäjille on kuitenkin tarjolla hyvin verorahoilla maksettua ammattiapua sekä vertaistukea. Tämä puuttuu perinteiseltä yrityskentältä.

Jaksamisen osalta kannattaa miettiä onko putiikki auki täysipäiväisesti vai osa-aikaisesti. Asiakashavainnon perusteella kannattaa pitää reilusti vapaapäivä, jotta palautuu työpäivästä.

[FortySexN2]

Seksityö voi olla ilman hankaliakin asiakkaita liian rasittavaa. Ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet eri tavoilla, seksityö on vielä aika intiimiä ja kuluttavia ihmiselle joita tavallisetkin sosiaaliset tilanteet rassaavat.

Tunnen joitan jo seksityön lopettaneita pimuja. Joistain näkyi hyvin tiukkojen maakuntakierrosten aiheuttama liika stressi ja flippauksia tapahtui pienistäkin asioista, myös foorumilla. Joillain taas sama aiheutti voimaantumista ja mielialan nousua.

Hankalat asiakkaat ja näiden luoma väkivallan uhka on oma lisänsä.

Jotkut rutisevat kun hupakko lopettaa viesteihin vastaamisen selittämättä jossain kohtaa. Se on varmasti osittain tätä kuormituksen hallintaa, jos tavalliset viestit alkavat tuntumaan hankalilta, parempi vaihtaa seuraavaan asiakkaaseen.

[MikaM]

Tunnen joitan jo seksityön lopettaneita pimuja. Joistain näkyi hyvin tiukkojen maakuntakierrosten aiheuttama liika stressi ja flippauksia tapahtui pienistäkin asioista, myös foorumilla. Joillain taas sama aiheutti voimaantumista ja mielialan nousua.

Nämä maakuntakierrokset ovat oma lajinsa. Maakuntakierroksella yritetään maksimoida asiakkaiden määrä. Ilmeisesti ainakin osalla seksiyrittäjistä tämä malli toimii. Kun maakunnissa ei ole normaalisti kunnon tarjontaa, niin uuden putiikin ilmestyminen kaupunkiin tuo riittävästi kysyntää. Yrittäjäriski on siinä, että vierailu tuottaa tappiota, tämä on luonnollisesti stressitekijä.

[Mmeoww]

Jep, parhaillaan noin sata asiakasviestiä vuorokaudessa pläränneenä, voin sanoo että on hankala paketti. Triggeröityi ja tuli väärimymmärryksiä väistämättä, kun kovalevy on ihan täynnä.

En jaksa kommentoida muita juttuja täällä tällä hetkellä, kiitos kuitenkin jokaisesta kommentista. ❤️

[palvelunostaja]

Katekeetta-pt:n kierrokset käy usein samojen kylien kautta, joissa alkanee muodostua tuttuakin asiakaskuntaa mahdollisten uusien lisäksi.

Toki ihan sattuman kauppaa miten yksittäisen asiakkaan omat aikataulut osuu. Etenkin yhden yön check-inistä check-outiin käväisyt on hankalia.

[Mmeoww]

Teen pelkkiä incalleja tällä hetkellä, pidetään keskustelu niissä. Outcalleista ei kokemusta toistaseksi, mutta incalleissa kai voi kuormittua yhtälailla, kun se työ tehdään kotona niin siitä roolista voi olla vaikea irrottautua, joka kuormittaa.

[HuliVili]

Toimin vapaaehtoisena Mieli.ryn kriisipuhelinpäivystäjänä...

Hienoa ja todella tärkeää työtä, arvostan! 👍

[mattssonni]

Hyvä avaus ja tärkeä keskustelunaihe
Vaikea kuvitella toista työtä, joka kuluttaisi yhtä paljon emotionaalista energiaa, niin tällä alalla jos missä jaksamisesta huolehtimisen merkitys korostuu. Ja kun työn luontaiseen sisältöön vielä lisätään huonosti käyttäytyvä asiakasaines ja häiriköt, taustalla oleva pieni väkivallanpelko, tarve pysyä tutkan alapuolella ja salailu (johon liittyy se, että työpaineista ei voi puhua lähipiirissä), pelot paljastumisesta (jos ei tee julkisesti), alan stigma, välittömän työyhteisön puute niin pt:n työssäjaksaminen on tärkeä asia tiedostaa.

Teen pelkkiä incalleja tällä hetkellä, pidetään keskustelu niissä. Outcalleista ei kokemusta toistaseksi, mutta incalleissa kai voi kuormittua yhtälailla, kun se työ tehdään kotona niin siitä roolista voi olla vaikea irrottautua, joka kuormittaa.

Voisin jopa kuvitella, että incallit ovat kuormittavampia jos niitä tekee omassa kotona. Missä tahansa töissä kodin käyttäminen työpaikkana johtaa syö- ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymiseen ja kodin/työn rajan hämärtymiseen, kun koti ja työt eivät pysykään erillään. Mutta tässä lajissa kun kotinsa, makuuhuoneensa ja jopa vuoteensa avaa jatkuvasti vieraille ihmisille ja incalliin jos mihin liittyy taustalla jatkuva pelko paljastumisesta ja tarve olla koko ajan "sukkasillaan" (esim. naapurien takia), kuormittavuus on vielä ihan toista luokkaa. Toki outcallissakin varmasti oma kuormittavuutensa.

[Mmeoww]

Olet ihan oikeassa siinä, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Mutta senkin pitäisi olla turvallista. Kaikille. Toivottavasti sinun rajoja ei enää venytetä miten sattuu – niissä tilanteissa on pysyttävä sanomaan ei, olipa kyseessä mikä tahansa työ tai tilanne. Yksinyrittäjällä on se hyvä mahdollisuus, että voi (ainakin yrittää) säädellä omaa työaikaa.

No tämä. Kun mielellään niitä triggereitä ei ottais työssä, tälleen päivätyössä traumatietoisena työntekijänä tietää miten pahasti ja pitkään ne voi sekottaa ihmisen elämän.

Mutta sinänsä ihanaa, että voi itse valita mitä tarjoaa, rajojen yli menevät jutut on asia erikseen..

Kiva kirjoitus. Kiitos!

Oon ollu tosi kiitollinen myös niille rajojen venyttäjille, sillä jouduin hiljentämään vauhtia ja miettimään tähän työhön ja omaan elämään liittyviä asioita. Mitä haluan, mitä en halua ja mihin kulutan aikani.

Kun kipuilin erään ahdistavan asiakastapaamisen ja työn muiden varjojen jäljiltä, seksityötä hyvin tunteva terapeuttini auttoi mua jäsentelemään kaikkea. Ainakin itselleni on himpun auttanut tän hyväksyminen alana, jossa väkivallan riski ON koholla, kuten vaikkapa sairaanhoitajilla, lähihoitajilla, poliiseilla tai nykyään valitettavasti myös opettajilla. Näin ei tietenkään pitäisi olla minkään ammattikunnan kohdalla, mutta todellisuus on muuta.

Älyttömän iso ja ihana voimavara tuo sun terapeutti! Itellä uus kierros menossa terapian kanssa piakkoin.

[IlonaTequila]

Seksityö voi olla ilman hankaliakin asiakkaita liian rasittavaa. Ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet eri tavoilla, seksityö on vielä aika intiimiä ja kuluttavia ihmiselle joita tavallisetkin sosiaaliset tilanteet rassaavat.

Tää on muuten tosi mielenkiintoinen juttu! Itselle esimerkiksi ryhmätyöskentely, isojen työyhteisöjen sosiaaliset koukerot yms ovat todella kuluttavia. Sitten taas intiimi, kahdenkeskinen vuorovaikutus on sitä, mistä nautin 🥰 Toki kaipaan työn vastapainoksi myös paljon omaa aikaa, mutta koen, että seksityö ja yksinyrittäjyys nimenomaan mahdollistaa tasapainon.

*

Aloituksessa oli tosi hyviä pointteja! Omasta jaksamisesta ja rajoista huolehtiminen, ja ylipäätään niiden hahmottaminen, ovat avainasemassa tässä työssä jaksamiselle. Omaan hyvinvointiin saa ja kannattaa panostaa, ja etsiä juuri niitä itselle sopivia tapoja tehdä tätä työtä.

*

Kun kipuilin erään ahdistavan asiakastapaamisen ja työn muiden varjojen jäljiltä, seksityötä hyvin tunteva terapeuttini auttoi mua jäsentelemään kaikkea. Ainakin itselleni on himpun auttanut tän hyväksyminen alana, jossa väkivallan riski ON koholla, kuten vaikkapa sairaanhoitajilla, lähihoitajilla, poliiseilla tai nykyään valitettavasti myös opettajilla. Näin ei tietenkään pitäisi olla minkään ammattikunnan kohdalla, mutta todellisuus on muuta.

Alalla jossa on kohonnut väkivallan riski, on prioriteetti ottaa turvallisuus helvetin vakavasti, luottaa intuitioon ja saada tukea. Toisin kuin noilla muilla ammattiryhmillä, meiltä vielä puuttuu työnohjaus, useimmiten kollegat fyysisesti samassa tilassa turvana ja protokollat vaaratilanteisiin. Kaikki pitää luoda ja löytää itse. Sekin vaatii energiaa.

Halusin vielä tätä kommentoida. Tämä on NIIN tärkeä näkökulma, eikä sitä voi liikaa korostaa. Asiakkaidenkin on hyvä tiedostaa, että meidän välillä mahdollisesti oudoilta vaikuttavat koukerot (itse esim. sovin tapaamiset ja niiden ehdot kirjallisesti, en anna tarkkaa osoitetta etukäteen, vaadin tapaamispaikalta puhelinsoiton ennalta annetusta numerosta, ohjaan puhelimessa oikeaan asuntoon - ja EN TAPAA jos mun intuitio yhtään sanoo ei, tai mun ehtoja kyseenalaistetaan) ovat turvallisuutta varten, ei hankaloittamaan elämää.

Omat rajat, omasta jaksamisesta huolehtiminen, terve itsekunnioitus ja -rakkaus, omien voimavarojen ja jaksamisen tunnistaminen ovat myös kaikki mun mielestä oleellisesti työhyvinvointiin JA -turvallisuuteen liittyviä asioita ❤️

[Mmeoww]

Mä oon kyllä silleen hullun masokistinen, että rakastan triggeröintiä, aika kovaakin, mutta ne pitäis osata käsitellä ja sulkeakkin sitten, niinkuin terapiassa tehdään, ettei ne jää päälle ja yksin kannateltavaksi. Esim alistamisessakin on vaikka nöyryyttämistä ja se aftercare, millä se sessio sitten suljetaan, ettei sieltä jää mitään. Ja jos jää, ne käsitellään.


Mutta niin, niitä rajoja on tosiaan löytynyt. Ja suurkiitos ihanille asiakkaille niistäkin.

Ja mitä IlonaTequila tuossa mainitsi, niin kyllä tämä on myös just sitä oman näköstä työtä. Kuormitun kanssa äärettömän helposti sosiaalisissa tilanteissa. Harmittaa kun ei tajunnut aiemmin tätä työtä, ois varmaan säästynyt monelta burnoutilta.

[AnniAuringonkukka]

Kuormitun kanssa äärettömän helposti sosiaalisissa tilanteissa. Harmittaa kun ei tajunnut aiemmin tätä työtä, ois varmaan säästynyt monelta burnoutilta.

Uskon sellaiseen elämän nerokkaaseen ajoitukseen ja että rankatkin kokemukset muovaa meistä juuri niitä ihmisiä joiksi meidän kuuluukin tulla... Jos niiden sanomalle siis avautuu. Loppuunpalaneista voi paskansa työstämällä tulla tasapainon asiantuntijoita, entisistä rakkausaddiktoituneista ihmistenmiellyttäjistä omanarvontunnon ja rajojen eksperttejä, jne.

Tää kokemus on myös paljon syvempää kuin mikään kirjoista opittu. Etsin aina ohjaajikseni, opettajiksi ja terapeuteiksi ihmisiä, joiden tiedän aidosti eläneen/elävän sitä polkua jolla he muita ohjaavat. Puhuvia päitä on maailma täynnä, rohkeita ja aitoja alkemisteja vähemmän.