Olen lueskellut näitä kollegoiden keikkakirjoituksia (viimeksi Anna B’n) ja haluan ehdottomasti liittyä joukkoon kiimai- siis iloiseen.
Aloitan tämän päiväkirjan sillä, että hain yrittäjän vapaaehtoisia vakuutuksia tällä viikolla, mutta en saa niitä, koska työni on liian “riskialtista”. Vertaan itseäni enemmän kampaajiin ja hierojiin, enkä oikeasti usko, että työni vaarallisuusaste eroaa kyseisistä aloista huomattavasti.
Seksityö ammattimaisesti, puolijulkisesti ja yrittäjämäisesti tehtynä on aika eri asia kuin tehdä sitä heikommista lähtökohdista. Ongelma on kuitenkin se, että seksityö niputetaan sen yhden sateenvarjon alle ja sillä selvä. Stigmasta on lähes mahdotonta päästä eroon ja sen huomaa. Yritystilikin on tosi kiven alla ja kohta hermostuttaa jo.
Alkuviikosta kuvasin ensimmäisen soolovideoni ja sivutkin ovat valmiit. Kevät saa siis rauhassa tulla (kiertueaikaa ihanimmillaan). Joku jopa osti sen videon vielä tänään, joten siinä oli aihetta juhlaan. Ensimmäiset treffit kollegan kanssa yhteiskuvauksiinkin on jo sovittu.
Ensimmäistä varsinaista keikkakirjoitusta pääsen kirjoittamaan huomenna, kun vierailen Keski-Pohjanmaalla. Ruotsintaitojani testataan taas, tosin ei onneksi niin paljon kuin Vaasassa.
Ehdottomasti vaikein asia oli koittaa miettiä nimeä tälle ketjulle. Halusin ensin kirjoittaa “Miiran murinat” mutta siinä on ikävä negatiivinen kaiku. Ja ehkä olisi kivempi jos “blogilla” olisi ihan nimikin. Sitten kämppis kuitenkin pelasti päivän ja muistutti, että mun suomennettu nimimerkki menee ihan naulan kantaan. Sen mukaan on ehditty nimetä jotain muutakin
Tai no, jos ihan hiuksia halotaan niin tarkka käännös "miiraonthego"sta olisi varmaan "Miira matkalla", mutta se ei vain kuulostanut tarpeeksi nasevalta.
puspus
-Miira
Aloitan tämän päiväkirjan sillä, että hain yrittäjän vapaaehtoisia vakuutuksia tällä viikolla, mutta en saa niitä, koska työni on liian “riskialtista”. Vertaan itseäni enemmän kampaajiin ja hierojiin, enkä oikeasti usko, että työni vaarallisuusaste eroaa kyseisistä aloista huomattavasti.
Seksityö ammattimaisesti, puolijulkisesti ja yrittäjämäisesti tehtynä on aika eri asia kuin tehdä sitä heikommista lähtökohdista. Ongelma on kuitenkin se, että seksityö niputetaan sen yhden sateenvarjon alle ja sillä selvä. Stigmasta on lähes mahdotonta päästä eroon ja sen huomaa. Yritystilikin on tosi kiven alla ja kohta hermostuttaa jo.
Alkuviikosta kuvasin ensimmäisen soolovideoni ja sivutkin ovat valmiit. Kevät saa siis rauhassa tulla (kiertueaikaa ihanimmillaan). Joku jopa osti sen videon vielä tänään, joten siinä oli aihetta juhlaan. Ensimmäiset treffit kollegan kanssa yhteiskuvauksiinkin on jo sovittu.
Ensimmäistä varsinaista keikkakirjoitusta pääsen kirjoittamaan huomenna, kun vierailen Keski-Pohjanmaalla. Ruotsintaitojani testataan taas, tosin ei onneksi niin paljon kuin Vaasassa.
Ehdottomasti vaikein asia oli koittaa miettiä nimeä tälle ketjulle. Halusin ensin kirjoittaa “Miiran murinat” mutta siinä on ikävä negatiivinen kaiku. Ja ehkä olisi kivempi jos “blogilla” olisi ihan nimikin. Sitten kämppis kuitenkin pelasti päivän ja muistutti, että mun suomennettu nimimerkki menee ihan naulan kantaan. Sen mukaan on ehditty nimetä jotain muutakin

puspus
-Miira
