Tämä kirjoitus olisi voinut olla tuolla pt:n omassa ketjussa, mutta nyt niin ristiriitainen fiilis tämän foorumin rapsojen kirjoittelusta, että ehkä nostan mieluummin tänne.
Välitilinpäätös seksuaalisuudesta – ja sen kehittymisestä
Jos elinajanodotteita katsoo, niin voisin hyvin ajatella olevani miehenä parhaassa iässä – tai ainakin toiseksi parhaassa (elinajan odottamaa sen verran, että jäljellä jos elettyjä vuosia olisi takana saman verran kun nyt odotetusti jäljellä, voisi sanoa olevansa parhaassa terässä). Vielä on voimaa, intoa ja mahdollisuuksia tehdä kaikenlaista, mutta samalla on kertynyt myös perspektiiviä asioihin. Ja ehkä juuri se, oman ymmärryksen kasvu, tekee tästä ajanjaksosta niin kiinnostavan.
Viime viikolla vietin ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa tyky-päivän merkeissä vakkarini kanssa. Kun kiire ei painanut päälle, tuli puhuttua paljon – ja syvällisesti. Seksuaalisuus on ollut meillä aiemminkin keskusteluissa, ja olemme hyödyntäneet mindmap-työskentelyä hahmottaaksemme minun kokemuksia, kiinnostuksia ja toiveita. Nyt tein siihen päivityksen ja aamukahvin lomassa käytiin sitä yhdessä läpi. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Voisi kai sanoa voimauttava

Vaikka olin jo aiemmin pohtinut näitä asioita itsekseni, toisen kanssa puhuminen avasi aivan uusia oivalluksia. Aihetta ymmärtävän ihmisen kysymykset ohjasivat minua hahmottamaan paremmin, miten elämän varrella kertyneet kokemukset (hyvät ja huonot - myös muualla kuin vuoteessa) ovat muovanneet seksuaalisuuttani ja kiinnostuksenkohteitani. Huomasin, että vielä on paljon tutkittavaa (myös sellaisia asioita, joista olisin vielä jokin aika sitten kummemmin miettimättä kieltätynyt)– ja se ajatus tuntui innostavalta. Ja kun asiat oli lausunut ääneen, helpottavalta.
Ei keskustelu kuitenkaan itsestään syntynyt – se ei ollut minulle helppoa, en tiedä miten vastapuoli sen koki. Energiaa kului paljon. Onneksi aikaa oli varattu paljon, ja sain ensin rauhassa rentoutua perusteellisen hieronnan avulla, joka herätteli myös muita erilaisia mielitekoja

Päivän mittaan ehdimme käsitellä monia esillä olleita ajatuksia, ja oli hienoa huomata, kuinka pt oli omaksunut asioita ja toi niitä osaksi toimintaa sopivissa hetkissä. (Kylläpä muuten yksinkertainen nojatuolikin voi tarjota yllättävän monipuolisia mahdollisuuksia!)
Lopputulema? Välillä on hyvä pysähtyä tekemään välitilinpäätös – myös omasta seksuaalisuudesta. Meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä, ja seksuaalisuus kehittyy koko ajan, aivan kuten me itsekin. Ja mikä parasta, olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa koen voivani turvallisesti jatkaa tämän matkan tutkimista yhdessä (ihan ekalla kerralla en tällaista kenenkään päälle kaataisi, mutta vähitellen ja yhteisymmärryksessä). Nyt kun puhumisen kynnys on madaltunut ja luottamus lisääntynyt (puhuimme myös molempien rajoista ja niiden kehittymisestä) voimme syventyä entistä syvemmälle uusien kokemusten maailmaan ja samalla nauttien rennosti tutuksi tulleista asioista.
Jos jotain tästä opin, niin sen, että itsensä tutkiskelu kannattaa aina. Aina voi löytää uutta – itsestään, toisesta ja siitä, mitä kaikkea elämä vielä voikaan tarjota!
