Tapasin Annan ja Annin Levillä innovatiivisen Lapin taikaa -elämyskonseptin merkeissä. Kyseessä on erittäin tervetullut lisä paitsi Tunturi-Lapin, niin toivottavasti jatkossa myös koko Suomen palvelutarjontaan.
Jos jollekin saitin lukijalle on tässä vielä epäselvää, niin molemmat ovat livenä ilmoituksiaan ja saittikirjoitteluaan vastaavia fiksuja aikuisia naisia. Annin olen tavannut kerran aikaisemmin, kun taas Anna oli itselleni uusi tuttavuus, koska merentakainen Espoo tuntuu joskus niin kaukaiselta. Matkustinko sitten varta vasten Lappiin tätä tapaamista varten? En sentään, mutta tunnustan järjestelleeni lomiani niin, että voisin Levillä pervoilla muuallakin kuin laduilla. Odotukset siis oli varsin korkealla ja tapaaminen pyöri mielessä viikkoja, vaikka varsinaisen ajanvarauksen teinkin vasta viime tipassa.
Tapaamispäivänä tekikin jo tiukkaa keskittyä mihinkään muuhun, ja päivän lenkki venähti sen verran että piti puskea suoraan tapaamiselle. Liekö syynä ylipukeutuminen keliolosuhteisiin nähden vai jokin muu, mutta pikkarini olivat litimärät jo AA-kerhotalon ovelle koputtaessa. Erittäin lämpimän vastaanoton jälkeen riisuinkin ne ja muut pervoiluhepeni, viekoittelevan elegantisti totta kai, mutta ennen kaikkea ripeästi, ja siirryin suihkun kautta makkariin kahden satiinittoman seireenin kutsuja seuraillen.
Jätän tarkan kuvauksen seuraavista tapahtumistamaksulliselle onlyfans-tilillenimielikuvituksen varaan, mutta odotukset jopa ylittyivät. Annin ja Annan yhteispeli toimi saumattomasti, ja pyyntöni mukaisesti he kuljettivat tapaamista aktiivisesti eteenpäin. Aina kun maltoin hetkeksi pysähtyä katselemaan, oli silmieni edessä ns. kunnon menoa. Koko tapaamisen ajan korviini kaadettiin hunajaa ja sain uskoa olevani universumin keskipiste. Paneminen oli siis kivaa ja sitä oli riittävästi. Erityiskiitos Annan ja Annin lisäksi myös penikselleni erinomaisesta tilannetajusta ja (valitettavasti vain vertauskuvallisesta) venymisestä kaikkeen mitä siltä pyydettiin.
Lopuksi Pohjolan pidot siirtyivät pirtin puolelle, jossa rakkaudella ja ammattitaidolla syntyi vielä kupilliset kahvia. Ja mikäs siinä oli hörppiessä upea mimmi kummassakin kainalossa. Lopulta kuitenkin oli pakko vääntäytyä takaisin ulos ja hipsiä kohti omaa yösijaa. Pää oli sen verran pyörryksissä että jopa Sirkan kaltaisen paheen pesän laitakatujen neonvalot muuttuivat mielessäni revontuliksi, joiden loisteessa näin vain kuukkelien hyppivän iloisesti hangessa ja jänisten lehahtavan syömään kädestä…
Mutta jospa otetaan askel taaksepäin ja ilman Lapin lisää: oli oikeasti todella hauska tapaaminen. Varmasti olisi ollut kivaa kumman vain kanssa myös kahdestaan, mutta kun olen duotapaamisia ehtinyt jokusen kokea niin sanotaan nyt siitäkin. Tiedä sitten onko se nyt sitä kemiaa vai ammattiylpeyttä vai molempia, mutta Anna ja Anni olivat erittäin hyviä yhdessä; he osasivat koko ajan keksiä itselleen tekemistä keskenään tai kanssani, ja ohjailla huomiotani toisiinsa. Kumia vaihdeltiin, mikä voi olla ongelma tietynlaisten toiveiden osalta, mutta taisi olla eka tunti jo täynnä ennen kuin edes tajusin.
Aurinkoinen mutta tuulinen kevättalven sää.
Jos jollekin saitin lukijalle on tässä vielä epäselvää, niin molemmat ovat livenä ilmoituksiaan ja saittikirjoitteluaan vastaavia fiksuja aikuisia naisia. Annin olen tavannut kerran aikaisemmin, kun taas Anna oli itselleni uusi tuttavuus, koska merentakainen Espoo tuntuu joskus niin kaukaiselta. Matkustinko sitten varta vasten Lappiin tätä tapaamista varten? En sentään, mutta tunnustan järjestelleeni lomiani niin, että voisin Levillä pervoilla muuallakin kuin laduilla. Odotukset siis oli varsin korkealla ja tapaaminen pyöri mielessä viikkoja, vaikka varsinaisen ajanvarauksen teinkin vasta viime tipassa.
Tapaamispäivänä tekikin jo tiukkaa keskittyä mihinkään muuhun, ja päivän lenkki venähti sen verran että piti puskea suoraan tapaamiselle. Liekö syynä ylipukeutuminen keliolosuhteisiin nähden vai jokin muu, mutta pikkarini olivat litimärät jo AA-kerhotalon ovelle koputtaessa. Erittäin lämpimän vastaanoton jälkeen riisuinkin ne ja muut pervoiluhepeni, viekoittelevan elegantisti totta kai, mutta ennen kaikkea ripeästi, ja siirryin suihkun kautta makkariin kahden satiinittoman seireenin kutsuja seuraillen.
Jätän tarkan kuvauksen seuraavista tapahtumista
Lopuksi Pohjolan pidot siirtyivät pirtin puolelle, jossa rakkaudella ja ammattitaidolla syntyi vielä kupilliset kahvia. Ja mikäs siinä oli hörppiessä upea mimmi kummassakin kainalossa. Lopulta kuitenkin oli pakko vääntäytyä takaisin ulos ja hipsiä kohti omaa yösijaa. Pää oli sen verran pyörryksissä että jopa Sirkan kaltaisen paheen pesän laitakatujen neonvalot muuttuivat mielessäni revontuliksi, joiden loisteessa näin vain kuukkelien hyppivän iloisesti hangessa ja jänisten lehahtavan syömään kädestä…
Mutta jospa otetaan askel taaksepäin ja ilman Lapin lisää: oli oikeasti todella hauska tapaaminen. Varmasti olisi ollut kivaa kumman vain kanssa myös kahdestaan, mutta kun olen duotapaamisia ehtinyt jokusen kokea niin sanotaan nyt siitäkin. Tiedä sitten onko se nyt sitä kemiaa vai ammattiylpeyttä vai molempia, mutta Anna ja Anni olivat erittäin hyviä yhdessä; he osasivat koko ajan keksiä itselleen tekemistä keskenään tai kanssani, ja ohjailla huomiotani toisiinsa. Kumia vaihdeltiin, mikä voi olla ongelma tietynlaisten toiveiden osalta, mutta taisi olla eka tunti jo täynnä ennen kuin edes tajusin.
Aurinkoinen mutta tuulinen kevättalven sää.
❤️.