[AnniAuringonkukka]

Jos olet työelämässä, rahan lisäksi mitä duuni sinulle antaa vai antaako mitään? Onko työsi sinulle merkityksellistä? Nautitko siitä mitä teet?

[TheLollipop]

Kyllä kovasti nautin ja jopa odotan pääseväni tekemään töitäni. Harvemmalla tuskin varmaan tällainen tilanne, että työkin voi olla näin mielekästä.

Ei pitäisi itseään ehkä työllään minä kuvaansa näin paljoa rakentaa, mutta miksi ei jos tykkää työstään...

Raha on kyl se ykkösjuttu silti edelleen, että selviää arjessa.

[AnnaB]

Työ on ollut aina mulle ensisijaisesti keino rahoittaa "se oikea elämä". Eli en ole koskaan hakenut työelämästä elämälleni tarkoitusta tai keinoa määritellä itseäni, enkä ole ollut urakeskeinen ihminen. Olen aina inhonnut "mitä teet työksesi"-kysymyksiä, sillä mun työt ei ole koskaan millään tavalla kertoneet siitä, minkälainen ihminen olen tai mitkä asiat mua kiinnostaa.

Se mikä mua eniten kiinnostaa on ala jota ei työkseen voi tehdä, ainakaan Suomessa. Siksi nykyinen työni on niin loistava kun saan itse päättää koska teen töitä ja minkä verran, ja mulle jää aikaa toteuttaa itseäni harrastukseni kautta. Olin juuri viikon lomalla ja tein aivan käsittämättömän upeita juttuja sen aikana. Nyt on kiva palata taas töiden ääreen, eikä vituta yhtään.

Nykyään välttelen tuota mitä teet työksesi -kysymystä stigman takia, mikä on toisinaan hyvinkin haastavaa.

Toisaalta, vaikka tuon kysymyksen välttely on hankalaa, niin olen kumminkin työssä joka on mielekästä ja palkitsevaa, mielenkiintoista ja jännittävää. Nautin suuresti työstäni ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta. Kollegiaalisuus tällä alalla on aivan eri tasolla kuin missään mun aiemmassa työssä, ja saan tehdä yhteistyötä huipputyyppien kanssa.

Mulla on paljon paskoja kokemuksia työpaikoista, työyhteisöistä ja etenkin esimiehistä. Olen tosi tyytyväinen nykyään, kun saan itse valita kenen kanssa teen töitä, eikä kukaan kerro mulle miten mun pitää työni tehdä.

[Kielitieteilijä]

Jos olet työelämässä, rahan lisäksi mitä duuni sinulle antaa vai antaako mitään? Onko työsi sinulle merkityksellistä? Nautitko siitä mitä teet?

Alkujaan työ tarjosi elannon ja statuksen. Aloitin työt alaikäisenä silloin kun punk oli ❤️
Kaikki on muuttunut yleisestä työn arvostuksesta ja - moraalista omaan motivaatioon ja suunta on selkeästi alas.
Jos olisin viralliseen finaaliin asti, kertyisi minulle melko tarkkaan 48,5 vuotta TAM 37.ssa.
Tavoite on hiukan varhaisemmassa pykälässä eli " We have a plan"
Parhaimmillaan töissä on edelleen ihan kivaa mutta maailma, yleinen tapa ja asenne tehdä on muuttunut niin että en koe kuuluvani tähän maailmaan. En ole rikas mutta koirat eivät kuse kintuille ja voin ostaa sen minkä tahdon. Hassua on se että vuosi vuodelta sitä tahtoo aina vähemmän?
Sisältöä elämään tuo jälkikasvu ja vapaaehtoistyö, unohtamatta satunnaisia retkiä ihanaisten luo!

Tässä tuleekin mielenkiintoisella tavalla kontrastia kun peilataan vaikka AnnaB.n tuntemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia vasten.
Iän kaiken olen noteerannut asiakaspalvelun ja hoitotyön tosi korkealle;
Ymmärsinkö oikein, AnnaB; Sinulle työ jota teet, on asiakaspalvelua?
🥀

[palvelunostaja]

Töiden kautta on pitkiä ihmissuhteita, ja työkavereita joita näkee myös töiden ulkopuolella. Töissä aukeaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia oppia kaikenlaista uutta.

Osa työtehtävistä on sen verran kivoja, että tekisin vapaallakin. Harva asia suoranaisesti harmittaa, paitsi joskus työmäärän ja kiireen kautta. Merkityksellisyys on kyseenalaista, eikä tätä alaa tai omaa uraa kohtaan ole suurempia intohimoja. Mutta ei ainakaan aktiivisesti tehdä asioita huonommaksi, ja joskus voi jopa kuvitella että tällä kaikella on jotain väliä.

Paljon näitä samoja asioita löytyisi varmasti muualta ilman normaalin työelämän haittapuolia, jos rahasta ei tarvitsisi välittää. Vaikka duunissa sinänsä ei ole vikaa, niin se vie ihan liikaa aikaa kaikelta mitä oikeasti haluaisin tehdä.

[ThomasDundee]

Tämä on vaihdellut. Tämänhetkinen työni on sattumoisin todellakin sitä, mitä tekisin vapaa-ajallanikin kaikkein mieluiten. Tilanne on ollut (ja tulee varmasti olemaankin) myös toisin, eli olen tehnyt myös työtä, jolle minulle ei ole ollut mitään muuta merkitystä kuin raha/toimeentulo. Asenteeni työntekoa kohtaan mahdollistaa kummankin vaihtoehdon.

[äRHäkkä]

Näen tekemäni työn merkityksellisenä ja vaikuttavana, mutta jos sama raha kolahtaisi tilille kuukausittain, hanskat tippuisi heti ja keskittyisin muihin mielenkiinnonkohteisiini. Tai ehkä vähän enemmän saisi tulla, koska olisi enemmän aikaa kuluttaa rahaa. Kyllä, koen työni myös mielenkiintoisena ja siten nautin siitä mitä teen, mutta kuormittavuuden takia en sitä harrastelisi, jos elantoni ja hupsuttelurahani muualta saisin.

Työsopimukseni on siinä määrin minulle sopiva, että tuskin tulen duunia enää vaihtamaan. 8-16 duuni on minulle mahdoton, enkä edes ihan joka työpäivä pysty työpanosta antamaan, mutta hetkittäin taas imeydyn mielenkiintoiseen projektiin muutamaksi viikoksi 10-18 tuntisiksi päiviksi viikonloput ja juhlapyhät läpeensä.

Urakkaluontoista, pääosin ajatustyötä, jossa itse pystyn pitkälti säätelemään työn tekemisen tahdin ja ajan. Vain hetkittäin määräaikoja, joihin en voi vaikuttaa.

Viitisen vuotta sitten katselin iltapäivälehden palkkalistausta. Totesin ettei minulla koulutus riitä palkkaani vastaaviin tehtäviin. Yrittäjyys olisi ainoa tapa vaihtaa hommia ja itseni tuntien tarvitsisin 2-3 assaria, jotta voisin keskittyä ydinosaamisalueelleni ja silloin pitäisi paukuttaa aikamoista liikevaihtoa vain heidänkin palkat maksaakseen. Ja hupsuttelurahastani en ole valmis luopumaan.

Tein aikoinaan ”harrasteduunia” ja siitä maksettiin ”harrastepalkkaa”. Sillä puuhastelulla en olisi pystynyt hupsuttelemaan kuin vartin vuodessa nykytaksoilla. Mutta silloin olinkin nuori ja kokeiluja riitti ilman rahallista panostusta, joten en ajatellut enempää tarvitsevanikaan. Perheen perustaminen ajoi oikeisiin töihin, enkä ole siitäkään pahoillani. Koen input/output mittarilla jopa vähän voittaneeni, raha kompensoi miinuksia nykyisessä työssäni aikaisempaan verrattuna.

[ThomasDundee]

Tämä on vaihdellut. Tämänhetkinen työni on sattumoisin todellakin sitä, mitä tekisin vapaa-ajallanikin kaikkein mieluiten. Tilanne on ollut (ja tulee varmasti olemaankin) myös toisin, eli olen tehnyt myös työtä, jolle minulle ei ole ollut mitään muuta merkitystä kuin raha/toimeentulo. Asenteeni työntekoa kohtaan mahdollistaa kummankin vaihtoehdon.

Ai niin, merkityksellisyys. Lisään vielä, että sen lisäksi että nautin työstäni, työni todellakin on merkityksellistä, eikä vain minulle itselleni. Ainoa miinus on se, että tilanne ei ole pysyvä, vaan määräaikainen.

[Lifti]

Olen umpihuora. Työ=rahaa

[Viveca]

Siviiliduuni on kyllä mulle ihan välttämätön paha. Ihan hirveästi ei nappaa, vaikka mukava duuni onkin. Onnekseni aika pitkälti itse päätän, milloin ja minkä verran töitä teen, samoin kuin hupakoinnissakin.

Siviilitöillä lähinnä väistän kysymykset, mitä teet työksesi. Millä rahalla oikein elät jne. Ja mitä oppinut tässä matkan varrella muiden kokemuksista, niin ansioluetteloon ei kannata jättää vuosikausien taukoja, mitä ei pysty selittämään / joutuisi kiertelemään totuutta, mikäli siis ajatus on tehdä elämässä joskus jotain muutakin kuin myydä seksipalveluita.

[guuguuman]

Myönnän että olen aika 100%:sti protestanttisen etiikan marinoima ja työ on käytännössä identiteettini. Kouluttauduin aikoinaan alalle josta olin jo lapsena kiinnostunut ja kun kotikasvatuskin teki selväksi työn tekemisen tärkeyden, niin tässä ollaan. Harrastukseni sekä muut vapaa-ajan kiinnostukset myöskin myötäilevät aika pitkälle työuraani. Totta kai tässä vuosikymmenten varrella on ollut synkkiä päiviä ja ajanjaksoja, mutta eivät ne rakkauttani valitsemaani alaa kohtaan ole koskaan sammuttaneet.

On pakko tunnustaa että tuo kaikki näkyy ajattelussani ja ajattelenkin usein ihmisiä heidän ammattiensa kautta. Ammatti tosin on aika löyhä termi, mutta yleensä kai ajattelen että se mitä tekee suurimman osan valveillaoloajastaan, muokkaa tekijäänsä väkisinkin - oli se tekeminen sitten mitä ikinä.

[Tulli]

Rahaa tottakai. Mutta ajoittain jopa pidän työstäni, enkä varmaan osaisi olla tyhjänpanttina kun teinistä asti töitä tehnyt 🤔

[Thor Patsas]

Toisinaan toivon että voisin tehdä sellaista työtä mitä haluaisin mutta nyt täytyy vain tehdä tätä mitä on saatavilla. Raha on se motiivi.

[Molli]

Toisinaan toivon että voisin tehdä sellaista työtä mitä haluaisin mutta nyt täytyy vain tehdä tätä mitä on saatavilla. Raha on se motiivi.

Mitä jos tekisit sille jotain että voit tehdä sitä työtä mitä haluaisit?
Tai ainaki minä tein näin ja olen tyytyväinen. Toisin sanottuna tein paljon työtä ja nyt se työ tuottaa kohtuullisesti eikä tarvi ite paljoo tehä. Tarkoitan asuntojen vuokrausta enkä mitään sijoituksia. Toki jos sijoituksista puhutaan niin lievästi harmittaa ku hukkasin 100e ostettuja bitcoineja vuonna 2011. Hukkaamisella tarkotan sitä että ne coinit oli muistitikulla enkä sitä ole löytänyt

[Kyybel]

Menetettyä vapaa-aikaa...
Mutta jos yhdestä työstä saa palkkaa, toisesta vähemmän mutta pystyy auttamaan muita ja kolmannesta ei penniäkään mutta näkee toisen kehityksen kohti tulevaisuutta niin vittuako tässä valittamaan...

[häkkisen isa]

tää olikin mielenkiintoinen kysymys! oon nyt taas viime viikot manifestoinut itelleni lottovoittoa (jonakin päivänä mulla on iso vanha hirsirakenteinen kartano tai kodiks muutettu vanha kyläkoulu ja helvetin iso piha ja oma yksityinen kasvitieteellinen puutarha ja turns out että sadan neliön lasiset kasvihuoneet on kalliita) ja mietin just muutama päivä sitten, että tekisinkö töitä, jos ei tarvitsis.

todennäköisesti jatkaisin varmasti ainakin yhteiskunnallista vaikuttamistyötä, koska ei siitä nytkään ole saanut palkkaa asiakkaiden vastaanottaminen on toinen juttu. ehkä tapaisin asiakkaita jatkossakin, mutta tiukemmalla seuralla, tai korkeammalla hinnalla, tai suuntaisin enemmän sellaseen sokerideittailuun tai high end escort -hommaan missä painottaisin pitkiä tapaamisia. pornon tekemistä jatkaisin ihan varmasti, ja alkaisin myös tuottamaan sitä isolla rahalla. (mun haaveissa siellä kartanossa on ihan oma siipi pelkästään kuvausstudiolle ja ammattilaistason kuvausvälineet.) en usko että osaisin oikeasti kokonaan lopettaa seksialalla työskentelyä, mutta varmasti se tapa miten töitä tekis muuttuis.

[MariaEnkeli]

Siviilityö merkitsee mulle palkkaa kerran kuussa. Muutoin mä vihaan sitä, enkä tekis päivääkään! Noh, vihata on voimakas sana. Mulla on suht joustava työ ja vähän sitä mitä olen opiskellutkin. Ja ei kai saisi valittaa, kun on työpaikka. Mutta se työ väsyttää mut ja saa mut useimmiten kiukkuseksi. Varmastikin pitäisi tehdä asialle jotain.

Seksityö on harrastus, jota siviilityö häiritsee 😁 Seksityö merkitsee hieman lisäansioita. Koska olen sinkku, niin saan myös tyydytettyä omia seksihaluja ja läheisyyden kaipuuta seksityöllä. Oon myös tavannut huippukivoja tyyppejä ja pannut niin komeita kundeja, että oisin baarista lähtenyt niiden matkaan milloin vaan! 😁Aika itsekkäitä asioita siis.

Rehellisesti, en mä nyt osaa tarinoida mitään sielukasta ja kaunista siitä, mitä seksityö mulle merkitsee ja miten parannan maailmaa sillä.

[joey_t]

Työ on minulle tärkeä ja keskeinen osa elämääni. Työssäni on välillä vaikeita ja raskaitakin hetkiä mutta välillä myös nautin siitä. Yksi asia joka saa minut jaksamaan on se että koen tekeväni merkityksellistä työtä. Tärkeä osa on myös työkaverit. Olen vähintäänkin asiallisissa väleissä kaikkien työkavereideni kanssa enkä riitele kenenkään kanssa mutta on muutama josta en pidä, lähes inhoan. Kuitenkin minulla on tosi hyviäkin työkavereita. Kaksi läheisintä työkaveriani on miehiä, etenkin toisen heistä kanssa minua yhdistää huumorintaju ja vitsailemme "äijäläppää" päivittäin. Myös naisissa on hyviä työkavereita, on esim blondi johon olin aika lailla ihastunut muutama vuosi sitten ja taisin asiasta kertoa täällä foorumillakin toisinaan. Mitään välillemme ei ikinä kehittynyt ja vaikka olemme edelleen paljon tekemisissä ja pidän tuota naista ehkä kauneimpana ja suloisimpana naisena jota olen ikinä tavannut, sydämeni ei enää tao kun hän istahtaa viereeni. Ja hyvä niin. Kyllä minä tälle naiselle edelleen antaisin, siitä ei ole epäilystäkään mutta minua ei haittaa vaikka en pääsekään antamaan.

Vapaa-aika ja lomatkin lienee aikaa joista kykenee nauttimaan enemmän kun on ollut töissä ja pääsee rentoutumaan työn rasituksista.

[AnnaB]

Tässä tuleekin mielenkiintoisella tavalla kontrastia kun peilataan vaikka AnnaB.n tuntemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia vasten.
Iän kaiken olen noteerannut asiakaspalvelun ja hoitotyön tosi korkealle;
Ymmärsinkö oikein, AnnaB; Sinulle työ jota teet, on asiakaspalvelua?
🥀

Mun elanto tulee seksityöstä. Mulla ei ole siviilityötä, vaan mulla on siviilielämä tämän työn ulkopuolella.

Seksityö ei ole mulle pelkkää asiakaspalvelua, mutta iso osa tästä on juuri sitä. En ehkä hoitotyöksi sanoisi, mutta kyllähän tämä on asiakkaan hyvinvointiin monella tavalla positiivisesti vaikuttava luksuspalvelu, ja kyllä mulle on tärkeää pyrkiä siihen, että kaikki kohtaamiset on merkityksellisiä.

[keravankolli]

Työ merkitsee aika paljonkin. Tottakai raha se ykkös syy herätä aamulla, ja lähteä töihin.
Mutta kun tuossa aikoinaan ollut myös työttömyyttä, ja sitä kautta tuli vapaa-aikaa, niin sen tyhjiön täyttäminen oli silloin aika helppoa... Milläs muullakaan kuin viinalla.
Joten toimii myös terapeuttisessa mielessä. On syy lähteä, ja pysyy jonkun sortin rytmikin elämässä. Ja jos nyt iskis työttömyys, niin siihen osaisi jo suhtautua eri tavalla, eikä tarttuis Jallu lekaan (ainakaan kolmen tähden ) enään.
Nykyinen työ on aika kivaa, ja jokainen päivä on erilainen, vaikka työnkuva onkin sama. Näkee ihania työkavereita, ja asiakkaita joiden kanssa on mukavaa vaihtaa kuulumisia, ja turista turhanpäiväsiä..
Vuorotyötä yli vuosikymmenenen tehneenä niitä aikoja ei enään kaipaa. Varsinkaan viikonloppu öitä. Olihan se rahallisesti aika hyvä juttu, mutta rasittavaa henkisesti mitä enemmän tuli mittariin ikää.
Niin tyytyväinen nykyiseen ma-pe 7-14.30 rytmiin.