[Mmeoww]

Kipu on kuin metsäyön hiljaisuus – hetki, jossa jokainen oksa napsahtaa kuuluvammin ja jokainen henkäys muuttuu höyryksi kylmässä ilmassa. Se uittaa meidät varjojen läpi, jotta oppisimme katsomaan valoa terävämmin.

Kipuun sisältyy värejä: syvä violetti, jossa piilee menetyksen muisto, ja rubiininpunainen, joka sykkii kuin sydän heräämässä uudelleen. Kun sattuu, maailma ei haalistu; se tarkentuu. Rajat piirtyvät ja sielu tajuaa, mihin asti se ulottuu.

Kipu on mestariopettaja, joka puhuu ilman sanoja. Sen opetukset kirjoitetaan hermoihin, jänteisiin ja hengitykseen, ja jokainen paraneva solu laulaa säettä, jota vahvistuminen säestää. Se muistuttaa, että olemme eläviä, verestäviä, jatkuvasti muovautuvia – emme koskaan valmiita.

Ja kun kipu väistyy, jää jäljelle lempeä hehku, kuin jälkivalo ukkosmyrskyn jälkeen. Siinä hehkussa kypsyy empatia: kyky huomata säröt toisissa ja kietoa niihin rauhaa. Kipu tekee meistä pehmeitä juuri sieltä, mistä se sai kovimmat kolhut, ja vahvoja sieltä, mistä olimme hauraita.

Kivun kauneus ei ole arpi iholla, vaan kirkkaus silmissä, joka syntyi, kun katsoimme pimeään ja päätimme kulkea sen läpi. Se on rohkea muistutus: jokainen hengenveto on uusi mahdollisuus, ja jokaisessa sykkeessä sykkii tarina, jonka vain sinä voit kertoa.

-♥️:lla your local sadomasochist, Mmeoww.

[parkpeeteer]

Kipu on työkalu. Se ei ole sattuma tai rangaistus, vaan osa dynamiikkaa – tarkkaan annettu, tarkasti vastaanotettu. Se rikkoo arjen roolit ja tuo esiin jotain syvempää: totuuden siitä, kuka on, kun ei enää pysty hallitsemaan kaikkea.

Kipuun suostutaan. Siinä hetkessä valta siirtyy, mutta samalla syntyy jotain vastavuoroista. Kipua ei anneta ilkeydestä, vaan luottamuksen kautta. Se voi satuttaa, mutta ei vahingoittaa. Ero on olennainen – ja juuri siinä on voima.

Kun keho reagoi, mieli kirkastuu. Jokainen läimäys, nipistys, polte – ne kaikki vievät syvemmälle hetkeen, pois rooleista, pois suojista. Kipu tekee rajat näkyviksi: missä loppuu kontrolli ja alkaa alistuminen. Mutta samalla se näyttää, että ne rajat voi turvallisesti ylittää, kun tietää, kuka niitä pitää käsissään.

Se, joka ottaa vastaan, ei ole heikko. Hän on auki, vastaanottavainen – valmis tutkimaan omaa voimaansa kivun kautta. Ja se, joka antaa, ei ole vain hallitsija, vaan vastuunkantaja. Hän lukee jokaisen reaktion, säätelee rytmin, pitää maailman kasassa, kun toinen päästää irti.

Kivun jälkeen ei olla ennallaan. Keho tärisee, mieli leijuu...

Kipu ei ole pelkkää kipua. Se on kieli, jossa ei tarvita sanoja. Se on kehollinen totuus – ja niiden, jotka sen jakavat, välinen side.

[Tyler]

Neljästi olen nyt tämän lukenut, kopioinut ja lähettänyt masokistille Varsinais-Suomeen, miehelle joka on tuskan tuttava ja rakastaa kipua.
En voi sanoa paljon masokisteja tuntevani ja ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä eri kipuihin. Tuotetaan kipua sitten piiskaamalla, sähköllä, kylmällä, kuumalla jne. Ja sitten on kipua jota ei tuota toinen, vaikkapa syövän tai muun sairauden tuomaa tuskaa ja epämukavuutta.

Tähän saakka tuntemani korkeimman kipukynnyksen omaava ihminen on ollut äitini. Hän ei ollut masokisti, mutta elämä ei aina kohdellut häntä silkkihansikkain, rautaisella kouralla riepoi ajoittain.

No joo, ajatukseni harhaili taas sinne, kiitos Mmeoww kirjoituksestasi. Kaunista luettavaa oli.

[meiosis]

Keho kompensoi kipua endorfiiniryöpyllä. Joskus endorfiinien aiheuttama mielihyvä on suurempi kuin kivun aiheuttama kärsimys. Kipu on opas, jonka varoitukset auttavat välttämään pitkäaikaisen vanhingon aiheuttamista keholle. Kun mursin luun, arvostin oppaan viisaita neuvoja liikeradoista, enkä hiljentänyt häntä lääkkeillä. (Mitään seksuaalista en ole kivussa kokenut.)

[JämeräpartainenInsinööri]

Keho kompensoi kipua endorfiiniryöpyllä. Joskus endorfiinien aiheuttama mielihyvä on suurempi kuin kivun aiheuttama kärsimys. Kipu on opas, jonka varoitukset auttavat välttämään pitkäaikaisen vanhingon aiheuttamista keholle. Kun mursin luun, arvostin oppaan viisaita neuvoja liikeradoista, enkä hiljentänyt häntä lääkkeillä. (Mitään seksuaalista en ole kivussa kokenut.)

Samaa mieltä -- on olemassa "hyvää kipua" ja "huonoa kipua".

Huono kipu kertoo uhkaavasta, tai jo tapahtuneesta, vauriosta. Sitä tulee välttää - kivun tehtävä on, kuten sanoit, estää vahinkoa tai sen pahenemista.

Hyvä kipu sen sijaan on aistituntemus, joka ei kerro todellisesta vauriosta tai sen uhasta - esimerkiksi kipu jota tuntee triggeripistehieronnassa (joka tekee hyvää).

Hyvällä kivulla, silloin kun ihminen on seksuaalisesti kiihottunut, voi olla (erittäin tapauskohtaista!) kiihottumista voimistava vaikutus. Tähän voi olla ihan evolutiivisia syitäkin, mutta en lähde spekuloimaan. (Kts. esim kissat).