[Molli]

Tuota oon tässä miettiny että täälä saitilla puhutaan maksullisista käymistä harrastuksena?
Kuulostaa erikoiselta, puhutaanko jossain a-klikalla juomisesta harrastuksena tai jossain peliriippuvaisten ryhmissä?
Toki tämä ei varmaan ole rahallisesti ongelma suurimmalle osalle, mutta että ihan harrastus niin täytyy olla köyhä elämä.
Ite käytän maksullisia joitakin kertoja vuodessa, mutta harrastukset on ihan jotain muuta.

[JuhaniH]

Wikipedian mukaan: "Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen..."
Wikisanakirja määrittelee säännöllisen "useita kertoja ja määrätyin väliajoin tapahtuva"

No joo, jos määrätyin väliajoin on noin 2-4 kertaa kuukaudessa, sitten hupakointi täyttää itselläni oikeinkin hyvin em. harrastuksen määritelmän. 
Onko elämäni ns. köyhää? Omasta mielestäni ei. Varmuudella tämä harrastus kuitenkin sitä rikastuttaa!

[keravankolli]

Oli harrastus tai ei, niin tässä voisin sanoa että jokainen harrastus on köyhä elämä... Vai onko? Joku auton rassailu, tai postimerkkien keräily. Millään tavalla väheksymättä kenenkään harrastuksia, nehän on asioita joita tekee vapaa-ajallaan mielen kohokkeeksi, ja vastapainoksi esim.työlle, pahimmassa tapauksessa työstressille.
Harrastuksena menee itselleni, pärjäisin ilmankin, mutta tuo vaan kivaa vaihtelua arkeen.

[panic0]

Varmaan riippuu ihmisestä. Jollekin harrastus, toiselle addiktio ja kenties kolmannelle ainoa tapa olla kanssakäymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Itselläni ei olisi mitään pakkoa käydä maksullisissa, mutta haluan käydä juurikin oman elämäni rikastuttamiseksi. Kyllä kuvasin tätä lähinnä harrastuksena. Voiko näin hienoja kokemuksia mistään muualta saadakaan? On mukava tavata uusia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan kiihkeitä hetkiä. Tai viettää hyviä hetkiä jo niiden hyviksi koettujen ihmisten kanssa.

Maksuttomasta seksistä on toki myös paljon kokemusta ja niissä tuppaa käymään niin, että tunteet tulee mukaan peliin, josta seuraa kaikenlaista säätöä. On kokemusta todella nautinnollisesta ja hyvästä "järjestelystä", mutta tunteiden mukana olo tekee hommasta henkisesti kaikille osapuolille aika raastavaa. Avioliitot on pian koetuksella. PT:illä saan käydä "luvan kanssa", koska on tiedossa, ettei näistä seuraa mitään vakavampaa.

En sano, etteikö myös maksullisissa kohtaamisissa tunteilla olisi hyvinkin paljon merkitystä. En puhu rakkaudesta tai edes ihastumisesta, mutta oikeanlaista kemiaa ja heittäytymistä puolin ja toisin pitää löytyä, jotta homma toimii. Koska en ole mikään tunteeton pökkelö, jonka ainoa tavoite on purkaa omat paineet, kyllä muutamat PT:t on jääneet pyörimään mieleen päiviksi, mutta sehän on vain terveellä tavalla aika mukavaa se. Jos löytyy hyvä yhteys, palveluita käyttää mielellään jatkossakin.

[Hupi]

Aikalailla samat kokemukset kuin panicillakin 1-2 kertaa kuukaudessa tulee harrastettua, toisinaan 4 kertaa kuussa.

Mutta on ollut myös pidempiä kuukauden tai pari kestäneitä pätkiä että en ole käyttänyt palveluita,
siksi en ajattele että tämä olisi itselle addiktio vaan enemmänkin harrastus, joka antaa niin hyvän fiiliksen jo ennen tapaamista ja sen jälkeen että kun sen makuun on päässyt niin uudestaan täytyy päästä kokemaan.
 

[Ratto_Poika]

Eli se kun käyn 2-4 kertaa kuukaudessa maksullisissa, ei ole laskettavissa harrastukseksi. Mutta ihmiset ei pidä lainkaan erikoisena kun ilmoitan harrastavani laskettelua. Ja minkä verran? No lapissa keskimäärin 3 reissua vuodessa ja ehkä kerran viikossa kotini vieressä eteläisessä laskettelu keskuksessa. Niin ja harrastanko matkustusta? Todennäköisesti en, koska tuo keskimäärin 3 suomen sisäistä matkaa ja 2-4 ulkomaan matkaa vuodessa. Eli mulla ei kaiketi ole mitään harrastusta

[Blain]

Vähän on nyt aloittajalla saivartelua sanojen kanssa.

Ei kait tuolla väliä, miten tätä toimintaa kukin haluaa nimittää.

Itse puhun yleensä hyvinvointipalveluista.

[Molli]

Vähän on nyt aloittajalla saivartelua sanojen kanssa.

Ei kait tuolla väliä, miten tätä toimintaa kukin haluaa nimittää.

Itse puhun yleensä hyvinvointipalveluista.

Nojoo, näinhän se on jos ei ongelmaksi ite tiedosta nii tarviiko tätä millään nimellä kutsua, toki hyvinvointipalvelu varmaanki ajaa asiansa

[saapasjalkakolli]

Ei tämä harrastus kyllä ole. Sukupuoliviettiä ja siihen liittyvää läheisyyden kaipuuta tällä sammutetaan, niin jaksaa sitten harrastella muita juttuja kun biologiset hälyttimet on saatu taas vaimennettua naisissa käymällä.

[samuel]

Jos saivarrellaan, niin nimitys juontuu siitä, mikä on motiivina hupsujen tapaamiselle?  Joku hakee läheisyyttä ja henkistä hyvää oloa. On tällöin enemmänkin hyvinvointipalvelu kuin harrastus. Toisaalta henkistä hyvinvointia haetaan myös esim liikuntaharrastuksesta, eli se voi siis olla joko tai. Läheisyyttä harrastuksista harvemmin haetaan? Jos taasen motiivina on ilolintujen bongailu, eli haetaan erilaisia kokemuksia ja pidetään vaikkapa listaa kenet pyrkii tapaamasn vielä tapaamattomista, niin onko se silloin harrastus?

Onko nimityksellä kuitenkaan mitään väliä? Sanotaan, että se ei ole harrastus eikä mikään, jos siihen ei kaikki rahat mene. Moneen muuhunkin harrastukseen menee todella paljonkin rahaa ja siksi tingitään jopa elintasosta muilla alueilla. Sitä harvoin kuitenkaan koetaan ongelmaksi, vaikka jonkun lomamatkan takia säästetään ja syödään kaalisoppaa loppu vuosi.

Itse harrastan tätä lajia keskimäärin noin kerran kuukaudessa. Enemmänkin voisi, mutta pidän sitä itselleni jonkinlaisena rajana. Näin säästyy siltä kaalisopalta.

[Kapu]

Pidän maksullisilla käyntiä hyvänä harrastuksena, josta ei välttämättä kylillä huudella. A-klinikalla siirretään kuolemaa eteenpäin ja peliriippuvaisten ryhmässä vältetään henkilökohtaista konkurssia.

Omalta osaltani olen käyttänyt palveluita joskus useita kertoja kuukaudessa, joskus on jäänyt käymättä. Elämäntilanteiden mukaan mennään.

[Tuplawee]

Jos asiaa tarkastelee normatiivisesti hyvän elämän näkökulmasta, niin seksipalveluiden kutsuminen harrastukseksi voi tuntua ristiriitaiselta. Onko kyse kuitenkin enemmän kompensaatiosta? Jos seksipalvelun käyttöä ei voida irrottaa puutteen täyttämisestä (ei vain seksin vaan myös läheisyyden, nähdyksi tulemisen, hyväksynnän jne.), se ei voi olla "harrastus" samassa mielessä kuin esimerkiksi kalligrafia.

Jos tämä normatiivinen kerros otetaan tosissaan, niin voidaan toisaalta ajatella, että harrastus on jotain, mikä tulee elämän ylijäämästä – ei puutteesta käsin. Tästä näkökulmasta harrastus oletusarvoisesti lähtee vapaudesta, ei pakosta. Ts. normaalia tasapainoista elämää elävä ihminen ei kaipaa harrastuksia yleisemmin tai seksipalveluita erityisesti niinkään vastapainoksi tai puutetta korvaamaan, vaan harrastukset ovat asioita, jotka täydentävät jo tasapainoista elämää. Tässä valossa seksipalvelut näyttäytyvät enemmän yltäkylläisyyden puutteena ja tarpeen tai vajauksen paikkauksesta nousevana eheän elämän tavoitteluna - kompensaationa - kuin vapaana harrastuksena. Ts. jos seksipalvelut ovat pakonomainen yritys korjata rakenteellista puutetta, ne eivät ole vapaan subjektin toimintaa, vaan reaktiota. Tässä mielessä ne eivät koskaan voi olla osa "normaalia" elämää, vaan jäävät epämuotoiseksi halun ilmentymäksi – elämän vajeen oireeksi.

Toisaalta eikö tapaamme olla maailmassa luonnehdi aina lähtökohtaisesti rikkinäisyys tai vajaavaisuus, ja siten rakentuen aina kompensaatioiden varaan? Tästä näkökulmasta mitään harrastamista olisi vaikea lähestyä vapauden ilmauksena, vaan tulisi puhua enemminkin oireesta. Ts. onko kukaan koskaan "normaali", ja kun jokaisella on biologisia, emotionaalisia tai eksistentiaalisia tarpeita, niin emmekö kaikki toimi enemmän tai vähemmän jonkin aukon ajamina? Normaalin ja epänormaalin erottelu on siis aina jossain mielessä hauras. Ehkä lopulta erona onkin vain se, millä tavalla ihminen suhtautuu puutteeseen eli minkä varaan oma elämä rakentuu: puutteen täyttämisen vai jonkinlaisen sisäisen yltäkylläisyyden. Tässä mielessä normaali ei ole se, jolla ei ole puutetta, vaan se, joka ei järjestä elämäänsä pelkästään puutteen ympärille.

[HarryPotter]

Viime vuonna kävin sauvajumpalle reilut 100 kertaa eli 2 kertaa viikossa. Mietin et salilla käyn 2-4 kertaa viikossa, ehkä 3 on tällä hetkellä viikottaisten salikäyntien määrä. Aerobisessa sauvajumpassa syke nousee selkeästi enemmän kuin anaerobisessa sailitreenissä. Sanoisin, että hupakointi on oikein hyvä harrastus muiden joukossa 

Mutta joo, oikeastaan aiwan sama pitääkö tätä harrastuksena tai aivan sama mikä lempinimi "panolapselle" on annettu, kunhan itse siitä tykkää ja nauttii.

Sauvajumppailu on joka tapauksessa nautinnollista ja hauskaa puuhaa. 

[Blain]

Itselläni hupakoissa käyminen johtuu nykyään yhdestä juurisyystä ja perisynnistä; laiskuudesta.

En yksinkertaisesti jaksa enää runkata, joten maksan siitä, että joku runkkaa/imee.

Joten ei mene edes harrastuksena

[punaniska]

Minulle tämä on panostamista omaan hyvinvointiin, kehon ja mielenkin.