Lapsena jostakin syystä luulin, että Lännen lokari on joku revolverisankari tai cowboy. Käsitteet olivat vähän sekaisin, kun leikittiin nallipyssyleikkejä. Hiski Salomaan Lännen lokarihan on metsätyömies. Alkuperäinen sanahan on englannin logger. Hiski Salomaahan ei laula omasta elämästään, sillä hän ei ollut ammatiltaan metsuri vaan räätäli. Aika leuhkalta kuulostaa tuo Hiski Salomaan Lännen lokarin elämä. Totuushan oli kyllä aika paljon karumpi. Lokarit olivat oikeastaan kaikista suomalaisista siirtolaisista heikoimmassa asemassa. Metsätyökämpät olivat kaukana erämaissa. Työ oli raskasta ja vaarallista. Lokarin elämä oli kuluttavaa ja uuvuttavaa. Ja sitten kun urakka oli ohi, niin lokarit lähtivät kaupunkeihin taskut täynnä dollareita. Muutama viikko menikin sitten rankasti ryypätessä ja huoria nussiessa. Kapakoissa ja hotelleissa. Kunnes rahat oli tuhlattu. Sitten otettiin jälleen pesti puunkaatoon. Lokarit eivät juuri perheitä perustaneet. Elämän laatu oli sellainen, että pysyivät yksinäisinä poikamiehinä. Monilla elämän ainoa naissuhde oli huora. Raskas työ vaati raskaat huvit. Ja sitä tahkoa sitten pyöritettiin niin kauan kuin terveys kesti.
90-luvun alakuloa, sopii hyvin säähän, syksyyn ja omaan olotilaan. Näin tämän bändin vuosikymmeniä sitten Ruisrockissa, mutta olen oppinut arvostamaan sitä vasta näin varttuneemmalla iällä. Sama pätee kyllä samana päivänä esiintyneeseen Grant Lee Buffaloon.