Hupakointi on otollinen harrastus turskille. Hupakoinnissa vakkarointi voi olla oiva valinta, mikäli turska on löytänyt mieleisensä hupakon. On haastavaa määritellä vakkaroinnin määritelmä, sillä se on subjektiivinen käsitys. Joillekin vakkaroinnin määritelmä on useampi käynti vuodessa, joillekin käynti per viikko, jne. Mielestäni turskan näkökulmasta perusmääritelmä on sellainen, että vakkari ois sellanen hupakko, jonka luona turska tulee varmasti käymään uudelleen tulevaisuudessa. Hupakoiden näkökulmasta sitten vice versa.
Ensinäkemältä vakkaroinnilla on hyvät puolensa, esimerkiksi vakkareihin voi luottaa enemmän, aikataulut suunnitellaan helpommin, käytöstavat ja luonne ovat tuttuja entuudestaan, treffeistä selviää ilman mitään paineita, ja vakkareille voi myös viestitellä keikkailuista etukäteen. Yleensä vakkareilla tapaamisessa menee kaikki nappiin, jolloin vakkarista jää erinomainen illuusio. Kaikille hyvä mieli, kenties? Kuitenkin vakkaroinnilla voi olla myös varjoisat vaikutukset.
Ihmiset, erityisesti miehet, ovat tunteellisia olentoja. Tämä voi ilmetä lopulta jonkinlaisena pakkomielteenä, jolloin turska tahtoo tietää hupakon elämästä enemmän. Kyselyjä satelee useammin tapaamisen aikana, ja kun vastauksia ei kuulu, voi turska turvautua muihin tiedonhakutaitoihinsa ja ajautua ns. stalkkauksen puolelle. Joillekin turskille taas voi ilmetä keskenään mustasukkaisuutta muiden turskien kesken. Tapaamiskertoja tihennetään ja tihennetään, jotta turska osoittaa vakkarille kiintymystään tai ihan vain erottautuakseen joukosta. Sitten jossain vaiheessa käydään saman vakkarin luona päivittäin, mikä voi vaikuttaa ikävällä tavalla myös turskan talouteen. Joissakin muissa tapauksissa turska tuntee olevansa itseoikeutettu johonkin juttuun, koska hän on vakkari. Kyseiset jutut voi olla esimerkiksi hinnanalennukset tai jotkin palvelut ”tiskin takaa”, mitä ei löytynyt hupakon listalta.
Joskus asetelmat voivat olla päinvastaisia. Hupakko huomaa eräällä vakkarillaan olevan tarpeeksi pätäkkää, ja haikailee tämän perään mainostamalla ja viestittelemällä useasti, jolloin vakkarin yksityisyys voi kärsiä. Pahimmissa tapauksessa tämä voi johtaa kiristykseen. Jotkut hupakot voivat manipuloida hyväuskoisia ja kiintyneitä vakkareitaan pyytämällä rahoja vaikeaan elämäntilanteeseen etukäteen ja lupaamalla tulevaisuudessa korvata ne takaisin (ja lopulta turska tulee petetyksi).
Mietteitä? Kokemuksia? Turskat, suhtaudutteko vakkareihin samalla tavalla kuin muihin hupakoihin, vai pyrittekö maksimoimaan vakkaroinnin hyödyt? Hupakot, missä vaiheessa kilahtaa hälytyskellot, ja turskan on turha haaveilla seuraavasta kerrasta? Onko vakkarointi sittenkään niin hyvä idea kuin yleensä annetaan ymmärtää? Vai pitäisikö sitä kenties välttää kuin ruttoa, riskien minimoimiseksi?
Ensinäkemältä vakkaroinnilla on hyvät puolensa, esimerkiksi vakkareihin voi luottaa enemmän, aikataulut suunnitellaan helpommin, käytöstavat ja luonne ovat tuttuja entuudestaan, treffeistä selviää ilman mitään paineita, ja vakkareille voi myös viestitellä keikkailuista etukäteen. Yleensä vakkareilla tapaamisessa menee kaikki nappiin, jolloin vakkarista jää erinomainen illuusio. Kaikille hyvä mieli, kenties? Kuitenkin vakkaroinnilla voi olla myös varjoisat vaikutukset.
Ihmiset, erityisesti miehet, ovat tunteellisia olentoja. Tämä voi ilmetä lopulta jonkinlaisena pakkomielteenä, jolloin turska tahtoo tietää hupakon elämästä enemmän. Kyselyjä satelee useammin tapaamisen aikana, ja kun vastauksia ei kuulu, voi turska turvautua muihin tiedonhakutaitoihinsa ja ajautua ns. stalkkauksen puolelle. Joillekin turskille taas voi ilmetä keskenään mustasukkaisuutta muiden turskien kesken. Tapaamiskertoja tihennetään ja tihennetään, jotta turska osoittaa vakkarille kiintymystään tai ihan vain erottautuakseen joukosta. Sitten jossain vaiheessa käydään saman vakkarin luona päivittäin, mikä voi vaikuttaa ikävällä tavalla myös turskan talouteen. Joissakin muissa tapauksissa turska tuntee olevansa itseoikeutettu johonkin juttuun, koska hän on vakkari. Kyseiset jutut voi olla esimerkiksi hinnanalennukset tai jotkin palvelut ”tiskin takaa”, mitä ei löytynyt hupakon listalta.
Joskus asetelmat voivat olla päinvastaisia. Hupakko huomaa eräällä vakkarillaan olevan tarpeeksi pätäkkää, ja haikailee tämän perään mainostamalla ja viestittelemällä useasti, jolloin vakkarin yksityisyys voi kärsiä. Pahimmissa tapauksessa tämä voi johtaa kiristykseen. Jotkut hupakot voivat manipuloida hyväuskoisia ja kiintyneitä vakkareitaan pyytämällä rahoja vaikeaan elämäntilanteeseen etukäteen ja lupaamalla tulevaisuudessa korvata ne takaisin (ja lopulta turska tulee petetyksi).
Mietteitä? Kokemuksia? Turskat, suhtaudutteko vakkareihin samalla tavalla kuin muihin hupakoihin, vai pyrittekö maksimoimaan vakkaroinnin hyödyt? Hupakot, missä vaiheessa kilahtaa hälytyskellot, ja turskan on turha haaveilla seuraavasta kerrasta? Onko vakkarointi sittenkään niin hyvä idea kuin yleensä annetaan ymmärtää? Vai pitäisikö sitä kenties välttää kuin ruttoa, riskien minimoimiseksi?
