Ajattelin, että tähän threadiin voisi kirjoittaa sellaisia pohdintoja, mitä liikkuu päässä tämän koronakurimuksen jälkeisestä elämästä. Elämä kuitenkin jatkuu tämän jälkeenkin. Tavalla tai toisella. Se on ainakin varmaa.
Sehän nyt on mielestäni aivan selvä, että tämä koronaviruspandemia tulee vaikuttamaan meidän jokaisen elämään. Ja paljon. Tavalla tai toisella. Tai tietenkin se on vaikuttanut jo nyt. Mutta maailma ja elämä ei palaa koskaan aivan samanlaiseksi, kuin se oli ennen tätä epidemiaa. Tietenkin se riippuu paljoin siitä, että kuinka kauan tämä kurimus kestää. Itse olen aika pessimistinen. En usko, että tilanne mitenkään kovin oleellisesti helpottuu, ennen kuin on saatu kehitettyä koronavirukseen tehoava rokote. Viime maanantaina tuli ylellä hyvä historiadokumentti espanjantaudista. Se kannattaa katsoa vaikka yle areenasta. Espanjantautihan oli sata vuotta sitten riehunut edellinen pandemia, joka tappoi maailmassa 50 - 100 miljoonaa ihmistä. Espanjantauti oli ihan samantyylinen villieläimistä kotieläimiin tarttunut virus kuin koronaviruskin, joka sitten ensimmäisen maailmansodan aikana levisi Amerikasta Eurooppaan sotilaiden mukana. Espanjantauti matkusti valtamerilaivoilla, mutta koronavirus levisi ympäri maailmaa todella nopeasti lentoliikenteen avulla. Lentoliikenne kun on vähän tehokkaampi tapa liikkua kuin valtamerilaivat. Sitä se on tämä globalisaatio.
Mietin, että tuleekohan ihmisten matkustaminen muuttumaan ihan radikaalisti. Itsekin kävin vielä ennen joulua Prahassa joululahjaostoksilla. Ja tauteja sen kummemmin miettimättä olen lentänyt vaikka Lontoon kautta Kuubaan kävelemään Che Guevaran ja Ernest Hemingwayn jalanjäljillä. Ja ajellut ympäri Havannaa "hovikuskin" kyydissä vanhalla jenkkiautolla ja nussinut tropiikin yössä leveäperseistä kuubatarta. Kuten Pablo Neruda kirjoitti: "Olen nähnyt Havannassa kuubalaisen naisen kultaiset rinnat ja Roomassa paavien parvekkeet". Nyt kaikki sellainen itsekkyys vähän hävettääkin. Tulevilla sukupolvilla ei siihen ole ehkä enää koskaan mahdollisuuksia. Koronaviruksen takia nämä halvat lennot ovat ehkä vaan historiaa. Konkurssikatastrofi iskee kovalla kädellä juuri halpalentoyhtiöihin. Ja nyt kun koronaviruksen takia on totuttu etätöihin, niin ei edes työmatkalaisten tarvitse lentää joka kokoukseen. EU:n valtiovarainministeritkin päättävät nyt Euroopan asioista etäkokouksissa.
Tämä koronapandemia on paljastanut, että tämä maailma on pohjimmiltaan kuitenkin susien maailma. Muut eläimet kuin ihminen toimivat kuitenkin vain vaistojensa ja geeniensä pohjalta. Mutta aika äkkiä ihmisestä on karissut se pintaan liimattu sivistys. Jostakin hengityssuojaimista taistellaan villipedon lailla. Ja ollaan valmiita tekemään suunnilleen mitä tahansa, että oma etu olisi turvattu. Kaikenlaiset haaskat iskevät tietenkin väliin, muuta tämä suurten ja sivistyneiden valtioiden kyvyttömyys toimia järkevästi ja rakentavasti on kyllä hämmästyttävää. Yhtäkkiä maailmassa vallitsevatkin jotkin aivan käsittämättömät viidakoin lait. Tämä kaikki jättää kyllä niin syvän epäluottamuksen ja arvet, että niitä ei neulota kasaan ihan muutamissa vuosissa.
Mietin, että onkohan globalisaation aika sitten lopullisesti ohi. Kun EU:ssa on palattu omien rajojen tiukkaan valvontaan, niin halutaanko niistä enää luopua. Ei se ole niin varmaa. Eivät ainakaan kaikki EU maat halua luopua. Tämä epäsolidaarisuus ja itsekkyys mitä EU:n sisällä on nyt tapahtunut jättää kyllä varmasti syvät jäljet. En ole mikään taloustieteilijä, mutta eikö tällainen globaaleista markkinoista ja EU:sta luopuminen tarkoittaisi todella suurta elintason laskua. Siis todella suurta. Olen itse syntynyt vuonna 1960 ja muistan ne ihan onnellisen lapsuuden ajat. Isä oli meijerin isännöitsijä ja katselin hänen toimistossaan kuinka hän lyijykynällä laskeskeli pienviljelijöiden maitotilejä. Seinällä oli Urho Kekkosen valokuva. Isä poltteli pillilupia ja minä istuin pöydän toisella puolella ja polttelin lakritsipiippua. Isä oli minun suuri stara. Minulle kelpaa kyllä tosi paljon vaatimattomampikin elämä kuin nykyinen maailmanmeno, mutta tajuavatkohan nämä peruskantasuomalaiset, jotka impivaaralaista eristäytymistä muusta maailmasta tulevat kohta varmasti vaatimaan, että mitä se todella sitten käytännössä tarkoittaa. Meillä oli kotona Ifa, sitten Skoda ja lopulta saatiin Opel Anglia. Sellainen jossa on viisto takaikkuna. Sellainen mitä on kyläpoliiseilla siinä Heartbeatissa. Se Ford Anglia oli kyllä kulutusjuhlan huippu minun lapsuudessani
. Ja me oltiin kuitenkin sen ajan keskiluokkainen Lions Club- perhe.
Mutta koskaanhan ei ole kuitenkaan mitään niin pahaa, että siinä ei olisi jotain hyvääkin. Itse olen huomannut, että läheiset ihmiset ovat tulleet yhä läheisemmiksi. Vaikka pidetään yhteyttä puhelimilla ja skypen välityksellä. Tyttärentyttäreni Adan kanssa meillä on yksi suuri rakkaus: Carl Barksin piirtämät Aku Ankat. Ada lukee kesällä mökillä niitä minulle riippumatossa. Tänään Ada luki niitä minulle Skypessä. Ada on ainoa tässä maailmassa, joka osaa tulkita ja eläytyä oikein näihin Carl Barksin kirjoittamiin ja piirtämiin mestariteoksiin. Ja muutenkin minulla soi tyttärentyttäreni samanlainen elämän rock and roll. Ihmettelemme ja tutkimnme kaikkia ympärillämme luonnossa tapahtuvia pikkujuttuja.
Ehkä me opimme nyt uuden tavan elää tätä maailmaa. Ehkä jokainen miettii omia tapojaan elää elämänsä ja kulutustaan. Kuinka suuren onnen kuluttaminen sitten ihmiselle lopultakin tuo. Täyttääkö se vaan jotakin tyhjyyttä. Ehkä joku kirjallisuus, elokuvat, kuvataide, musiikki, teatteri...ovatkin sitten se mikä antaa meille suuremman hyvinvoinnin. Ja muut ihmiset. Ja myös hiljentyminen, retriitti ja uskonnollisuus. Ja en tarkoita välttämättä kristillistä uskontoa. En ole itse kovin uskonnollinen ihminen. Ihmisen tarpeethan eivät ole ainoastaan materiaaliset ja henkiset, vaan myös hengelliset. Ja meille monille suomalaisillehan se henkireikä on kiinteä luontosuhde. Siksi olemme tämänkin kriisin keskellä vahvoilla. Tänään katselin yleltä sellaista suomalaista dokkaria Franciscus Assisialaisesta (kannattaa katsoa yle areenasta). Siinä Kuopion piispa Jari Jolkkonen matkusti Italiaan tutkimaan tämän 1200-luvulla eläneen suuren uskonnollisen ajattelijan ja vaikuttajan elämäntaipaletta ja opetuksia. Fransiskaaniluostarithan ovat nykyäänkin suuri osa elävää katolilaista uskontoa. Dokkarin lopussa Jolkkonen mietti, että Francis Assisialisen suuri opetus ihan nykypäivän suomalaisen ihmisen elämään olisi se, että ihmiset voisivat elää vaatimattomimminkin. Ihan oman itsensä ja ennen kaikkea luonnon kannalta. Ja tämä dokkari oli tehty ennen koronakriisiä.
Nämä olivat ihan tällaisia omia tuumailuja näin pääsiäislauantaita vasten yöllä. Kyllähän tämä tilanne varmasti meitä kaikkia jo vähän ahdistaakin. Omat mummolat olivat Etelä-Pohjanmaalla ja siellä oli perinteenä polttaa aina pääsiäislauantaina kokko. Sen rakentaminen oli aina hienoa hommaa. Tehtiin yhdessä. Ja sitten illalla saunan jälkeen kokko poltettiin. Ne ovat hienoja pääsiäismuistoja kun niitä näin korona-arestissa yksin istuessa muistelee. Oli kiva miettiä näitä asioista ja haluaisin lukea, että mitä te muut ajattelette siitä, että minkälainen maailma on tämän koronapandemian jälkeen? Että mitenkä tämä meihin kaikkiin vaikuttaa? Että mitenkä tästä sitten eletään taas eteenpäin? Ja toivoisin todella paljon, että ne politiikka- threadin "asiantuntijat" pysyisivät siellä omissa tuumailussaan. Ymmärrän kyllä, että lahjakkuutenne on suuri ja haluaisitte näkemyksiänne levittä laajemmaltikin, mutta jos armahtaisitte meidät tällä kertaa. Ei muuten millään pahalla.
Sehän nyt on mielestäni aivan selvä, että tämä koronaviruspandemia tulee vaikuttamaan meidän jokaisen elämään. Ja paljon. Tavalla tai toisella. Tai tietenkin se on vaikuttanut jo nyt. Mutta maailma ja elämä ei palaa koskaan aivan samanlaiseksi, kuin se oli ennen tätä epidemiaa. Tietenkin se riippuu paljoin siitä, että kuinka kauan tämä kurimus kestää. Itse olen aika pessimistinen. En usko, että tilanne mitenkään kovin oleellisesti helpottuu, ennen kuin on saatu kehitettyä koronavirukseen tehoava rokote. Viime maanantaina tuli ylellä hyvä historiadokumentti espanjantaudista. Se kannattaa katsoa vaikka yle areenasta. Espanjantautihan oli sata vuotta sitten riehunut edellinen pandemia, joka tappoi maailmassa 50 - 100 miljoonaa ihmistä. Espanjantauti oli ihan samantyylinen villieläimistä kotieläimiin tarttunut virus kuin koronaviruskin, joka sitten ensimmäisen maailmansodan aikana levisi Amerikasta Eurooppaan sotilaiden mukana. Espanjantauti matkusti valtamerilaivoilla, mutta koronavirus levisi ympäri maailmaa todella nopeasti lentoliikenteen avulla. Lentoliikenne kun on vähän tehokkaampi tapa liikkua kuin valtamerilaivat. Sitä se on tämä globalisaatio.
Mietin, että tuleekohan ihmisten matkustaminen muuttumaan ihan radikaalisti. Itsekin kävin vielä ennen joulua Prahassa joululahjaostoksilla. Ja tauteja sen kummemmin miettimättä olen lentänyt vaikka Lontoon kautta Kuubaan kävelemään Che Guevaran ja Ernest Hemingwayn jalanjäljillä. Ja ajellut ympäri Havannaa "hovikuskin" kyydissä vanhalla jenkkiautolla ja nussinut tropiikin yössä leveäperseistä kuubatarta. Kuten Pablo Neruda kirjoitti: "Olen nähnyt Havannassa kuubalaisen naisen kultaiset rinnat ja Roomassa paavien parvekkeet". Nyt kaikki sellainen itsekkyys vähän hävettääkin. Tulevilla sukupolvilla ei siihen ole ehkä enää koskaan mahdollisuuksia. Koronaviruksen takia nämä halvat lennot ovat ehkä vaan historiaa. Konkurssikatastrofi iskee kovalla kädellä juuri halpalentoyhtiöihin. Ja nyt kun koronaviruksen takia on totuttu etätöihin, niin ei edes työmatkalaisten tarvitse lentää joka kokoukseen. EU:n valtiovarainministeritkin päättävät nyt Euroopan asioista etäkokouksissa.
Tämä koronapandemia on paljastanut, että tämä maailma on pohjimmiltaan kuitenkin susien maailma. Muut eläimet kuin ihminen toimivat kuitenkin vain vaistojensa ja geeniensä pohjalta. Mutta aika äkkiä ihmisestä on karissut se pintaan liimattu sivistys. Jostakin hengityssuojaimista taistellaan villipedon lailla. Ja ollaan valmiita tekemään suunnilleen mitä tahansa, että oma etu olisi turvattu. Kaikenlaiset haaskat iskevät tietenkin väliin, muuta tämä suurten ja sivistyneiden valtioiden kyvyttömyys toimia järkevästi ja rakentavasti on kyllä hämmästyttävää. Yhtäkkiä maailmassa vallitsevatkin jotkin aivan käsittämättömät viidakoin lait. Tämä kaikki jättää kyllä niin syvän epäluottamuksen ja arvet, että niitä ei neulota kasaan ihan muutamissa vuosissa.
Mietin, että onkohan globalisaation aika sitten lopullisesti ohi. Kun EU:ssa on palattu omien rajojen tiukkaan valvontaan, niin halutaanko niistä enää luopua. Ei se ole niin varmaa. Eivät ainakaan kaikki EU maat halua luopua. Tämä epäsolidaarisuus ja itsekkyys mitä EU:n sisällä on nyt tapahtunut jättää kyllä varmasti syvät jäljet. En ole mikään taloustieteilijä, mutta eikö tällainen globaaleista markkinoista ja EU:sta luopuminen tarkoittaisi todella suurta elintason laskua. Siis todella suurta. Olen itse syntynyt vuonna 1960 ja muistan ne ihan onnellisen lapsuuden ajat. Isä oli meijerin isännöitsijä ja katselin hänen toimistossaan kuinka hän lyijykynällä laskeskeli pienviljelijöiden maitotilejä. Seinällä oli Urho Kekkosen valokuva. Isä poltteli pillilupia ja minä istuin pöydän toisella puolella ja polttelin lakritsipiippua. Isä oli minun suuri stara. Minulle kelpaa kyllä tosi paljon vaatimattomampikin elämä kuin nykyinen maailmanmeno, mutta tajuavatkohan nämä peruskantasuomalaiset, jotka impivaaralaista eristäytymistä muusta maailmasta tulevat kohta varmasti vaatimaan, että mitä se todella sitten käytännössä tarkoittaa. Meillä oli kotona Ifa, sitten Skoda ja lopulta saatiin Opel Anglia. Sellainen jossa on viisto takaikkuna. Sellainen mitä on kyläpoliiseilla siinä Heartbeatissa. Se Ford Anglia oli kyllä kulutusjuhlan huippu minun lapsuudessani
. Ja me oltiin kuitenkin sen ajan keskiluokkainen Lions Club- perhe.Mutta koskaanhan ei ole kuitenkaan mitään niin pahaa, että siinä ei olisi jotain hyvääkin. Itse olen huomannut, että läheiset ihmiset ovat tulleet yhä läheisemmiksi. Vaikka pidetään yhteyttä puhelimilla ja skypen välityksellä. Tyttärentyttäreni Adan kanssa meillä on yksi suuri rakkaus: Carl Barksin piirtämät Aku Ankat. Ada lukee kesällä mökillä niitä minulle riippumatossa. Tänään Ada luki niitä minulle Skypessä. Ada on ainoa tässä maailmassa, joka osaa tulkita ja eläytyä oikein näihin Carl Barksin kirjoittamiin ja piirtämiin mestariteoksiin. Ja muutenkin minulla soi tyttärentyttäreni samanlainen elämän rock and roll. Ihmettelemme ja tutkimnme kaikkia ympärillämme luonnossa tapahtuvia pikkujuttuja.
Ehkä me opimme nyt uuden tavan elää tätä maailmaa. Ehkä jokainen miettii omia tapojaan elää elämänsä ja kulutustaan. Kuinka suuren onnen kuluttaminen sitten ihmiselle lopultakin tuo. Täyttääkö se vaan jotakin tyhjyyttä. Ehkä joku kirjallisuus, elokuvat, kuvataide, musiikki, teatteri...ovatkin sitten se mikä antaa meille suuremman hyvinvoinnin. Ja muut ihmiset. Ja myös hiljentyminen, retriitti ja uskonnollisuus. Ja en tarkoita välttämättä kristillistä uskontoa. En ole itse kovin uskonnollinen ihminen. Ihmisen tarpeethan eivät ole ainoastaan materiaaliset ja henkiset, vaan myös hengelliset. Ja meille monille suomalaisillehan se henkireikä on kiinteä luontosuhde. Siksi olemme tämänkin kriisin keskellä vahvoilla. Tänään katselin yleltä sellaista suomalaista dokkaria Franciscus Assisialaisesta (kannattaa katsoa yle areenasta). Siinä Kuopion piispa Jari Jolkkonen matkusti Italiaan tutkimaan tämän 1200-luvulla eläneen suuren uskonnollisen ajattelijan ja vaikuttajan elämäntaipaletta ja opetuksia. Fransiskaaniluostarithan ovat nykyäänkin suuri osa elävää katolilaista uskontoa. Dokkarin lopussa Jolkkonen mietti, että Francis Assisialisen suuri opetus ihan nykypäivän suomalaisen ihmisen elämään olisi se, että ihmiset voisivat elää vaatimattomimminkin. Ihan oman itsensä ja ennen kaikkea luonnon kannalta. Ja tämä dokkari oli tehty ennen koronakriisiä.
Nämä olivat ihan tällaisia omia tuumailuja näin pääsiäislauantaita vasten yöllä. Kyllähän tämä tilanne varmasti meitä kaikkia jo vähän ahdistaakin. Omat mummolat olivat Etelä-Pohjanmaalla ja siellä oli perinteenä polttaa aina pääsiäislauantaina kokko. Sen rakentaminen oli aina hienoa hommaa. Tehtiin yhdessä. Ja sitten illalla saunan jälkeen kokko poltettiin. Ne ovat hienoja pääsiäismuistoja kun niitä näin korona-arestissa yksin istuessa muistelee. Oli kiva miettiä näitä asioista ja haluaisin lukea, että mitä te muut ajattelette siitä, että minkälainen maailma on tämän koronapandemian jälkeen? Että mitenkä tämä meihin kaikkiin vaikuttaa? Että mitenkä tästä sitten eletään taas eteenpäin? Ja toivoisin todella paljon, että ne politiikka- threadin "asiantuntijat" pysyisivät siellä omissa tuumailussaan. Ymmärrän kyllä, että lahjakkuutenne on suuri ja haluaisitte näkemyksiänne levittä laajemmaltikin, mutta jos armahtaisitte meidät tällä kertaa. Ei muuten millään pahalla
.
Anglian eli juustohöylän viistosta takaikkunasta maailmaa ihmetelleen nimetä nämä politiikka- ketjun "asiantuntijat"? 
Keskityttäisiin ja tehtäisiin päätöksiä oikeeseen tieteeseen perustuen, ja unohdettaisiin pseudotieteet ja muu hömppä sukupuolen"tutkimuksineen".