Koska kuitenkin wappu tulle taas sitten ihan viime kädessä niin nopeasti eteen, ja silloin on se perinteinen kiire panderollien värkkäämisen ja wappaumarssin järjestämisen kanssa niin hektinen, että se perinteinen wappuretki Prahaan tehdään jo nyt. Kolmas kerta toden sanoo. Eikö se suunnilleen niin mene 
.
Tapaamme jablkon kanssa taas Kavarna Slagrissa (http://www.kavarnaslagr.cz/) Vinohradyssa. Jablko se tämänkin kahvilan aikoinaan bongasi. Niin kuin monta muutakin hienoa paikkaa Prahassa. Tämä on kuin meille luotu. Taustalla soi taas hillityllä volyymilla vanha jazz. Juomme pullon skumppaa näin wapun kunniaksi ja syömme herkulliset omenastruudelit. Juttelemme. Tätä jutteluhetkeä olisi voinut jatkaa pitempääkin, mutta meillä on paljon muutakin tekemistä. Kuten Aleksi Kivikin aikanaan sanoi: "Eteenpäin elävän mieli".
Nousemme Kavarna Slagrin edestä ratikkaan numero 22. Köröttelemme pitkin Francouzskaa Namesti Mirun aukiolle. Siinä lähes tyhjä ratikkamme alkaa yhtäkkiä täyttyä. Huomaamme yhden tutun oloisen sporttisen kaverin, jolla on päällään Ramones t-tpaita ja jalassaan Vanssit. Tennarinnauhat muodikkaasti auki. Sehän on itse DeeDee. Juuri kun ratikka on nitkahtamaisillaan taas liikkeelle, niin puoliksi avoimesta ovesta tunkee itsensä sisään tutun oloinen kaveri. Mika74 kiirehtii mukaan suoraan TopPrivatin (http://www.topprivat.cz/slecny) iltapäivän Happy Hoursista, eikä hän ole vielä ehtinyt napittaa edes kauluspaitaansa kunnolla kiinni. Ja housut repsottavat vähän muutenkin. Mutta perässä juoksee sihteerikkö Natalie lähes kelteisillään tuoden mukanaan Mikan unohtaman panosvyön. Mika esittelee meille talvisodan päättymisen kunniaksi 80 vuotta vanhaa isovaarinsa panosvyötä, jossa on Taipaleenjoelta saaduissa luodinreissä nyt kondomeja. Entisenä sivarina tykkään enempi panosvyöstä jossa on kondomeja kuin muita panoksia, joten juomme wappuhörpyt taskulämpimästä kossusta. Tunnemme syvää veljeyttä. Mika74 on aivan mainio Prahan kolli.
I.P.Pavlovan metroaseman kohdalla Ratikkaamme nousee taas kaksi sangen tutun oloista ihmistä. Salskealla miehellä on käsi olkapääsiteessä ja hänellä on seurassaan eräs tutun näköinen blondi. No siinähän ovat Rene ja Blondi. Emme voi halata koronaviruksen ja Renen käsisiteen takia, mutta muuten on kohtaamisemme lämmin. Rene kertoo, että he ovat tulossa Prahan moottorivene ja -kelkkamessuilta, jossa Rene oli katsastamassa itselleen vähän ärjympää menopeliä, kun se edellinen meni siinä voltissa vähän mutkille. Vaimolleen Rene oli kertonut, että Blondi on vaan matkalla kirjanpitäjänä ja sihteerinä. Mutta soppii tuota eppäillä. En usko että Rene runkkaamiseen tarvitsee naisen kättä. Renen näkemisestä tuli todella hyvä mieli. Luotettava ystävä ja mies, joka ei lannistu aivan pienistä vastoinkäymisistä.
Ratikkamme kiertää Kaarlenpuiston ja saapuu Narodni kadulle. Cafe Louvren (https://www.cafelouvre.cz/en) pysäkillä ratikkaamme nousee tyylikäs hieman harmaantunut herrasmies tyköistuvassa Armani-puvussaan. Mutta edellään askeltava, se kaupungin korkeimmilla koroilla sipsutteleva törötisuinen blondi, seuralainen paljastaa tämän herrasmiehen henkilöllisyyden. Turskapappa liittyy mukaan iloiseen seurueeseemme. Narodnin seuraava pysäkki on Kansallisteatterin kohdalla Vltavan rannassa. Siellä harjoittelee myös Prahan kansallisbaletti, ja siltä pysäkiltä nousee ratikkaan aivan uskomattoman upea pitkäsäärinen ilmestys. Hän on kuin suoraan noussut jostakin Tsaikovskin Joutsenlammesta. Jablko kuiskaa korvaani, että hän on Ilona Tequila. Minua harmittaa, että povitaskussani on vain taskulämmintä kossua. Mielessäni alkoi soida Paula Vesalan biisi Tequila.
Ratikkamme kolkuttelee yli Vltavan ja kiertelee sitten Mala Stranassa. Katselemme kaunista kaupunkia ja fiiliksemme on hieno. Malostranska Namestin aukion kohdalla ratikkamme pysähtyy. Siinä näyttää olevan jonkinlainen pieni mellakka käynnissä. Maassa makaa kaksi turistia, joita paikalliset ihmiset pahoinpitelevät ja potkivat maassa. Poliisit yrittävät hääriä siinä jossakin välissä. Seuraamme hieman kauhistuksissamme tätä tilanneta. Mutta onneksi se näyttä selviävän. Yksi riuska nainen menee siihen väliin ja määrätietoisesti niskaperseotteella retuuttaa nämä turistiparat ulos siitä vaarallisen näköisestä tilanteesta. Heidän ratikkaan noustessaan huomaamme, että Hottis Puuma on äidillisellä määrätietoisuudellaan pelastanut nämä reppanat. Toisella on yllään virttynyt Hard Rock Cafe Fuengirola t-paita ja toisella Marimekon Olli Suominen t-paita. Herra48 ja Waterman2 (alias Lordi Nelson ja Samu) tietysti siinä seistä töröttivät Hottis Puuman tiukassa komennossa. Herrat vakuuttelivat syyttömyyttään. He olivat kuulemma vaan lyöneet vetoa siitä, että kumpi pystyy heittämään kiven Nikolauksen kirkon kupolin yli. Ja sitten jotkut prahalaiset olivat tulleet syyttämään heitä kirkon ikkunoiden kivittämisestä. Waterman2 ja Herra48 kertoivat, että M.U.Tiainen oli otettu kiinni jo lentokentällä. Tsekkiläiset rajatarkastajat olivat luovuttaneet M.U.Tiasen Tsekin turvallisuuspoliisille ja vieneet hänet entiseen ...en keskitysleiriin Terezinin kaupunkiin. M.U. Tiaista oli luultu islamistiterroristiksi, joka oli naamioitunut romanialiseksi kerjäläiseksi. Tarjosin pojille ryypyn taskulämmintä kossua.
No me emme olleet tulleet Prahaan ihan pikku asioita murehtimaan. Ratikka nytkähti taas liikkeelle ja kohta aloimme nousta ylös kohti Prahan linnaa. Prahan linnalla sekalaista seuruettamme vastassa oli Iprman1. Harmittelimme sitä, että emme sitten koskaan ehtineet palauttaa Iprmanin Suomen Urheilumuseosta varastamaa Helsingin olympialaisten naisten keihäänheiton kultamitaliin kantanutta keihästä sille ainoalle oikealle omistajalleen, eli Dana Zatopkovalle, joka kuoli helmikuussa 2020. Mutta päätimme, että seuraavana päivänä käymme kyllä kunnioittamassa haudalla tätä suurta koko urheilevan maailman arvostamaa pariskuntaa. Jotka olivat myös suuria Suomen ystäviä. Emil Zatopek voitti vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa 10 000 ja 5 000 metrin juoksut sekä maratonin. Dana Zatopkova voitti naisten keihäänheiton. Otimme taas porukalla ryypyn taskulämmintä kossua.
Katselimme aikamme Prahan linnan hienouksia. Kävimme Vituksen katedraalissa ja mietimme, että kyllä sitä hienoutta kannattikin rakentaa vähän yli 600 vuotta. Aloimme laskeutua Nerudovaa pitkin alas Mala Stranaan. Vieno tuuli toi kuitenkin aistimuksiimme tuoksun höpöheinästä. Niinpä päätimme suunnistaa kohti John Lennon seinää. Laskeuduimme kapeita pieniä katuja pitkin kohti Vltavan rantaa John Lennon Wallille. Siellä oli taas täysi meno päällä. Joku englantilainen koululaisten kuoro piti performanssia ja huomasimme yleisössä myös ystävämme Venlan ja Annikan. Halasimme pitkään. Oli kiva nähdä taas. Joimme jälleen putelistani hörpyt taskulämmintä kossua. Pidimme pienen hiljaisen hetken erään ystävämme, sihteerikön muistoksi, joka kohtasi väkivaltaisen kuoleman kaksi vuotta sitten. Ihmisen, joka ei koskaan tässä maailmassa halunnut kenellekään toiselle ihmiselle mitään pahaa. Kossu oli kuitenkin jo loppu.
Päätimme siirtyä viereiseen John Lennon pubiin. Yllätykseksemme siellä meidät ottikin ystävällisesti vastaan baaritiskillä tuttu mies. Tibenius oli siirtynyt pubin pitäjäksi Prahaan. Tibenius ohjasi meidät pubin sisäpihalle viihtyisälle ja vihreälle terassille istumaan. Kohta edessämme oli huurteiset Pilsner Urguell tuopit ja Becherovka snapsit. Tibenius laittoi grillin lämpiämään ja kohta saisimme herkutella tsekkiläisillä saksanhirvi- ja villisianmakkaroilla. Juttelu oli vilkasta ja iloista. Herra48 kertoi, kuinka hän oli tehnyt hyvän tilin Fuengirolassa puhelinmyyjänä ja Waterman2 piti meille Olli Suominen- aiheisen tietovisailun. Waterman2 kertoi, että Suomisen Olli yllättää on hänen suosikkielokuvansa, koska siinä Olli päättää lopettaa juopottelun ja huonon elämän ja lukea itsensä ylioppilaaksi ja hankkia itselleen tyttöystävän. Me kaikki olimme samaa mieltä siitä, että se on hyvä elokuva. Kohotimme maljan Olli Suomiselle. Aurinko paistoi lämpimästi siihen suojaiselle sisäpihalle. Tunnelma oli hieno. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä toisilleen. Ja minä tiesin, että pääsen viimeinkin lunastamaan sen lupaukseni tarjota Hottis Puumalle ne oululaiset terwasnapsit. Pieni lituska pullo oli taskussa. Koronasta huolimatta hauskaa wapun aikaa kaikille seksisaittilaisille
.
https://www.youtube.com/watch?v=hHByfou4kuE
.Tapaamme jablkon kanssa taas Kavarna Slagrissa (http://www.kavarnaslagr.cz/) Vinohradyssa. Jablko se tämänkin kahvilan aikoinaan bongasi. Niin kuin monta muutakin hienoa paikkaa Prahassa. Tämä on kuin meille luotu. Taustalla soi taas hillityllä volyymilla vanha jazz. Juomme pullon skumppaa näin wapun kunniaksi ja syömme herkulliset omenastruudelit. Juttelemme. Tätä jutteluhetkeä olisi voinut jatkaa pitempääkin, mutta meillä on paljon muutakin tekemistä. Kuten Aleksi Kivikin aikanaan sanoi: "Eteenpäin elävän mieli".
Nousemme Kavarna Slagrin edestä ratikkaan numero 22. Köröttelemme pitkin Francouzskaa Namesti Mirun aukiolle. Siinä lähes tyhjä ratikkamme alkaa yhtäkkiä täyttyä. Huomaamme yhden tutun oloisen sporttisen kaverin, jolla on päällään Ramones t-tpaita ja jalassaan Vanssit. Tennarinnauhat muodikkaasti auki. Sehän on itse DeeDee. Juuri kun ratikka on nitkahtamaisillaan taas liikkeelle, niin puoliksi avoimesta ovesta tunkee itsensä sisään tutun oloinen kaveri. Mika74 kiirehtii mukaan suoraan TopPrivatin (http://www.topprivat.cz/slecny) iltapäivän Happy Hoursista, eikä hän ole vielä ehtinyt napittaa edes kauluspaitaansa kunnolla kiinni. Ja housut repsottavat vähän muutenkin. Mutta perässä juoksee sihteerikkö Natalie lähes kelteisillään tuoden mukanaan Mikan unohtaman panosvyön. Mika esittelee meille talvisodan päättymisen kunniaksi 80 vuotta vanhaa isovaarinsa panosvyötä, jossa on Taipaleenjoelta saaduissa luodinreissä nyt kondomeja. Entisenä sivarina tykkään enempi panosvyöstä jossa on kondomeja kuin muita panoksia, joten juomme wappuhörpyt taskulämpimästä kossusta. Tunnemme syvää veljeyttä. Mika74 on aivan mainio Prahan kolli.
I.P.Pavlovan metroaseman kohdalla Ratikkaamme nousee taas kaksi sangen tutun oloista ihmistä. Salskealla miehellä on käsi olkapääsiteessä ja hänellä on seurassaan eräs tutun näköinen blondi. No siinähän ovat Rene ja Blondi. Emme voi halata koronaviruksen ja Renen käsisiteen takia, mutta muuten on kohtaamisemme lämmin. Rene kertoo, että he ovat tulossa Prahan moottorivene ja -kelkkamessuilta, jossa Rene oli katsastamassa itselleen vähän ärjympää menopeliä, kun se edellinen meni siinä voltissa vähän mutkille. Vaimolleen Rene oli kertonut, että Blondi on vaan matkalla kirjanpitäjänä ja sihteerinä. Mutta soppii tuota eppäillä. En usko että Rene runkkaamiseen tarvitsee naisen kättä. Renen näkemisestä tuli todella hyvä mieli. Luotettava ystävä ja mies, joka ei lannistu aivan pienistä vastoinkäymisistä.
Ratikkamme kiertää Kaarlenpuiston ja saapuu Narodni kadulle. Cafe Louvren (https://www.cafelouvre.cz/en) pysäkillä ratikkaamme nousee tyylikäs hieman harmaantunut herrasmies tyköistuvassa Armani-puvussaan. Mutta edellään askeltava, se kaupungin korkeimmilla koroilla sipsutteleva törötisuinen blondi, seuralainen paljastaa tämän herrasmiehen henkilöllisyyden. Turskapappa liittyy mukaan iloiseen seurueeseemme. Narodnin seuraava pysäkki on Kansallisteatterin kohdalla Vltavan rannassa. Siellä harjoittelee myös Prahan kansallisbaletti, ja siltä pysäkiltä nousee ratikkaan aivan uskomattoman upea pitkäsäärinen ilmestys. Hän on kuin suoraan noussut jostakin Tsaikovskin Joutsenlammesta. Jablko kuiskaa korvaani, että hän on Ilona Tequila. Minua harmittaa, että povitaskussani on vain taskulämmintä kossua. Mielessäni alkoi soida Paula Vesalan biisi Tequila.
Ratikkamme kolkuttelee yli Vltavan ja kiertelee sitten Mala Stranassa. Katselemme kaunista kaupunkia ja fiiliksemme on hieno. Malostranska Namestin aukion kohdalla ratikkamme pysähtyy. Siinä näyttää olevan jonkinlainen pieni mellakka käynnissä. Maassa makaa kaksi turistia, joita paikalliset ihmiset pahoinpitelevät ja potkivat maassa. Poliisit yrittävät hääriä siinä jossakin välissä. Seuraamme hieman kauhistuksissamme tätä tilanneta. Mutta onneksi se näyttä selviävän. Yksi riuska nainen menee siihen väliin ja määrätietoisesti niskaperseotteella retuuttaa nämä turistiparat ulos siitä vaarallisen näköisestä tilanteesta. Heidän ratikkaan noustessaan huomaamme, että Hottis Puuma on äidillisellä määrätietoisuudellaan pelastanut nämä reppanat. Toisella on yllään virttynyt Hard Rock Cafe Fuengirola t-paita ja toisella Marimekon Olli Suominen t-paita. Herra48 ja Waterman2 (alias Lordi Nelson ja Samu) tietysti siinä seistä töröttivät Hottis Puuman tiukassa komennossa. Herrat vakuuttelivat syyttömyyttään. He olivat kuulemma vaan lyöneet vetoa siitä, että kumpi pystyy heittämään kiven Nikolauksen kirkon kupolin yli. Ja sitten jotkut prahalaiset olivat tulleet syyttämään heitä kirkon ikkunoiden kivittämisestä. Waterman2 ja Herra48 kertoivat, että M.U.Tiainen oli otettu kiinni jo lentokentällä. Tsekkiläiset rajatarkastajat olivat luovuttaneet M.U.Tiasen Tsekin turvallisuuspoliisille ja vieneet hänet entiseen ...en keskitysleiriin Terezinin kaupunkiin. M.U. Tiaista oli luultu islamistiterroristiksi, joka oli naamioitunut romanialiseksi kerjäläiseksi. Tarjosin pojille ryypyn taskulämmintä kossua.
No me emme olleet tulleet Prahaan ihan pikku asioita murehtimaan. Ratikka nytkähti taas liikkeelle ja kohta aloimme nousta ylös kohti Prahan linnaa. Prahan linnalla sekalaista seuruettamme vastassa oli Iprman1. Harmittelimme sitä, että emme sitten koskaan ehtineet palauttaa Iprmanin Suomen Urheilumuseosta varastamaa Helsingin olympialaisten naisten keihäänheiton kultamitaliin kantanutta keihästä sille ainoalle oikealle omistajalleen, eli Dana Zatopkovalle, joka kuoli helmikuussa 2020. Mutta päätimme, että seuraavana päivänä käymme kyllä kunnioittamassa haudalla tätä suurta koko urheilevan maailman arvostamaa pariskuntaa. Jotka olivat myös suuria Suomen ystäviä. Emil Zatopek voitti vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa 10 000 ja 5 000 metrin juoksut sekä maratonin. Dana Zatopkova voitti naisten keihäänheiton. Otimme taas porukalla ryypyn taskulämmintä kossua.
Katselimme aikamme Prahan linnan hienouksia. Kävimme Vituksen katedraalissa ja mietimme, että kyllä sitä hienoutta kannattikin rakentaa vähän yli 600 vuotta. Aloimme laskeutua Nerudovaa pitkin alas Mala Stranaan. Vieno tuuli toi kuitenkin aistimuksiimme tuoksun höpöheinästä. Niinpä päätimme suunnistaa kohti John Lennon seinää. Laskeuduimme kapeita pieniä katuja pitkin kohti Vltavan rantaa John Lennon Wallille. Siellä oli taas täysi meno päällä. Joku englantilainen koululaisten kuoro piti performanssia ja huomasimme yleisössä myös ystävämme Venlan ja Annikan. Halasimme pitkään. Oli kiva nähdä taas. Joimme jälleen putelistani hörpyt taskulämmintä kossua. Pidimme pienen hiljaisen hetken erään ystävämme, sihteerikön muistoksi, joka kohtasi väkivaltaisen kuoleman kaksi vuotta sitten. Ihmisen, joka ei koskaan tässä maailmassa halunnut kenellekään toiselle ihmiselle mitään pahaa. Kossu oli kuitenkin jo loppu.
Päätimme siirtyä viereiseen John Lennon pubiin. Yllätykseksemme siellä meidät ottikin ystävällisesti vastaan baaritiskillä tuttu mies. Tibenius oli siirtynyt pubin pitäjäksi Prahaan. Tibenius ohjasi meidät pubin sisäpihalle viihtyisälle ja vihreälle terassille istumaan. Kohta edessämme oli huurteiset Pilsner Urguell tuopit ja Becherovka snapsit. Tibenius laittoi grillin lämpiämään ja kohta saisimme herkutella tsekkiläisillä saksanhirvi- ja villisianmakkaroilla. Juttelu oli vilkasta ja iloista. Herra48 kertoi, kuinka hän oli tehnyt hyvän tilin Fuengirolassa puhelinmyyjänä ja Waterman2 piti meille Olli Suominen- aiheisen tietovisailun. Waterman2 kertoi, että Suomisen Olli yllättää on hänen suosikkielokuvansa, koska siinä Olli päättää lopettaa juopottelun ja huonon elämän ja lukea itsensä ylioppilaaksi ja hankkia itselleen tyttöystävän. Me kaikki olimme samaa mieltä siitä, että se on hyvä elokuva. Kohotimme maljan Olli Suomiselle. Aurinko paistoi lämpimästi siihen suojaiselle sisäpihalle. Tunnelma oli hieno. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä toisilleen. Ja minä tiesin, että pääsen viimeinkin lunastamaan sen lupaukseni tarjota Hottis Puumalle ne oululaiset terwasnapsit. Pieni lituska pullo oli taskussa. Koronasta huolimatta hauskaa wapun aikaa kaikille seksisaittilaisille
.https://www.youtube.com/watch?v=hHByfou4kuE
Ainiin sitähän ei kai enään oo. 
Loistavaa tarinaa taas.
Ensi vuonna jälleen uudelleen – Děkuji Granado!
