Sama dunkkiksen katku oli kiinnittänyt huomiota jo joitakin päiviä sitten, ja voimistunut vähitellen etovaksi. "Pääsisinköhän täällä suihkuun", Vladimir ajatteli.
Suihku josta Vladimir oli hetkeä aiemmin haaveillut herätti herätti sankarimme vaivoin, niin jäänkylmänä kuin se tarjoiltiinkin. Lattialla kuolemankankeana Vladimir ei oikein osannut arvioida mikä raaja osoitti minnekin päin; silmiä siristellen hän tunnisti kasvoja vasten tähdätyn Tokarevinsa.
Samassa ikkuna lensi säpäleinä sisään, kun pelkkään nahkaliiviin ja buutseihin pukeutunut karjapaimen hyppäsi sisään. ”Nyt perse pystyyn, apina” hän huusi Vladimirille ja osoitti tätä suonikkaalla tykillään ja revolverilla.