Tuskin Vladimir oli ravistanut viimeiset vodkatipat hepistään kun hänen vaimonsa könysi ylös yhteisestä aviovuoteesta, huomasi vodkalasin, kaatoi sen kurkkuunsa ja painui aamuröökille huomenta sanomatta tai pusua antamatta. Vladimir huokaisi; vaimo kohteli häntä halveksien, poika sai koulussa surkeita numeroita ja valitti kaikesta, vakkarihoro ei enää edes teeskennellyt kiinnostunutta, alussa unelmatyöltä tuntunut duuni trollitehtaassa oli monen vuoden jälkeen alkanut maistua puulta, ja nyt, tehtaaseen lähdön sijaan, Vladimir olisi halunnut rojahtaa takaisin sänkyyn kun siinä kerrankin oli kunnolla tilaa hänelle eikä kukaan kuorsannut korvan juuressa.