”Oma apu, todellakin paras apu”, mietti Vladimir kaataessaan jo toista hömpsyä viskipullostaan, kun ulkoa kuului valtava räjähdys. Hetkeäkään empimättä Vladimir maastoutui baarijakkaroiden sekaan. Sitten tuli hiiren hiljaista.
Vladimirin sydän pamppaili ja kesti ikuisuuden ennen kuin hän uskalsi raottaa silmiään. Ikkunan takana näytti olevan sotilasmainen hahmo ja siristäessään silmiäään Vladimir oli erottavinaan pubin peiliseinän kautta tämän selkämyksessä neljä kirjainta.
” o -m- o -p”, Vladimir yritti tavata kirjaimia peilin heijastuksesta. Bubissa leijaili räjähdyksen jäljiltä vielä pölyä, eikä hän ollut todellakaan varma näkikö hän oikein. Vladimiria ei ollut koskaan pelottanut näin paljon. Kun Vladimir kuuli askeleet rikkoutuneella lasilla, hänen henkensä salpautui silkasta kauhusta. Hän sulki silmänsä ja ...
Paniikki meinasi iskeä Vladimirin mieleen, mutta samalla hän huomasi pienen värieron ja raot lattialla. Hän tajusi että siinä on salaluukku. Onneksi Vladimir aina kantaa mukanaan salaluukkujenavausvempainta. Varovasti hän avasi salaluukun ja pudottautui pimeään.
Vladimir havahtui iloiseen lapsen ääneen: "Iskä, mitä sä siellä? Naapurin Iljan autotallista löyty jänniä papatteja. Kokeiltiin, eiks ollukkin aika jyty?"
Vladimir kömpi ylös kolostaan, nappasi poikansa syliinsä ja vihellellen lähti kohti uusia seikkailuja. Jotka jo odottivatkin heti kulman takana. Heti sivukujalle käännyttyään Vladimir joutui yllätetyksi.
Nooh, siinähän äitee tutkii Ladan moottoriongelmaa ja setä neuvoo sitä takapuolelta. Ovat kyllä unohtaneet vielä avata konepellin, eiköhän mennä takaisin mistä tultiin