[Vieras0263]

Olen itse jo jonkin aikaa kiinnostunut sokerideittailun perusajatuksesta kuultuani ja luettuani tuosta kyseisestä käsitteestä joskus jostakin.

Wikipedia, vapaa tietosanakirja, mainitsee asiasta seuraavaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokerideittailu

Ja lisäksi sokerideittailu on aika ajoin ollut myös otsikoissa: https://yle.fi/uutiset/3-9617763

Jälkimmäinen artikkeli viittaa siihen, ettei loppupeleissä oikeastaan edes tarkasti tiedetä, mikä toimii vedenjakajana käsitteiden prostituutio ja sokerideittailu välissä vai voisiko näiden ajatella olevan jopa sama asia, jossa jälkimmäinen vain on hienostuneempi termi seksin myymiselle.

Olen alun alkujani ollut aiemmin siinä käsityksessä, että sokerideittailussa toinen osapuoli oikeasti olisi hyvin varakas tai jopa rikas, jotta pystyy maksamaan kohtuullisen suuriakin summia sugar babelle kuukausittain eli voitaisiin periaatteessa ajatella jopa summia, jonka perässä on neljäkin nollaa kolmen sijaan. Ainakin tällaisenaan kiehtoisi ajatus sokerideittailusta ja tulisi kyllä niin vesi kielelle, että olisin jo melko uskollinen sille yhdellekin sokerisedälle, jos sellaisella vaan olisi pätäkkää sen verran, ettei tarvitsisi paljon muita setiä rahoittamaan nykyistä elämänmenoa ja opiskeluja sun muita elämää kehityskelpoiseen suuntaan vietäviä ihania toimenpiteitä, ja lisäksi tietenkin palvoisin ja hellisin maasta taivaisiin sellaisen ihmisen niin monella eri tavalla ja osa-alueella kuin mitä vaan mielikuvitus ja luovuus antaisi myöten. Enkä toisaalta tiedä, onko se sokerideittailun ajatus siinä suhteessa sen kiehtovampaa kuin tämä nykyinen huoraaminen, jos vastiketta ei yhden sugardaddyn toimesta tarjottaisi kuin muutama satanen kuussa.

Unelmointi kaiketi silti on aina sallittua, hyvän mauttomuuden rajoissa tietenkin...

Millaisia ajatuksia muilla foorumilaisilla on herännyt sokerideittailun ajatuksesta, kyselee Johanna tätä viestiään näpräillessään...?

[Vieras0076]

Viisinumeroista summaa ei taida kyetä kovin moni Suomessa maksamaan. Vaatii verotuksen puolesta melkeimpä kuusinumeroisen kuukausitienestin siltä sugardaddyltä jos aikoo muutakin kuin sugarbabea elättää.

Toinen juttu on vielä haluaako maksaa vaikka kykenisi tuollaisen summan.

Luulisin, että suurelta osin näissä sokerikuvioissa pyöritellään saman suuruisia summia kuin normi hupakoinnissa.

[Vieras0263]

Viisinumeroista summaa ei taida kyetä kovin moni Suomessa maksamaan. Vaatii verotuksen puolesta melkeimpä kuusinumeroisen kuukausitienestin siltä sugardaddyltä jos aikoo muutakin kuin sugarbabea elättää.

Voisi kuvitella, että erilaisten ketjufirmojen pyörittäjillä (lue: suuryritysten pyörittäjillä), jo kauemman aikaa enemmänkin kuin täydellä omavaraisuudella pyörineillä sijoittajilla ja lotossa tai suurarvonnassa päävoiton voittaneilla voisi olla varaa tuollaiseen huvitukseen, ja on kai heitäkin täällä viiden miljoonan keskuudessa varmasti ainakin joitakin tuhansia. Se vaan, missä vaiheessa jotkut heistä astuvat tämän asian kanssa estradille ja haluavat myöntää, että mahdollista kiinnostusta asiaa kohtaan voisi kenties olla...

Toinen juttu on vielä haluaako maksaa vaikka kykenisi tuollaisen summan.

No se on eri asia ja varmasti riippuu henkilökemiasta, eli jos henkisellä ulottuvuudella katsottuna tulee viimeisen päälle samoilla aallonpituuksilla hyvin juttuun, niin miksei tuollaiseen joku ennen pitkää suostuisi, sillä ei se raha ja materiakaan ole välttämättä se ainoa onnen tae vauraammilla ihmisillä, jotka ymmärtävät ihmissuhteiden ja läheisen sekä rakkaalta tuntuvan ihmisen kosketuksen henkisen arvon. Jo kolme nollaa kuukausimaksetun summan perässä tarkoittaisi meidänlaisilla huorilla mielellisellä tasolla melkoista kevennystä keskittyä jatkuvasti olemaan näkyvillä joka paikassa viimeisen päälle omaa edustustaan mainostaen joka ihmiselle. Ja joidenkin tuhansien kuukausimaksuun kykeneviä taas varmasti löytyy sitäkin enemmän meidän kunniallisten ja kunnollisten kansalaisten joukosta, kunhan vaan täällä Suomessa pitäisivät enemmän meteliä olemassaolostaan ja tarjolla olemisestaan. SugarDaters-sivustolla suomalaiset näyttävät laahaavan tässä sokerideittailuasiassa kuulemma muuta maailmaa jälkijunassa, mikäli aloitusviestissä linkittämääni Ylen artikkelissa mainittua tietoa on uskominen.

[Turskapappa]

Olen joskus moista harrastanut, mutta kuukausimaksun ensimmäisen luvun perässä oli vain kolme nollaa. Ei kuitenkaan pilkkua nollien välissä.

En oikein innostu ajatuksesta, että maksaisin jollekin ison summan uskollisuudesta. En kuitenkaan luottaisi siihen. En itsekään olisi uskollinen niin miksi maksaa siitä toiselle.

[Vieras0263]

No tämähän on hyvä kuulla, että alan harrastajaltakin voi saada kokemukseen perustuvaa näkemystä. Oliko sokerideittailussa mielestäsi jotakin valoisiakin puolia, jos haluat kommentoida kokemuksiasi? Ja kysyn senkin vuoksi vaihteeksi näin päin, ettei tämä(kin) keskustelunaihe mene nyt sellaiseksi skeptisen ennakkoluuloiseksi ja pessimistisyyttä kylväväksi aiheen puimiseksi, jollaisia olen tainnut joskus jossakin nähdä, muttei siitä sen enempää...

Ja minkälaista uskollisuutta tarkalleen ottaen tarkoitat? Jos siis ajatellaan, että uskollisuus voi olla yhdelle ihmiselle x-luokan tavaraa, toiselle xx-luontoinen asia ja kolmannelle taas xxx-materiaalia?

Minä ainakin olisin yllättävänkin uskollinen pitkälti sellaiselle osapuolelle, joka sponssaisi taloudellisesti sen verran paljon, ettei tarvitsisi ottaa kuin korkeintaan satunnaisesti keikkaa vastaan (jos sitäkään). Pystyisi paremmin keskittymään opiskeluunkin, kun ei tarvitsisi jatkuvasti jännäillä, milloin kovan työn tuloksena tulee taas se ja se asiakas, vaikka niitä tällä alalla toki riittääkin, mutta siihenkin on pitänyt nähdä kumminkin aika kiva määrä aikaa ja vaivaa. Ja kuitenkin uskollisuus samalla tarkoittaa minulle vapautta siinä mielessä, etten halua kokea olevani mikään kellariin kahlehdittu orja, mutten myöskään halua asua samassa osoitteessa, koska tässäkin tapauksessa kokisin olevani sidottu ja yksityiselämäni asiat eivät säilyisi yksityiselämäni asioina. Kuitenkin voisin kuvitella tapaavani samanlaista kemiat yhteensopivaa ihmissielua useinkin kuukautta kohti ja samalla toivoisin kuitenkin, ettei mustasukkaisuus maksavalla osapuolella astuisi turhan helposti ja aiheetta kuvioihin.

Ja tuskin lakkaisin olemasta uskollinen sellaista ihmistä kohtaan, joka todella sponssaisi elämääni siten, ettei vaan tee mieli hankkia lisätienestejä muualta. Ja uskollisuudessa ei olisi haastetta läheskään samalla tavalla, jos siis olisi jonkinlainen mustaa valkoisella -sopimus tehty ja rauhassa mietitty sokerisuhteen säännöt, sillä ne eivät ole kirjoittamattomia, vaan perustuvat jokaisella meistä eli uniikeilla omanlaisilla yksilöillä ja kahden yksilön välisellä suhteella jonkinlaisiin tietynlaisiin mieltymyksiin, toiveisiin, rajoihin ja sääntöihin, jollaisia tietenkin ehdottomasti tulee vaalia ja kunnioittaa, ja tuon tavoitteen saavuttamiseksi, jotta kumpikin pystyy pysymään mahdollisimman rehellisenä ja uskollisena päätökselleen, olisi hyvä olla jokin paperinen dokumentti, jollaisen nyt kirjoittaa täysin keskittyneenä ja ajatuksen kanssa yhdessä illassa tai parissa ja jollaista pystyy täydentämään toki myöhemmin.

[Lifti]

Onko tää se juttu jossa nainen, mies tai määrittelemätön sukupuoliolento sanoo ettei oo huora mut saat vetää perseeseen jos annat pari sataa. Sit ku sitä on pari vuotta vedetty perseeseen parista sadasta/laaki ni se myöntää  olevansa huora . Oliko tuossa sokerideittailu tiivistelmä?

Yrittääkö tässä joku idiootti selittää että on keksinyt just tällaisen uuden jutun jossa rahalla vois ostaa seuraa. Onko kyseessä maksullinen seura? Siis wau, mistä näitä taruolentoja voi löytää? Mä olen kymmenen vuotta rukoillut että joku vuokraisi itseään tunniksi mulle, esittäisi nauttivansa ja haluaisi katsella kun soitan persehuilua. Koska tää tulee suomeen? Ja siis, mä en halua mitään huoraa vaan sokerisen deitin!

Nimimerkillä - pikkusuolaista

[Gentleman]

^ Oon ollu aina sitä mieltä, että sokerideitti=huoraamista. Se on vain hieno muotisana seksityölle kun ei kehdata puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

[Vieras0076]

En oikein innostu ajatuksesta, että maksaisin jollekin ison summan uskollisuudesta. En kuitenkaan luottaisi siihen. En itsekään olisi uskollinen niin miksi maksaa siitä toiselle.

Itse olen joskus pohtinut aihetta kuukausirahasta. Kun tuo uskollisuus ei myöskään minua kiinnosta, turskan kannalta kk-diilin eduksi voisi ajatella tuttuuden, helpommin sovittavat ajat... Nämä on aikalailla samoja kuin vakkariuden edut.

En ole täysin varma haluaisinko myöskään sitoutua tapaamaan samaa tyttöä esimerkiksi montaa kertaa kuussa. Mahdollisesti.

Itse päädyin siihen, että käytännössä taksa per tunti pitäisi olla edukkaampi, että minunkaltainen turska jotain hyötyy sokeridiilistä vs. vakkarihupakko.

Tästä syystä en ole vaivautunut kaivelemaan aihetta enempää.

[Vieras0263]

Onko tää se juttu jossa nainen, mies tai määrittelemätön sukupuoliolento sanoo ettei oo huora mut saat vetää perseeseen jos annat pari sataa. Sit ku sitä on pari vuotta vedetty perseeseen parista sadasta/laaki ni se myöntää  olevansa huora . Oliko tuossa sokerideittailu tiivistelmä?

Yrittääkö tässä joku idiootti selittää että on keksinyt just tällaisen uuden jutun jossa rahalla vois ostaa seuraa. Onko kyseessä maksullinen seura? Siis wau, mistä näitä taruolentoja voi löytää? Mä olen kymmenen vuotta rukoillut että joku vuokraisi itseään tunniksi mulle, esittäisi nauttivansa ja haluaisi katsella kun soitan persehuilua. Koska tää tulee suomeen? Ja siis, mä en halua mitään huoraa vaan sokerisen deitin!

Nimimerkillä - pikkusuolaista

Kyllä tämä on ollut ihmisten tiedossa jo ainakin joitakin vuosia, ellei pidempäänkin. Ja joo, voi kyseessä olla hienovaraisempi ilmaus asialle, että "haluan löytää huoran, jolle maksan sopimuksen mukaan sen verran paljon kuin hän vain pyytää nautinnollisesta puuhastelusta säännöllisesti ja tarpeeksi usein".

En oikein innostu ajatuksesta, että maksaisin jollekin ison summan uskollisuudesta. En kuitenkaan luottaisi siihen. En itsekään olisi uskollinen niin miksi maksaa siitä toiselle.

Itse olen joskus pohtinut aihetta kuukausirahasta. Kun tuo uskollisuus ei myöskään minua kiinnosta, turskan kannalta kk-diilin eduksi voisi ajatella tuttuuden, helpommin sovittavat ajat... Nämä on aikalailla samoja kuin vakkariuden edut.

En ole täysin varma haluaisinko myöskään sitoutua tapaamaan samaa tyttöä esimerkiksi montaa kertaa kuussa. Mahdollisesti.

Itse päädyin siihen, että käytännössä taksa per tunti pitäisi olla edukkaampi, että minunkaltainen turska jotain hyötyy sokeridiilistä vs. vakkarihupakko.

Tästä syystä en ole vaivautunut kaivelemaan aihetta enempää.

Olen ainakin itse kallistunut viime aikoina sellaiseen suuntaan, että olisin nimenomaan valmis neuvottelemaan kaikenlaisia diilejä vakkareilleni perustuen juurikin heidän aktiivisuuteen eli esimerkiksi että mitä useammin joku käy kuukauden aikana, niin sitä edullisemmaksi tulisi yhden yksittäisen tapaamisen hinta. Eli siis toisin sanoen palkitsisin aktiivisuudesta niitä, jotka haluavat säännöllisissa tapaamisjärjestelyissä olla eniten aktiivisina ja tavata usein. Ja myös muusta aktiivisuudesta, joka hyödyttäisi omaa toimintaani jollakin tavoin, tavallaan tulisi palkinto jonkinlaisena hinnan alennuksena. Ja juuri tuo, että tuntee toinen toisensa tavat, toiveet ja mieltymykset ensimmäisen tapaamisen jälkeen paremmin, jotta pystyy toiselle osapuolelle tarjoamaan kaiken sen nautinnon välittömästi ja kohdennetummin ilman välikysymyksiä ja tunnusteluja, voisi aktiivisuudesta hinnan alennuksilla palkitsemisen lisäksi myös olla yksi peruste sille, miksi tuollaisen järjestelyn miettiminen jonkun kanssa ei nyt ainakaan kuulostaisi välttämättä ihan järjettömältä ajatukselta. Sanooko sitä sitten sokerideittailuksi tai vakkaroinniksi, niin se kai on jokaisen oma asia. Ja olen kyllä ymmärtänyt asian niinkin, että yllättävän monet palveluntarjoajat eivät tarjoa vakkareilleen välttämättä oikein mitään isompia etuja, mutta sokerideittailijat taas ovat enemmänkin suostuvaisia neuvottelemaan ja sopimaan kaikenlaisia taloudellisia diilejä, jotta varmemmin päästään molempia osapuolia hyödyttävämpään yhteisymmärrykseen asioista.

[Vieras0074]

Raja sokerideittailun sekä perinteisen rikas vanha mies ja nuori kaunis nainen avioliitossa -yhdistelmän välillä on veteen piirretty. Jälkimmäisessäkin korkeampi elintaso vaihdetaan käytännössä seksiin. Lisäksi joillain miehillä elää alitajunnassa vielä vahvana tarve lisääntyä mahdollisimman paljon ja useamman kumppanin kanssa, joten tuo palvelee sitäkin. Suomea epävakaammissa ja sukupuolten tasa-arvon kannalta vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa avioliitto tuo naiselle kyllä myös huomattavasti sosiaalista turvaa, jota pelkkä sokerideittailu ei tuo.

[Vieras0074]

^^Hinnoittelun tekeminen houkuttelevammaksi usein palveluja ostaville asiakkaille varmaan sopisi monelle. Osa turskista hakee tietysti  kokemuksia mahdollisimman monen eri palveluntarjoajan kanssa, mutta on niitäkin, jotka kävisivät mieluiten yhden tai kahden vakkarihutsun luona. Kaikille seksi ventovieraan kanssa ei ole yhtä helppo ajatus, joten voi ola että homma sujuu sitä paremmin mitä enemmän asiakaspalvelija tulee turskalle tutuksi. Minähän en esimerkiksi mielelläni tutustu ollenkaan uusiin ihmisiin, mutta pakko on ollut, jos on mielinyt saada extrapillua. Tällaisille miehille mahdollisimman houkutteleva sitouttava palvelu sopii siis varmasti erittäin hyvin.

[Vieras0263]

Olen itsekin ollut siinä käsityksessä, että tuollainen järjestely sopisi varmasti monelle sellaiselle, joka arvostaa samaan aikaan paitsi asiansa osaavaa ja kokenutta palveluntarjoajaa, niin myös käyntiaktiivisuuteen perustuvaa hintapolitiikkaa, johon liittyen voisin alkaa tekemään omia luonnostelmiani, mutta ei siitä asiasta sen enempää.

Ja uusiin ihmisiin tutustumisesta puheen ollen, eikös sen voisi ajatella myös rikkautena, että oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä eikä vain pitele elinikäisesti käsissään niitä yksiä ja samoja tutuimpia...? Tai siis että sillä tavalla toimiessaan saa enemmän vertailukelpoisempaa kuvaa, millaisiin ihmisiin tutustuminen on todellisuudessa ollut aidosti tutustumisen arvoista, koska sitähän ei voi täysin tarkasti tietää, jos ei ole joitakin uusia tuttavuuksia ikinä kertaakaan aiemmin elämässään tavannut.

[Vieras0164]

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta sokerideittailusta, mutta joskus katsoin aiheesta muutaman dokumentin sekä vierailin jollain aihetta koskevalla sivustolla. Toisesta dokumentista jäi kyllä mieleen, että niissä sekoitettiin aika lahjakkaasti ihan normi hupakointi ja sokerideittailu toimittajan toimesta. Lienekö ollut sitten tarkoituksenmukaistakin... Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sokerideittailuun liittyy enemmän seurustelun piirteitä ihan seksin lisäksi, siis kahvilla käyntiä, illallisia, shoppailureissuja yms. Tai ainakin näin suuressa maailmassa. Ehkä joku asiaa tuntevampi voi kertoa tästä lisää?

Mitä taas tuohon hinnoitteluskeemaan tulee, niin uskoisin sille kyllä löytyvän vastakaikua. Kyllähän se turskankin egoa lämmittää, kun asiakasuskollisuus palkitaan ihan konkreettisestikin jollain pienellä huomionosoituksella. Tai ainakin minun kohdallani se toimisi, jos tällaiseen järjestelyyn jonkun kanssa päätyisin.

[Vieras0263]

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta sokerideittailusta, mutta joskus katsoin aiheesta muutaman dokumentin sekä vierailin jollain aihetta koskevalla sivustolla. Toisesta dokumentista jäi kyllä mieleen, että niissä sekoitettiin aika lahjakkaasti ihan normi hupakointi ja sokerideittailu toimittajan toimesta. Lienekö ollut sitten tarkoituksenmukaistakin... Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sokerideittailuun liittyy enemmän seurustelun piirteitä ihan seksin lisäksi, siis kahvilla käyntiä, illallisia, shoppailureissuja yms. Tai ainakin näin suuressa maailmassa. Ehkä joku asiaa tuntevampi voi kertoa tästä lisää?

Mitä taas tuohon hinnoitteluskeemaan tulee, niin uskoisin sille kyllä löytyvän vastakaikua. Kyllähän se turskankin egoa lämmittää, kun asiakasuskollisuus palkitaan ihan konkreettisestikin jollain pienellä huomionosoituksella. Tai ainakin minun kohdallani se toimisi, jos tällaiseen järjestelyyn jonkun kanssa päätyisin.

No siis et tosiaankaan ole ensimmäinen, joka on ymmärtänyt sokeroinnin myös niin sanotusta seurustelu/seuranpitonäkökulmasta. Olen nimittänyt itseäni joissakin yhteyksissä seuralaispalveluntarjoajaksi, joka antaa käsitteenä ymmärtää seuran merkityksen laajemminkin kuin vain seksipalvelujenmyynnin näkökulmasta. Siksi seuralaispalveluntarjoajana kynnys alkaa tuottamaan myös sokerointia lähempänä olevaa mallia ei välttämättä olisi kovinkaan korkea.

Ja ei, vaikka käytänkin seurallisia käsitteitä, niin edelleenkään en ole tainnut yhden yhtäkään Seuraa elämäni aikana lukea...

[Viola]

Toimii myös niin päin, että nainen on se jolla lompakko mistä maksaa.
Silloin kun mulla oli aikoinaan enemmän rahaa, aikaa, kärsivällisyyttä ja rahaa  olin jonkin aikaa eräälle sugarmama.
Paljon tuli ostettua ja maksettua. Vastineeksi sain hyvää seuraa. Seksi ei ollut se juttu vaan nimenomaan seura, lounaat, valokuvia, yhdessä shoppailua, keskusteluja, huomiota...
Tykkäsin.
.

[Vieras0263]

Niin ja tuohon Violan viestin jatkeeksi voisi sokerideittailuun lisätä myös matkustamisen. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja siis olisin itse kyllä todella otettu ja kiihotun pelkästä ajatuksesta, jos joku huomioi minua muussakin yhteydessä kuin vain makuuhuoneen puolella, eli siis juuri monipuolisempaa seuran viettoa, kuten lounastamista, shoppailua, koti-iltoja ja tuollaisia.

Mutta, arvostavatko monet nykypäivän miehet tuollaisia asioita meidän arvon naisten kanssa ja kuinka moni on valmis maksamaan siitä? Maksetaan kyllä makuuhuoneen puolella vietetystä ajasta, mutta me naiset nautimme parhaassa tapauksessa monesta muustakin asiasta kuin vain siitä kolmessa eri kulmassa jyystämisestä, vaikkei siinäkään toki mitään vikaa sinällään ole vaan päinvastoin.

Mutta olen miettinyt, missä ovat ne miehet, jotka arvostavat muitakin asioita ja seuranpitoa ynnä muuta seurustelunomaista ajanvietettä kuin vain sänkypuuhia naisessa, ja ovat samaan aikaan vieläpä valmiita maksamaan siitä kokonaisvaltaisemmasta seurasta, koska on aivan selvää, että tässä maailmassa joistakin miehistä sen vain huomaa, että he saattaisivat olla muunkin kuin vain lakanapainin perässä, eikä sitä jotakin erityislaatuista seuraa nyt vaan välttämättä saa ihan niin helposti tuolta ilmaispuolelta. Jotkut kaipaavat juttuseuraa, ajatustenvaihtoa, syvällis-henkistä keskustelua, tukea ja kuuntelijaa sekä mitä näitä nyt on. Vaikka joskus vain jotakuta sellaista, jonka viereen käpertyä yöksi, koska se joku osaa sanoa juuri ne oikeat taikasanat. Minulla on kaikesta tällaisestakin seuranpitämisestä ehtinyt omassa elämässäni kertyä kokemusta.

[Vieras0076]

Tuli tuosta matkailusta mieleen sokerideittailun huonona puolena yksityisyyden säilyttäminen molemmin puolin.

Matkalle ulkomaille voi olla haastavaa lähteä yhdessä jos et halua paljastaa nimeäsi ja ehkä myös syntymäaikaa.

Toki molemmat voi hankkia erilliset lennot, mut menee ehkä vähän vaikeaksi...

Noihin lounastuksiin, shoppailuihin ynnä muihin osallistuminen voi olla ok, mutta itse en olisi siihen valmis silloin kun taksamittari raksuttaa.

Eli sen sokerideitin pitäis sit nauttia minun seurasta ihan oikeasti. Muuten se varmaan hoitais noi omien kavereidensa kanssa 

[Unlimited]

No mulla on ollut itse asiassa haave pitemmän aikaa johon liittyy muutakin kun kolmesta kulmasta jyystäminen.Eli jos vaan löytyis niin mieluusti vuokraisin ajoittaisen tyttöystävän ihan tommoiseen enempi,vähempi sosiaaliseen seurusteluun mistä vois muodostua hyvinkin henkisesti avartava kokemus.Tää ei tarkoita et olisin mitenkään impotentti mut seksi ei olis pääpointti...eikä ees pakotettu uskollisuus mikä musta on vähän turhaa painolastia mikäli se ei perustu molemminpuoliseen aitoon halukkuuteen.
Eli pitäis olla tommoinen suht älykäs nuori nainen joka osais sujuvasti myös keskustella asioista eikä jonkinmoinen integriteettikään olis pahitteeksi.Luonnollisesti maksaisin siitä et joku yrittää nyt jotenkuten olla mieliksi...mutta ei liikaa.Eikä tommoinen hyvä fyysinen kuntokaan olis pahitteeksi.Anyway friends with benefits seura kelpais mainiosti.Niin että jos ketä kiinnostaa niin yv:tä saa heitellä niin siinä mukavampi vaihtaa ajatuksia.

[Vieras0076]

Eli jos vaan löytyis niin mieluusti vuokraisin ajoittaisen tyttöystävän ihan tommoiseen enempi,vähempi sosiaaliseen seurusteluun mistä vois muodostua hyvinkin henkisesti avartava kokemus.

Minkäs verran olisit tuosta sosiaalisesta seurustelusta valmis maksamaan?

Mennäänkö hupakoiden normitaksoilla vai jollain muulla?

[M.U. Tiainen]

^ Kyllä se maksaa, kysy vaikkapa Niko Ranta- aholta. Ei riitä rahat pottunokilla, jollain Dubain sheikillä ehkä riittää.