Voisi varmaankin olla ihan mukiinmenevän koominen veto jonakin päivänä huumorimielellä tekeytyä joksikin katuprostituoiduksi seisten vaan kadun varressa patsastelemassa ja yrittäessä raflojen puolella sopuisasti kaikkiin ihmisiin tutustuen tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa jokaista varmuuden vuoksi mielistellen, ettei nyt ainakaan karkottaisi pois ketään potentiaalisia katuhutsuista kiinnostuneita asiakasehdokkaita.
Ja kun jatketaan tätä ajatusleikkiä, niin kun sellainen katuhutsuista asiakkuusmielessä kiinnostunut sitten ennemmin tai myöhemmin tulee ja kyselee minulta erinäisistä asioista liittyen itseeni ja alaani sekä palveluihini, niin otan tietenkin tekaistun alakuloisen ja mielensäpahoittaneen sekä täysin pohjalle poljetun raukan ilmeen, todeten siihen perään samalla, miksi ja miten paljon elämä vituttaa ja masentaa siksi, kun ei se rakas ystäväni tai siltä alun perin näyttänyt (eli armoton, häpeämätön ja orjuuttava ihmiskauppiaani) noudattanutkaan lupaustaan sopuisasta yhteistyöstä ja liikesuhteestaan, vaikka hänellä olikin toiveikkaan ja kiusallisen houkuttelevan näköinen Pepsodent-hymy, jolla ainakin teki hyvän ja luottamusta herättävän näköisen ensivaikutelman, jos ei sen jälkeen juuri muuta vaikutusta tehnytkään jatkossa.
Sitten voisi tuolla tekaistulla ja synkällä ilmeellä, naama ruttuisen näköisenä, muka ahdinkoisesta ja poljetusta olostaan johtuen edelleen jatkaa ja tarkentaa, että eihän se alun perin kunnialliselta ja välittävältä näyttänyt arvon majesteetti antanutkaan minulle kunnollista tasajakoa keikalta tulevien rahojen suhteen ensimmäisestäkään keikasta alkaen (vaan antoi palkaksi pelkät jämäkolikoiden hilut ja nekin korkeintaan, jos oli harvinaisen hyvä päivä kyseessä).
Saati että se arvon majesteetti vieläpä kehtasi ja jätti huomioimatta kokonaan netissä käytävän mainonnan eli netin antoisan aikakauden, ja sen vuoksi nöyryyttäen pakotti minut menemään kadulle huoraamaan vaikkapa ilman villasukkia hyiseen pakkaseen, varsinkin jos hätäisestä muonarahasta oli noin sentin tarkkuudella huutava pula. No, mikäpä siinä, katu onkin loistava mainostuspaikka niille, joilla ei internet-yhteys toimi lukitussa häkkikellarissa orjana asumisen vuoksi. Vaan miksipä toisaalta pitäisikään netin siellä häkkikellarissa toimia, jos ei ole tietoakaan vapaan ihmisen ylellisyyksistä ja perusmukavuuksista, joita sillä arvon majesteetilla on...?
Jos siis nyt jokseenkin tälleen kuvaamallani tavalla meni sen mielikuvituksellisen satuolennon eli arvoisan katuhutsun käsikirjoitus tuossa oman mielikuvituksen vallassa sepitettyyn ja kuvitteellisen elokuvan tragi-komedialliseen kohtaukseen.