^ Totta. Rahalla voi saada seksiä, mutta ei kestävää ja hyvää parisuhdetta, se perustuu ihan muihin juttuihin. Toki raha ja valta kiinnostaa naisia, se liittyy ihan biologiaan, mutta sitä muutakin on oltava. Eikä se raha ole kuitenkaan edellytys parisuhteelle, ainakaan kaikille naisille.
Kestävää parisuhde. En tiennyt, että olet humoristi. Kaikki parisuhteet on ennemmin tai myöhemmin purjeessa, jolloin ratkaistaan katkeaako yhteiselo vai jatkuuko kauniit ja röyhkeet vielä yhden jakson verran. Harvemmat suhteet kestää koko elämän enää tänä päivänä, kun se maailman tärkein ihminen on MINÄitte. Puolet avioliitoista päätyy eroon juuri koska ei siedetä sitä, että se mies ei ole sellainen unelmien prinssi, joksi nainen on sen omissa unelmissaan kuvitellut. Naiset kyllästyvät, miksei miehetkin samaan kumppaniin ja haluaa kokeilla jotain uutta ja erilaista, vaikka pullantuoksuinen ja äveriäs Jari-Matti tekisi kaiken oikein. Forkalta poistuneen metsänpedolla om jossain langassa erinomainen analyysi naisten tarpeista ja koska ukko on hyödytön, se heivataan laidan yli kylmästi, ja uusi Stefu on jo ovella Bemarin kanssa.
Niin, miten sen nyt tässäkin asiassa ottaa... Olisiko, tämän nykypäivän tilanteen huomioon ottaen, kestävä parisuhde aina ja kaikissa tapauksissa ennemmin tai myöhemmin turhaksi osoittautuva taakka, vai halutessaan tarkasteltuna sitäkin palkitsevammalta tuntuva ulottuvuus, joka herättäisi joskus myöhemmin kiitollisuutta ja arvostusta siinä vaiheessa, kun tilastollisesti olisi jopa todennäköisempää, että niin pitkään jatkuneen parisuhteen olisi pitänyt jo hajota eikä säilyä mitenkään yhtenäisenä, jos niin kävi monille muillekin...? Vai voiko sitä samaa naamaa kaikkien vaivannäköjen ja ratkiriemukkaiden solmukohtien selvittämisen jälkeen enää arvostaa kiitollisena sen vuoksi, että siihen pääsi kyllästymään ja turhautumaan niin pahanpäiväisesti, ja koska aidan sisäpuolelta loppuun laidunnetun näköisen maan ulkopuolella eli aidan toisella puolella niityt vihertävät sanoinkuvaamattoman näköisesti ja silminnähden loputtoman kauas...?
Jos eläimiä voisi haastatella kädellisten eli käsikkäin kulkevien ja runkkaamaan kykenevien Homo sapiensin edustajien tavoin, niin kyllähän sitä tosissaan pohtisi, millainen parisuhdekäsitys milläkin pikkunisäkkäällä ja vähän kai suuremmillakin on ja montako parisuhdetta voi olla elämänsä aikana hyvällä omallatunnolla olla... Voiko sellaisia vaihdella joka päivä kuin sukkaa vai voiko niitä olla vain se yksi, joka on jumalallisen liiton ja siunauksen mukainen ja siten sinetöity luonnonmukaisen elämän symboli, joka voi parhaimmillaan olla ihastuttava lisä jonkun CV-papereissa tai kenties jopa vieläkin tärkeämpi CV:n aitoustodistus sen ennaltaehkäisemiseksi, ettei menetä mahdollisuuttaan päästä sinne taivaallisempaan menomestaan, josta saa potkut ja ikuisen porttikiellon, jos rikkoo kymmenen käskyn kai joidenkin uskovien mielestä perustuslakiin verrattavissa olevia elinehtoja.
Nii-in, mikähän niissä naisissa on vikana... Hyvät ja ihanat miehet aina heivataan kylmästi vaan menemään...
Mikäkö naisissa on vikana? Minäpä kerron. Nyt kynä ja paperia esille Anniina. Nyt tulee tärkeä tiedoite. Naiset tuppaavat rupsahtamaan viimeistään siinä neljän kympin kieppeillä, ja lopettavat pitämään itsestään huolta. Se kaunis seksiobjekti, jonka kanssa meni naimisiin olikin vain huijausta, kun me miehet vain parannutaan kuin viini vanhetessaan. Kuin Alkon halpis omenaviini, mutta kumminkin. Ei se käy, että elinikästä ole takuuta tuotteen kestävyydessä, se on petosta.
Juuri tästä minä puhuin: naisen utopiasta. Hyviä ja ihania miehiä ei ole olemassakaan, muualla kuin naisen omassa mielikuvituksessa. Tai sitten ne ihanat miehet on homoseksuaaleja, mikä ei auta naisia yhtään. Päinvastoin. Tosiasiassa miehet vaihtavat nuorempaan, kun sitä vanhaa ei enää jaksa sekstailla tai se nainen osoittautuu luonnevikaiseksi hirviöksi, joka pomottaa miestä kotona. Eihän se käy. Onko se tasa-arvoa? Ei ole.
Katsopa Anniina tv-sarjaa Modernit miehet Yleltä, niin tiedät miehenä olemisen kestämättömästä tuskasta kaiken.
Yleistyksen makua juolahtaa mieleeni tuota lukiessa, mutta mikäs siinä, niin kuin siinäkin, että yleistyksen jatkeeksi sitten suuremman johtopäätöksen valokeilassa on täsmälleen tietynlaista ja yhdestä näkövinkkelistä tuijottavaa, ilmeisesti koko totuudeksi tarkoitettua ja niputettua asiasisältöä. Voihan sen ikääntymisen tosiaan nähdä tuollaisessa valossa, että mitään lumoavan hohdokkaita maisemia ei tietyn pisteen jälkeen ole luvassa ja että koko peli on siltä osin menetetty. Sillä eihän sellaisia ikääntymisen tuomia merkkejä nyt voi ottaa tosissaan samalla ihaillen niistä juonteista, rypyistä ja arvista kumpuavia havaintoja, että sellaisia merkkejä kantavat ovat tehneet elämässään mitä kukin on parhaaksi on nähnyt, hiellä ja vaivalla itselleen arvokasta ja elämänmittaista matkaa kasvaen sisäisesti ja toivon mukaan vahvistuen erilaisten oppimiskokemusten kautta.
Ai niin, mutta kun eihän meissä naisissa saa olla oikeastaan mitään sisäistä kauneutta tai ainakaan sillä ei ole arvoa, koska suurin ja ainoa arvo syntynee kai juuri sillä, miten herkullisilta ja nuorekkailta me säteilemme ulkoisesti niissä kuvissa, joille joidenkin on saatava tumputtaa huolella ja ajan kanssa kyseisiä kuvia palvoen ja jumaloiden. Siis sillähän on kaiketi vain väliä tietenkin eikä millään muulla.
Ja takaisin alkuperäiseen aiheeseen vielä palaten, niin olisihan se mieltä ylentävä arvonantoa nostattava seikka, kun joku oikeasti kertoisi minulle olevansa samaan aikaan psykiatri ja samaan aikaan pitävänsä tällaista ammatillisen toiminnan harjoittamista omassa jakorasiassaan täysin mielipuolisena. Eli siis ne viralliset hullun paperit olisivat melko kunnioitettava saavutus tämän alan toimijana, vaikkei sellaisia kukaan olekaan tähänastisessa elämässäni vielä harmikseni kirjoittanut. Pitäisi kaiketi seuraavalla tapaamisella valkotakkisen kanssa muistaa entistä painokkaammin ja naama punaisena vaatia sellaista itselleen. Sen jälkeen tietysti olisi paheen sijasta hyve myös sellainen arvonanto, että menisin jonkun seksuaaliterapeutin juttusille kuulemaan ja näkemään sen alan ammattilaiselta mustaa valkoisella -tyylisesti, kuinka jälkeenjäänyttä meininkiä ja lähinnä perversiota eli pervojen puuhaa on toteuttaa itseään tällä alalla.