[Viola]

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen todelliseen yhdenvertaisuuteen Euroopassa on vielä matkaa, kertoo tuore jättitutkimus. https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2020-lgbti-equality_en.pdf

Kuusi kymmenestä LGBT+-vähemmistöihin kuuluvasta eurooppalaisesta välttelee pitämästä kumppaniaan kädestä julkisella paikalla väkivallan, uhkailun tai häirinnän pelon vuoksi. Kolmannes vähemmistöjen edustajista joutuu välttämään kokonaan tietyillä paikoilla liikkumista.

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimukseen osallistui viime vuonna lähes 140 000 ihmistä EU-maista sekä Isosta-Britanniasta, Pohjois-Makedoniasta ja Serbiasta. Tutkimuksessa käytetyllä LGBT+-termillä viitataan laajasti erilaisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vastaavanlainen tutkimus toteutettiin myös vuonna 2012.

Vain hieman yli puolet tuoreeseen tutkimukseen vastanneista homo- ja biseksuaaleista tai transsukupuolisista aikuisista kertoi olevansa täysin avoimia suuntautumisestaan. Näin vastanneiden osuus tosin nousi noin 15 prosenttiyksiköllä kahdeksan vuoden takaisesta.

Samalla oli kuitenkin kasvanut myös syrjintää kokeneiden määrä. 43 prosenttia vastanneista kertoi tulleensa syrjityiksi edellisen vuoden aikana. Useampi kuin joka kymmenes oli kokenut suuntautumisensa vuoksi seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa.

Yleisten asenteiden osalta vastaajat kokivat suvaitsemattomuuden yleistyneen eniten Puolassa ja Ranskassa. Tilanteen nähtiin parantuneen voimakkaimmin Irlannissa, Maltalla ja Suomessa.

Suomessa tilanne on tutkimuksen mukaan muutenkin keskimäärin parempi kuin muualla Euroopassa.

Sunnuntaina vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää.

JOONAS LEHTONEN
joonas.lehtonen@iltalehti.fi

[Vieras0263]

En tiedä, kuinka paljon transsukupuolisia ihmisiä syrjitään kaiken kaikkiaan tässä maassa ja tähän alaan liittyen. Tietysti jonkinlaisissa sosiaalisissa ja yhteisöllisissä konteksteissa asia saattaa edelleen näkyä jonkinlaisena hienovaraisena piilosyrjintänä sekä asioiden ja porukoiden ulkopuolelle jättämisinä, ja sellaisten väitteiden todenperäisyyttä voidaan myös halutessaan kiistää, mutta haluaisin uskoa, että ihmiskunta on pikkuhiljaa alkanut oppimaan menneistä ja sytyttämään nyt jotakin valoja sinne yläkerrankin puolelle. Kenties tulevina vuosina ja vuosikymmeninä taustaltaan transsukupuolisiinkin kohdistetaan paheksunnan sijaan enemmän myötätuntoa ja tervettä uteliaisuutta kiinnostua elämänmyönteisemmällä ja heitä itseään paremmin tukevalla tavalla heidän elämästään, ja olen ainakin siinä suhteessa halunnut antaa niin oman ja täyden panokseni kuin mitä elämässäni naisena ja transtaustaisena sellaisena voin tällä hetkellä antaa. Kenties pystyn vieläkin suurempiin ihmetekoihin myöhemmin, jos sellainen on aivan välttämätöntä, mutta toivottavasti meillä elävillä esimerkeillä nyt pikkuhiljaa alkaa olla jonkinlaista elävämpää vaikutusta asioiden syy- ja seuraussuhteisiin sekä asenteiden kehittymiseen sen verran valoisampaan suuntaan kuin mitä asenteet ovat cisihmisiäkin kohtaan.