En tietenkään katso. Yöäks. Jotain pervojen puuhaa.
No tietenkin monien mielestä sellainen nyt on pervojen puuhaa. Jotkut käyttävät tämän lisäksi vieläpä sellaisina kunnianarvoisina lisätitteleinä nostaakseen pervous- ja hulluusjalustalla olevia kunniallisia kansalaisia korkeammalle arvokorokkeelle muitakin erikoisen mieltä ylentäviä ja äänestäjien kannatuksellaan suuremman tunnustuksen saaneita arvonimityksiä.
Kuten vaikkapa sen toteaminen suorin sanoin, että pornoharrastus joillakin vain satunnaisenakin ja harvemminkin esiintyvänä ilmiönäkin kuuluu tämän arvonimityksellisen seikan mukaan kaikille, jotka ovat mieleltään ja sen toimintaa mitanneiden tutkimustulosten mukaan ihan täyshulluja, vakavasti häiriintyneitä, tärähtäneitä ja heidän puheitaan mielenhäiriöllisestä arvonimestään johtuen on pidettävä vähiten vakavasti uskottavina.
Ja kaikki tämä hulluuden arvonimitys, jonka mukaan tämä pornoilun satunnaisempikin ja joidenkin kohdalla elämässään paljon harvemminkin toteutuva harrastus siis ei ole mieleltään terve harrastus alkuunsakaan vaan kuuluu lähinnä juuri kaikille niille, jotka ovat kuulemma voittajia mielisairausasteikolla saaden siinä äänestäjien yhteispisteet laskettuna selkeästi korkeamman mielisairaudesta ja seinähulluudesta luotettavasti kertovan kokonaispistemäärän kuin jos verrataan asiaa niihin, jotka eivät kuluta pornoa laisinkaan koko elämänsä aikana kertaakaan.
Tämä äänestys on kuulemma kotoisin luotettavasta lähteestä eli tässä asiassa loputtomiin eri mieltä olevasta suuresta sekä omaa hyvyytensä arvoa pornon katsomattomuudella ja muilla omien sanojensa mukaan siveellisesti omaa synnittömyyttään ja omaa moraaliansa muiden heimojen moraalien yläpuolelle todistelleilla tavoillaan olevasta heimosta, joka on sellaista kansaa, joka ei omasta mielestään lainkaan toimi mieleltään häiriintyneesti oman ylivertaisen ja muidenkin yläpuolelle katsovan eettisen ohjeensa vuoksi.
Eli siis että kaikki heimon lukuisat kannattajat ovat vakaasti päättäneet olla tekemättä mitään rikkeiksi laskettavia, heidän sanojensa mukaisia syntejään, edes silloinkaan, kun ne säännöt sotivat virallisesti mieleltään terveeksi heimossa kutsumiaan jäseniään, joista joillakin on tapahtunut tälleen heimon käsittämän totaalisen pervon, syntisen ja mielisairaan täysapinan näkökulmasta.
Eli siis minun, asioita todenperäisesti omassa elämässään omantunnon mukaisesti julkituoneen apinan, eli sen täyshullun laitokseen joutavan mielisairaan ja syntisen saastaisen otuksen näkökulmasta, siis sellaista näkökulmaa, jonka minä voisin aivan yhtä hyvin julistaa sen olevan oikea tapa elää, jos niin kokee sydämessään omantuntonsa todelliseen ja luonteenomaiseen toimintaan pohjautuen.
Eikä sen sijaan ole pakko elää yleisen ohjesäännön mukaan sivuuttaen kiistämällä muille ja jopa itselleen todellista luontoaan ja joissakin asioissa ilmapiirin rauhallisen pysyvyyden ja tuomitsevan asenteen varmistamiseksi vaikkapa tinkimällä omantuntonsa rehellisyyteen perustuvasta luonteesta ja olemalla ennaltaehkäisevällä torjunnalla valmis vaikkapa valehtelemaankin, jos yleinen järjestys ilman paheksuntaa sitä vaatii ja tuntuu miellyttävämmältä vaihtoehdolta. Kuin vaikkapa se toinen vaihtoehto, että sanot jotakin yleistä ilmapiiriä kohtaan paheksuntaa herättävää ja samalla kuitenkin itsellesi ja muille rehellistä tosiasiaa.
Siis sillä karulla seurauksella pahimmillaan, että muut ympärillä haluavat yleisesti opetettuun etiikkaansa nojaten ja sen vuoksi ryhmäpaineensa alaisena sekä kuuliaisena vain yleisesti muualta päin opetetulle tavalle tulkita oikeaa ja väärää tekee kai mahdolliseksi sen, että pahimmillaan sinut halutaan halveksien kivittää psyykkisesti, jotta oppisit ryhmäkurin ja siitä seuranneen suuremman piiskansivalluksen avulla toimimaan vain ja ainoastaan niin kuin muutkin tekevät yleisimmin hyväksytyn ja kai jossakin määrin ääneenkin sanomattomien sekä kulttuurillisesti, historiallisesti ja uskonnollisesti perustuvien ohjesääntöjen mukaan noudattaen niitä kuin piru Raamattua.
Siis mikä on yleisesti hyväksytty ja totuudenmukaisin etiikka? Sellainen muiden omakohtaisia totuusarvoja polkeva ja suuriin massoihin perustuva etiikka, johon uskovat suuremmat massat eivät tietyiltä osin välttämättä koskaan ole sittenkään tehneet sitä omaa ja todellista tutkimusmatkailua oman itsensä ja oman arvomaailmansa löytymisen suhteen, vaan jotka ovat huonommin ennustettuna ovat tietyiltä osin ja ryhmäpaineen vuoksi saattaneet nimenomaan sivuuttaa sitä omaa, arvokasta ja luonteenomaisempaa sekä mahdollisesti sisäisesti ristiriidattomampaa käsitystään oikean ja väärän määrittelemiseksi.
Siis sitä aivan ikiomaa arvomaailmaansa ja asioihin tietyllä tavalla ja itselleen totuudenmukaisimmalla tavalla koske käsitystä, joka jokaisella meistä itsetutkiskelun seurauksena ja omantunnon perusluonteensa pohjalta ajan mittaan kehittyy ja saa yksilöiviä muotoja yleisemmän massan mukana kulkevan ajattelun sijaan. Sitäkö siis halutaan yleiseen käsitykseen uskomisen ja ryhmäpaineen sekä yleisesti halveksivamman ilmapiirin pelossa viimeiseen asti välttää? Siis omaa itseä ja todellista sisäistä luonnettaan?
Koitapa siinä ryhmäpaineessa asioita itseltäsi ja muilta pimittävänä ja salaavana kestää kaikki ilman, että kiristäisi pinna missään vaiheessa elämää kunnollisemmin ja jopa totaalisen hulluuden partaalle sinut lopulta ajaen, kun yrität mennä valmiissa muotissa, mutta jokin suunnitteluvirhe massan mukana kulkemisen ilottelussa lopulta pahimmillaan kuitenkin ajoi sinut niin suureen ahdinkoon, että joko selvisit siitä omaa itsetutkistelua, todelliseen ja yleisiä sekä vallitsevia arvoja terveellä järjellä kritisoivaan ja paikoin jopa niitä tietyiltä osin kyseenalaistavaan arvomaailmaasi käytännön elämässä noudattaen.
Tai sitten et selvinnyt vaan lopulta kirjaimellisesti hukuit johonkin paskaan ryhmän aiheuttaman paineen tai epämieluisan ilmapiirin takia sillä seurauksella, että hautajaisista ei liene tarvetta mainita siinä vaiheessa enää erikseen, jos et ollut vahvin pitämään omaa päätäsi ja puoliasi. Siinä vaiheessa on enää turha itkeä ja katua, että siinä meni sekin omille aivoille ja omalle arvokkaalle sekä itseensä riittävästi ja rehellisesti tutustuneelle itselleen eli sinulle itsellesi arvokkaana yksilönä tarkoitettu ainutlaatuisen ainutkertainen ja kallisarvoisen ihana ja upea elämä.
Siis se elämä, jossa et muuten sitten saa enää joka tapauksessa sitä kenties kauan kaipaamaasi toista ja niitä kosteimmissa päiväunifantasioissasi leijaillutta ja kaikkia unelmiesi täyttymyksiä toteuttavaa mahdollisuutta, päivää, jota tosiaan ei koskaan tule, toisin kuin jossakin videopeleissä, jossa saat vähäisemmän vittuilun varjolla tyriä vaikkapa kolmesti ja antaa sen pelihahmon kuolla useasti yhden ja viimeisen kopion korjatessa lopulta koko potin, jotta peli oli helpompi pelata ilman vittuuntumisen tunnetta toisin kuin tässä elävässä elämässämme, jossa emme valitettavasti tieteellisen todistusaineiston ja muunkaan ihanalta ja jopa palan taivasta vihjailevien uskontojulistusten säestämänä.
Ja pahimmillaan onnistut jo kesken kaiken sen yhden arvokkaan elämä-nimisen projektisi aikana kusemaan kaiken ja katsomaan, kun se sinun ainutlaatuinen kerran elettävä elämäsi ja samalla sisäinen maailmasi tuhoutuu. Joten hyvästiksi riittää silloin itse itsellesi, että: Bye bye, my beutiful life! Ja kaikki vain ja ainoastaan sen takia, ettet ehkäpä sitten kuitenkaan missään vaiheessa todella pysähtynyt elämässäsi tutkiskelemaan ja miettimään sinua itseäsi ja mitä sisimpäsi itsellesi eniten totuudenmukaisena koitti sanoa, vaikka sitä aikaakin olisi myös reilummin ollut hyvän sään aikana ennen paskamyrskyä ollutkin tarjolla. Ja se ihanan kaunis ja oma sisimpäsi pyysi tekemään valinnan kahden vaihtoehdon välillä, jos siis kuuntelit tarkasti erästä elintärkeää ohjetta:
Joko elät kauniin elämäsi yksilönä itseäsi kuunnellen ja sen pohjalta omaa elämääsi vastuullisesti eteenpäin vieden ja aikuistuneempana sekä erilaisine haasteineen kuitenkin mahdollisimman täysillä otat ja nautit siinä kaiken elämänkokemusten keskellä ja sen myötä aikuistuessasi ja viisaudessa kasvaessasi niin paljon kuin voit.
Tai sitten et tee valintaa valita oman elämäsi elämisen puolesta, etkä välttämättä edes elä läheskään tai ollenkaan samalla asteikolla mitattuna sitä omaa elämääsi yksilönä, vaan yhteisön sinulle valmiilla käsikirjoitusetiikalla ja valmiiksi ilmastoiduilla etiikallaan vaikkapa sinun omantuntosikin yli jyräten. Jos siis muiden yleistyneempi käsitys muka mielestäsi tietää aina sinun itsesi sijaan oikeanlaisemman oikeasta ja väärästä kuin mitä itse kykenisit itseesi luottavana tiettyyn pisteeseen ensin kasvettuasi ja oivallettuasi hahmottamaan ja toimimaan tuon selkeämmän hahmotelmasi mukaan.
Eli jospa kuitenkin on niin, että vain se yhden kerran ilmenevä ainutlaatuisen ihana sekä elämääsi eniten juuri omanlaisena yksilönä valmentama elämä onkin sittenkin arvokkaampaa kuin seurata muiden suosittelemana ja perästä matkimalla kiinnostusta seurata Facebookin tai minkä lie Seiska-lehden uutissyötteitä siksi, koska muutkin tekevät niin. Mutta entäs jos et ajatellut niin toimiessasi sinua itseäsi yhtään vaan pelkästään muita?
Ja oletko sisäisesti tarpeeksi valmiissa ja vahvassa sekä vastoinkäymisiin ja haasteisiin sitkeän kestävällä johdonmukaisuudella valmis eli oletko valmis ottamaan sen tietoisen ja samalla suuremman, mutta kuitenkin arvokkaan riskin, että muiden sijaan ohjaatkin itse sitä lentokonetta, jolla istut, ja vieläpä ilman, että muut tulisivat siihen eteesi pilaten vain jo hyvin jatkuneen nousukiidon ja pilaamalla näkyvyytesi myötä samalla lopulta koko hienon lennon, jos pidit muita tärkeämpinä ihmisinä kuin sinua itseäsi, jota sinulla on oikeus rakastaa ihan yhtä lailla arvokkuutta ja tervettä elämänasennettasi omaa elämääsi kohtaan ylpeydellä vaalien ja kantaen siinä missä muitakin ihmisiä rakastaen ja arvostaen, kun niikseen tulee.