Sitten kun taas saa matkustaa, niin Prahassa voisi kyllä käydä. Edelliskerrasta on jo vähän aikaa.
Suosittelen kyllä. Yllätyt varmasti kuinka hyvässä rotissa Praha on. Siisti ja kaunis. Joka paikka on aivan tip top. Kukaan ei syljeskele räkäklimppejä kävelykaduille ja heittele tupakannatsoja minne lystää. Valitettavasti luin tässä yksi ilta netistä sellaisen uutisen, missä tsekkiläinen ministeri arveli matkustuskiellon Prahaan jatkuvan vielä ainakin vuodella eteenpäin.
Itse matkustin ensimmäisen kerran Prahaan talvella kahdeksan vuotta sitten. Jostakin syystä Praha oli aina jäänyt käymättä. En kyllä ymmärrä nyt, että miksi. Tsekkoslovakia ei kuulunut edes interreil- maiden piiriin, joten se jäi silloinkin kokematta. Se ensimmäinen kertakin vähän nahnisti etukäteen. Minun piti mennä vuokraamaan Prahasta kämppä perheen nuorison erasmusopiskeluja varten. En tuntenut Prahaa enkä tsekkejä ollenkaan. Olen tämän saman varmasti kertonut jo aikaisemminkin, ja ehkä useaankin kertaan, mutta ei tässä nyt ole tulossa mitään uuttakaan Prahan rapsaa ihan lähitulevaisuudessa, että tästä se kaikki alkoi minun kohdallani
.
Olin sopinut sähköpostilla vuokraemäntäni kanssa treffit ja hän oli minua vastassa lentokentällä. Asunto Josefovissa oli juuri luvatun ja kuvien kaltainen, eli eipä siinä sitten muuta kuin allekirjoitin vuokrasopimuksen. Se oli vielä ennen tätä airbnb aikaa, jolloin Prahasta sai asunnon kuudeksi kuukaudeksi hyvin edulliseen hintaan. Jääkaapissa oli olutta valmiina, joten joimme syntyneen vuokrakontrahdin kunniaksi yhdet Pilsner Urguellit. Kaikki oli sujunut hyvin mutkattomaksi. Kävin sitten suihkussa ja lähdin kaupungille syömään. En tuntenut Prahaa lainkaan ja minulla oli kädessä vuokraemäntäni antama Prahan kartta, jonka avulla yritin suunnistaa. Raatihuoneentorille oli matkaa onneksi vain muutama sata metriä. Raatihuoneentorilla sain sitten ensimmäiset kiksit. Tammikuisessa matalalta lankeavassa auringonvalossa se oli aivan satumaisen kaunis. Kaikki patsaat ja talojen seinien freskot. Astronomisen kellon alla piti kuvata se tasatunnein toistuva näytelmä.
Minulla oli kova nälkä ja jano. Lähdin kävelemään Raatihuoneentorilta keskiaikaisen kaupungin kapeita katuja eteenpäin ja saavuin Husova kadulle. U Zlateho tygran (
http://www.uzlatehotygra.cz/en/) kohdalla työnsin kapakan raskaan tammioven auki ja astuin sisään. Vastaan iski innokas puheensorina ja sakea tupakansavu. Meininki näytti kyllä aika iloiselta. Tilasin gulassin ja tuopin Pilsner Urguellia. En ollut koskaan juonut niin hyvää olutta. Kultaisessa tiikerissä Pilsner Urguell on aivan erityisen maukasta. Se johtuu ilmeisesti siitä juuri oikeasta lämpötilasta missä kellarissa tankkeja säilytetään, ja siitä että Urguellia juodaan U Zlateho tygrassa niin paljon että se on aina tuoretta. Mitään muuta olutta kuin Pilsner Urguellia Kultaisessa tiikerissä ei edes tarjoilla.
Kovin hyvin ei se minun illanviettoni Kultaisessa tiikerissä kuitenkaan alkanut. Lauantai-iltana oluttupa oli aivan täynnä kanta-asiakkaita ja yksinäinen turisti sai olla vähän kuin omissa oloissaan. Halusin kuitenkin päästä siihen iloiseen yhteisöön mukaan ja hain kontakteja. Olen aika hyvä sosiaalisissa tilanteissa, mutta oli aika haastavaa päästä alkuun, kun kukaan ei halunnut jutella minulle. Mutta en luovuttanut. Ja sittenhän se lähti siitä kulkemaan. Yritin olla tosi ystävällinen ja kohtelias. Ja kun minut hyväksyttiin yhteiseen pöytään, niin tarjosin olutta ja Becherovkaa koko seurueelle. Minua alettiin pitää vähitellen ihan mukavana miehenä ja kaikki olivat kiinnostuneita minusta. Kohta tsekit tarjosivat minulle kierroksia ja minulle tuli hyvä ja lämmin olo. Tuli semmoinen fiilis kuin olisin tullut pitkän matkan jälkeen vihdoinkin kotiin
.
Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä tästä Prahan kaupallisen seksin skenestä muuta kuin, että sitä siellä paljon oli tarjolla. Kotona olin netistä lueskellut näistä Prahan privateista international sexguidesta. En kehdannut näistä uusista ystävistäni keneltäkään alkaa näistä asioista mitään kyselemään. Selasin aina välillä lumialtani sitä pitkää listaa niistä privateista. Niitä oli niin paljon, että oli vaikea valita mitään. Puoliltaöin laitoin sitten tekstaria sellaiseen privattiin kuin Golden Eye, jonka valitsin aivan James Bond- elokuvan nimen perusteella. Sain kohta vastauksen, että Kristynka olisi vapaana. Vastasin tulevani puolen tunnin päästä ja pyysin kännykkään tekstiviestillä privatin osoitteen.
Näytin sitten taksikuskille kännykästäni tämän osoitteen Premyslova 3. Ja sitten mentiin Skodalla talla pohjassa. Tai ainakin minusta tuntui siltä. En tuntenut enkä hahmottanut Prahaa tietenkään vielä ollenkaan, enkä ymmärtänyt että Premyslova sijaitsee Vysehradyssa ja sinne on Stare Mestosta matkaa varmaan jotain viisi kilometriä. Mieleen tuli jo kaikenlaiset kuvat Tallinnan Lasnamäestä ja venäläisistä pysähtyneisyyden ajan neuvostokämpistä ja suttuisista huorista. Kuskin kanssa en voinut paljon jutella, kun hän puhui vain tsekkiä. Ystävällinen heppu kyllä muutoin tuntui olevan. Kuski pysäytti sellaisessa jyrkässä ylämäessä vanhan jugendtalon kohdalla ja sanoi, että nyt ollaan perillä. Kiittelin ja maksoin. Kusihätä oluenjuomisesta oli tietenkin kova. Ajattelin, että en kehtaa kyllä privattiin mennä jalat ristissä ja syöksyä heti toilettiin. Helpotuksen antoi se vastapäisen talon sisäpiha, jonka ruusupuskaan kävin anatumuksella lorottelemassa ne juodut Pilsner Urguellit. Sitten tekstasin, että olen paikalla ja sain ovikoodin. Talossa oli kyllä hissi, mutta olin jotenkin niin tohkeissani, että juoksin portaat viidenteen kerrokseen. Ovi odotti hieman raollaan. Puuskutin sisään ja sanoin heti, että minä sitten tulin kun sovittiin. Vasta sitten katsoin naista. Kevyeen läpinäkyvään yöpukuun pukeutunutta Kristynkaa. Kurkkua kuivasi. Edessä seisoi sellainen tsekkiläinen juuri merestä noussut afrodite. Pitkät tummat hiukset, suklaasilmät, punatut Debbie Harry huulet, c-kupin kinteät rinnat, kapea uuma ja naisellinen lantio, täyteläiset reidet ja hoikat sääret, sirot nilkat ja violetiksi maalatut varpaankynnet. Rekisteröin kaiken. Aivoissani kamera naksutti raks raks raks. Tiesin heti että tällaista on vastassa vain ehkä kerran elämässä. Häpesin omaa nuhruista olemustani ja röökiltä haisevia vaatteitani. Pyysin suuresti anteeksi humalatilaani ja sitä että en ollut osannut varautua tapaamiseen yhtään paremmin. Ne kukatkin oli jäänyt ostamatta. Tai edes suklaarasia.
Kristynka otti ohjat käsiinsä. Kaikki oli kyllä todella hienoa. En ole koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen tavannut tässä kaupallisen seksin skenessä naista, jonka kanssa minulla olisi ollut niin kevyt ja onnellinen olo. Meillä vaan sopi nämä kaikki protokollaat niin hyvin yhteen. Ensimmäisen varvin jälkeen istuin alasti sen lemmenhuoneen isolla erkkerillä ja katselin valaistua kaupunkia. Koska se Vysehrad on korkealla kukkulalla, niin siitä ikkunasta oli hyvät näkymät yli Prahan aina Vltavan toisella puolella siintävään Prahan linnaan asti. Polttelin avoimesta ikkunasta Montecristoa ja lumialtani soi Rolling Stonesin biisi Some Girls. Minulla oli valtava halu kertoa itsestäni ja elämästäni kaikki. Kristynka kuunteli, makoili sängyllä ja kysyi, että enkö voisi jo tulla. Loikkasin petiin kuin Walesin tiikeri Tom Jones. Tunsin olevani oman elämäni Che Guevara.
Meistä tuli Kristynkan kanssa hyvät ystävät. Tapasimme usein. Vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävimme Vysehradin linnan puistossa piknikillä ja söimme Kristynkan laittamia eväitä. Kävimme Veletrzni-palatsissa katsomassa Vincent van Goghit, Picassot, Matisset ja Chagallit. Nussimme paljon. Kun Kristynka valmistui Kaarlen yliopistosta ja muutti kotiseudulleen Libreciin opettamaan lukiolaisille matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa, niin jotain minun Prahastani kyllä muuttui. Aivan lopullisesti. Mutta kyllä se Praha on vieläkin todella hieno
.
