Valtavia ovat kyllä olleet nämä mielenosoitukset hallitusta ja sen äärioikeistolaista populistipääministeriä Andrej Babisia vastaan. Siinä viimeisimmässä ennen koronakriisiä oli Letnassa 250 000 mielenosoittajaa. Se on kyllä aivan käsittämätön määrä ihmisiä. Oululaisen sitä on vähän vaikea edes kuvitella. Ja Prahassakin on sentään vaan rapiat miljoona asukasta. Varmaan nämä mielenosoitukset taas joskus koronatauon jälkeen jatkuvat. Ei ainakaan itse tee mieli lähteä pölvästelemään ulkomailla noin suureen väkijoukkoon. Vaikka mielenosoitukset ovat tähän asti sujuneetkin ihan rauhallisessa hengessä.
https://yle.fi/uutiset/3-11072789Omat kokemukset prahalaisista mielenosoituksista ovat varsin ystävällisiä. Prahassa mielenosoitus aloitetaan pystyttämällä aivan ensimmäiseksi kaljateltta. Ja sitten aletaan grillaamaan saksanhirvi- ja villisianmakkaroita. Olen ajatellut, että Prahassa ei mieltä osoiteta vatsa tyhjänä tai kuivin suin. Sitten kun nämä primaarit tarpeet on tyydytetty, niin voidaan siirtyä itse pääasiaan. Eli siihen mielensä osoittamiseen. Yleensä on ämyriin julistettu jostakin päiväkotien kiipeilytelineiden uusimisesta tai vastaavasta. Olen minäkin adresseihin raapustanut nimeni, niin että nyt Prahan kaupunginjohtokin tietää, että kocour Oulusta vaatii lasten leikkipuistoihin lisää kiikkuja
.
Olen osallistunut näihin mielenilmaisuihin Namesti Mirulla ja Vaclavske namestilla. Vaclavske namestihan on aukio, jossa Tsekkoslovakian ja Tsekkien uudempi historia on paljolti tapahtunut. Vaclavske namestille ajoivat Neuvostoliiton tankit elokuussa 1968. Kansallismuseon portailla joulukuussa 1969 Jan Palach valeli itsensä bensiinillä, sytytti itsensä tuleen ja juoksi palavana soihtuna kunnes lyyhistyi Vaclavske namestille. Vaclavske namestilla tehtiin samettivallankumous vuonna 1989. Siellä on riemuittu Václav Havelin valitsemista presidentiksi ja surtu hänen kuolemaansa vuonna 2003. Vaclavske namestilla on aina juhlittu riehakkaasti Tsekin ja Tsekkoslovakian saavuttamia jääkiekon maailmanmestaruuksia. Nämä nykyiset hallituksen vastaiset mielenosoitukset ovat niin suuria, että ne on ilmeisesti sen takia siirretty Letnan puistoon pidettäviksi. Muutenhan se koko Prahan keskusta olisi koko päivän aivan tukossa.
Silloin vähän kokenemattomampana Prahan kollina oletin, että wappumarssit pidetään tietenkin Vaclaske namestilla. Nyt tiedän, että wappumarssit ja -piknikit ovat Letnassa. Eka Prahan wappuna silittelin kämpillä pestyn Che Guevara paidan ja värkkäsin itselleni oman wappubanderollin. Lumialta soi Iggy Popin Passenger, kun marssin ryhdikkäästi kämpiltäni kohti Vaclavske namestia. Tarkoitus oli liittyä prahalaisten tovereideni rinnalle wappumielenosoitukseen. Mutta pettymyksekseni huomasin, että Vaclavske namesti oli lähes tyhjä. Ajattelin, että olen ehkä vähän liian aikaisin liikenteessä. Ilmakin oli aika kolea. Vähän kuin Suomessa wappuna. Söin siinä makkarakojulla pari villisianmakkaraa ja join muutaman Pilsner Urguellin. Mutta mitään isompaa riehaa ei Vaclavske namestille näyttänyt syntyvän. Sitten huomasin, että aukion toisessa päässä oli syntymässä jonkinlainen mielenosoitus. Lähdin kiireesti sinne.
Sen mielenosoituksen laatu oli kyllä minulle vähän epäselvä. Se oli enempi sellainen karnevaali luonteeltaan. Mitään vakavia työväenluokan raadannasta uupuneita sankareita ei siellä ollut. Mielenosoittajat olivat lähinnä sellaisiin karnevaali- ja pelleasuihin sonnustautuneita nuoria naisia. Toki miehiäkin oli joukossa mukana. No mielenosoitus kun mielenosoitus, tuumin minä, ja liityin mukaan iloiseen seurueeseen. Minut otettiin kyllä ystävällisesti mukaan porukkaan ja tunnelmani nousi. Minullekin tarjottiin mikrofonia vuorollani, mutta ujous iski. En kehdannut karjaista, että "Eläköön vallankumous, anarkia, veriset vaatteet ja konjakki, jota ei muuten ole"
. Pikku hiljaa minulle alkoi selvitä tämä mielenosoituksen oikea luonne. Olin mukana prahalaisessa seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksessa. Se oli sellainen prahalainen pride-juttu. En muista, että oliko tämä Pride-ilmiö vielä silloin levinnyt maailmalle. Koska olen seksuaalisenkin tasa-arvon kannattaja, ja katson että kaikilla ihmisillä on tasavertainen oikeus tässä maailmassa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, niin olin ihan ilolla mukana. Tällainen wappumielenosoitus sopi minulle oikeastaan ihan hyvin. Huomasin että aloin saada statusta muiden mielenosoittajien joukossa. Minua pidettiin kovana jätkänä. Rohkeana Che Guevara- miehenä, joka oli Suomesta asti tullut Prahaan osoittamaan mieltä seksuaalisen tasa-arvon puolesta. Kauniit naiset halusivat samaan valokuvaan kanssani.
Minut tempaistiin mukaan kyynärtaipeeseen ja sitten äänekäs ja iloinen kulkueemme lähti marssimaan kävelykatu Na Prikopea pitkin. Kyselin, että minne ollaan menossa, ja sain vastauksen että tietenkin bileisiin. Nainen kyynärtaipeessa molemmilla puolin ei auttanut juuri vastaan pullikoida. Eikä niin erikoisesti tehnyt mielikään. Määränpää ei olut niin kovin kaukana. Se oli Celetna-kadulla ihan siinä Raatihuoneentorin lähellä. Menimme yhdestä portista sisään ja sitten rappusia alas kellaritiloihin. Siellä oli sellainen iso bilepaikka. Myöhemmin minulle selvisi, että se oli Kaarlenyliopiston opiskelijoiden ainejärjestöjen bileravintola. Nyt siellä oli tämän prahalaisen setan wappubileet. Oli siellä varmasti muutakin opiskelijaporukkaa. Kellarihuoneisto oli sellainen sokkeloinen ja siellä oli paljon huoneita. Sisäpihalla oli terassiravintola. Buffetista sai ruokaa ja baarista juomaa. Tuoppi olutta maksoi euron. Joimme skumppaa ja kohottelimme maljoja. Disco oli täynnä kauniita prahattaria tanssimassa. Oli kyllä ikimuistoiset wappubileet. Prahassa tapahtuu aina jotain yllättävää.
Sitten illalla tapasin Kristynkan Golden Eyessa. Hän oli viettänyt wappua piknikillä ystäviensä kanssa. Kertoilin omasta wapustani. Sitten sain taas pillua
.