Vähän Prahan rapsaa heinäkuulta. Vaikka oli vasta aamupäivä, niin helleaalto iski päin pläsiä sellaisella hönkäyksellä heti lentokentän ulko-ovesta ulos astuessamme, että teki melkein mieli kääntää kantapäät oitis takaisin paluusuuntaan. Mutta onneksi tuttu airbnb:n kämpän vuokraisäntä oli vastassa, joten kamat tavarasäilöön ja sisälle ilmastoituun Skodaan. Vuokraisäntä kertoi olevansa kiireinen, koska oli lähdössä iltapäivällä ystäviensä kanssa retkeilemään ja kalastelemaan Liberecin ylängöille ja halusi päästä sen takia vuokralaisistaan nopeasti eroon. Ja meillehän se passasi kyllä. Tuttu kämppä Vinohradyssa ja vaihdettiin vuokraisännän kanssa pikaisesti molemminpuoliset hyvän loman toivotukset. Jääkaapissa odotti kylmää Pilsner Urguellia laatikko ja virvoitusjuomia sekä pieni pullo Becherovkaa. Keittiön pöydälle oli katettu pientä suolaista naposteltavaa. Nämä pienet huomaavaisuudet saivat mielemme heti korkealle ja sitä tunsi taas kerran olevansa sydämellisesti tervetullut Prahaan. Otettiin sellaiset pikaiset suihkut ja vaihdettiin vähän kevyempää kampetta ylle ja juotiin parit tölkilliset parvekkeella. Kilisteltiin ja polteltiin pikkusikarit
.
Mutta sitten oli jo aika lähteä touhuamaan. Jokaisella Prahan ystävällä on varmasti ne omat rituaalinsa, jotka täytyy tehdä heti alkajaisiksi tunteakseen olonsa taas kotoisaksi Prahassa. Oma reissuni pääsee vasta kunnolla vauhtiin Namesti Mirun pitkissä metroportaissa ylöspäin kituuttaessa. Olen netistä lukenut että ne ovat Euroopan pisimmät metroportaat. Odottavan aika metroportaissa on pitkä ja mahanpohjassa huimaa. Ylhäällä odottaa sitten se kocourin keidas. Kaunis kukkiva Namesti Mirun puisto ja suurkaupungin taukoamaton sinfonia. Heti alkajaisiksi kävimme ostamassa jäätelötötteröt siitä puiston jäätelökioskilta. Sitten istahdimme varjoiselle penkille Pyhän Ludmilan kirkon viereen ja aloimme tavoitella katseillamme niitä kaupungin korkeimmilla koroilla sipsuttavia törötisuisia blondeja ja c-kupin rinnat omaavia ruskeasilmäisiä tummatukkaisia kaunottaria. Ystäväni arveli että me näytimme siinä penkillä jäätelöä syödessämme yhtä orvoilta ja tumpeloilta kuin Nummisuutarin Esko kosiomatkallaan. Mielestäni meidän lähtökohta ja tulevaisuus oli kuitenkin paljon parempi kuin Eskolla. Eskohan jäi kosioreissullaan kokonaan ilman pilluuta. Meille ei tulisi Prahassa näin käymään
.
Kun sovittu aika alkoi lähestyä, niin lähdimme kävelemään kohti TopPrivattia (
http://www.topprivat.cz/en/slecny). Matkaahan ei ollut kuin se pari sataa metriä. Itse olin valinnut sihteerikseni Anetan, joka oli aivan uusi tuttavuus minulle TopPrivatissa. Aneta oli juuri sellainen sihteerikkö jota minä tämän reissuni ensimmäiseksi kokemukseksi niin kovasti kaipasin. Aneta on kaunis kuin öinen moottoritie. Musta tukka ja ruskeat silmät sekä aivan täydellinen vartalo minun makuuni. Unohdin taas tunniksi kaiken elämäni vittumaisuuden. Ruman kotikaupunkini, kylmän Suomen kesäsään, vittumaiset nuivat työkaverini...Laukesin oikeastaan aivan turhan nopeasti. Aneta oli tällä kertaa vain vähän liikaa vanhalle miehelle. Makoiltiin loppuaika ja juteltiin mukavia. Tutkiskelin tarkasti Anetan kauniit rinnat ja pimpsan. Käytiin yhdessä suihkussa vielä ja Aneta haki minulle jääkaapista huurteisen tölkin Budvaria. Tunsin että tämäkään reissu Prahaan ei ollut turhaa tehty.
Panojen jälkeen menimme siihen parin kadunkulman päähän syömään maailman parhaat hampurilaiset Dishiin (
https://www.dish.cz/). Kaverini oli aivan tohkeissaan tästä elämänsä ensimmäisestä vierailusta prahalaisessa privatissa. Jutut olivat kyllä aika melleviä. Toverini oma kehu alkoi haiskahtaa jo aivan Henry Milleriltä. Natalie oli kehunut häntä todella kovaksi ja taitavaksi panomieheksi. En viitsinyt sanoa että olemme nyt vähän kuin napalankoja ja Natalie on kehunut minuakin taitavaksi ja kovaksi panomieheksi. Natalie on ilmeisesti vaan niin kiltti ihminen. Mutta olin kyllä hyvin tyytyväinen siitä, että kaverini ensimmäinen Prahan panoreissu oli ollut näin hyvä kokemus. Alkukesän purjehdusreissuilla ja jumprun patiolla Pilsner Urguellin ääressä tekemämme suunnitelmat olivat täten tulleet eläväksi elämäksi. Mutta hampurilaisten jälkeen oli aika siirtyä taas eteenpäin.
Prahan matka ei ole kyllä mitään, ennen kuin on päässyt käymään aistimassa keskieurooppalaista sivistynyttä tunnelmaa Cafe Louvressa (
https://www.cafelouvre.cz/en). Cafe Louvre on minun Prahaani. Siinä kauniissa interiöörissä ihminen siirtyy aivan kuin toiseen aikakauteen. Cafe Louvressa ei varmasti mikään oleellinen ole muuttunut sadassa vuodessa. 1920-luvulla Cafe Louvressa tapasivat aina iltaisin ystävykset Albert Einstein, Franz Kafka ja Max Brod. Cafe Louvressa ystävykset keskustelivat politiikasta, tieteestä ja taiteesta. Ja suunnittelivat että mihinkä ilosalonkiin he lähtisivät viettämään iltaa. Kafka yritti aina vastustella Einsteinin ja Brodin suunnitelmia, koska herkkänä miehenä Kafka usein rakastui lähes kuolettavasti Prahan prostituoituihin. Siitä seurasi Kafkalle aina suurta sielullista tuskaa ja satoja kirjoitettuja rakkauskirjeitä. Cafe Louvressa tilasimme Kafkan, Einsteinin ja Brodin kunniaksi cafe calvadokset. Koska olemme molemmat innokkaita cinefiilejä, niin päätimme pelata pari erää biljardia. Mutta koska emme olleet Kaurismäen elokuvissa emmekä Pariisissa, vaan Prahassa, niin vaihdamme calvadosin juomisen tsekkiläiseen slivovicaan. Ja muutenkin. Eurooppalainen sivistys asuu nykyään Prahassa eikä Pariisissa. Kaurismäen Arvottomissa Manne, Veera ja Ville Alfa pakenevat Pariisiin. Intelligenssian mekkaan. Mutta nykyään vallankumous on syönyt lapsensa. Moulin Rouge on kuin McDonald`s. Eurooppalainen sivistys löytyy nykyään Prahasta.
Cafe Louvren ratikkapysäkiltä nousimme ratikkaan numero 22. Ajelimme Narodnia pitkin Kansallisteatterin ja Cafe Slavian ohi. Yli Vltava joen ja läpi Mala Stranan. Jäimme ratikasta pois Namesti Malostranskan pysäkillä. Ihailimme Euroopan hienoimpiin barokkikirkkoihin kuuluvaa Nikolauksen kirkkoa. Nikolauksen kirkossa on tosi hieno akustiikka. Kuuluisin kirkon konsertoijista on varmasti Wolfgang Amadeus Mozart, joka soitti kirkon urkuja vielä kolme päivää ennen kuolemaansa. Nikolauksen kirkosta menimme siihen viereiseen oluttupaan U Kocoura (
http://www.restauraceukocoura.com/fotogalerie.php) juomaan olutta. Kozel ei Kollikissassa maksa kuin kolmekymmentä korunaa eli rapiat euron. U Kocoura oli Amadeuksen kantakuppila. Wofgang Amadeus Mozart sävelsi Prahassa asuessaan Don Giovanni- oopperan ja sen kantaesitys oli vuonna 1787 Prahan Narodni divadlossa. Praha oli Amadeukselle rakas ja Amadeus on prahalaisille suuri rakkauden ja ylpeyden kohde. Istuimme U Kocourassa jykevän tammipöydän ääressä ja katselimme kiviseiniä, jotka ovat kuulleet varmasti monenlaista vuosisatojen saatossa. Joimme huurteiset maljat maailman suurimman säveltäjäneron Wolfgang Amadeus Mozartin kunniaksi. Tunsimme suurta yhteenkuuluvuutta Prahaan.
Reissu oli hieno vaikka välillä oli lähes sietämättömän kova helle. Mutta otettiin aika löysin rantein tämä reissu. Tykkään eniten matkustaa Prahassa yksin, mutta kyllä hyvän ystävänkin kanssa oli kivaa. Tarkoitus oli tehdä retki Kutna Horan luukirkkoon, mutta se jäi nyt helteen takia tekemättä. Pari päivää vietettiin Zlute laznen (
https://www.zlutelazne.cz/) uimarannalla virkistäytyen. Tosi mukava paikka viettää helteisiä kesäpäiviä. Siellä on tarjolla monenlaisia mukavia pieniä aktiviteetteja, mutta parasta viihdykettä on tietenkin huurteisen oluen siemailu ja viehättävien prahattarien tiirailu, kun tsekittäret rakastelevat aurinkoa. Ja sitten kun on saanut tissien katselusta tarpeeksi virikettä niin voi siirtyä johonkin ilmastoituun privattiin harrastetoiminnan pariin. Löydettiinkin ihan siitä Zlute laznen läheltä sellainen uusi privatti kuin Privat Marilyn (
http://www.privatmarilyn.cz/en/). On kyllä tosi hieno paikka. Itse voimistelin sellaisen sihteerikön kanssa kuin Lenka. Voin kyllä suositella. Ja Zluta laznesta privattiin oli matkaa kävellä helteessä vain muutama sata metriä. Jos viitsii ajella ratikalla pysäkin pari, niin siten pääsee kyllä lähes viereen.
Yksi ilta istuskeltiin Mala Stranan puolella Cafe Savoyn (
http://cafesavoy.ambi.cz/en/) terassilla ja toverilla iski aivan armoton panetus päälle. Katseltiin kännykästä siitä lähistöltä jotain privattia, ja siinä ihan vieressä parin sadan metrin päässä oli sellainen privatti kuin Prague Princess (
https://www.pragueprincess.cz/). Lähetettiin tekstaria ja saatiin ajat kahden tunnin päähän. Privattia etsiessä minulle tuli sellainen olo, että olen käynyt joskus aikaisemminkin samassa osoitteessa. Siitä on kyllä tosin kauan aikaa enkä ole aivan varma. Nyt kun muistelen, niin privatin nimi oli silloin ehkä Tajne Milenky (en ole tästä nimestä aivan varma). Ja asunto oli ainakin remontoitu ihan äskettäin. Mutta sama se. Nyt on tiedossa Mala Stranan puolellakin yksi hyvä privatti. Mönkyröin Prague Princessissä Miran kanssa. Tosi hieno kokemus tämäkin. Tällaiselle isoista rinnoista ja naisellisista muodoista pitävälle täyden kympin arvoinen nainen.
Hieno reissu Prahaan oli taas kerran. Ja nyt kun Oulussa vettä sataa ja lämpötila on rapiat kymmenen asetta, niin eivät ne Prahan heinäkuiset helteetkään tunnu enää niin kovin vastenmielisiltä
.